Searching for "skräppipaperi"

Tuunatut rasiat

Terve taas, Helmi U kirjoittelee tällä kertaa blogiin tuunailuhommista! Esittelen päällystämiäni pahvisia suklaarasioita, jotka sopivat mainiosti pikkusälän säilöntään työpöydällä. Minulla ei ole kunnon hyllykköä tai tarjoilukärryä kätteni ulottuvilla, ja työpöydän laatikot ovat jo täynnä. Toimivamman puutteessa kätken askartelumateriaalejani suklaa- ja kirjepaperirasioihin.

Rasioiden tuunaus on palkitsevaa monella tavalla. Kierrätysmateriaalit ovat ilmaisia, jos jätettä syntyy muutenkin erilaisista kulutustuotteista, pieni paperitavara pysyy ojennuksessa, saan silmääni miellyttävän sisustuselementin työskentelypisteelleni ja ennen kaikkea päästän kauneimmat materiaalini oikeuksiinsa palatsini julkisivulle. En varsinaisesti hilloa, mutta kätkemäni askartelujutut unohtuvat nopeasti, ellen näe niitä aika ajoin. Tuunatut säilytysrasiat ovat kuin katalogi konttorini helmistä.

Rasiapohjat ovat Pandan Juhlapöydän konvehtirasioita ja yksi kirppikseltä ostamani metallinen keksirasia. Wiener Nougat -rasiat ja vastaavat litteät ja laakeat pahvikuoret ovat myös mainioita. Kuvien rasioiden kyljissä hyödynsin eniten skräppipapereita ja washiteippejä, mutta olen myös maalannut ja decoupage-kuorruttanut joitakin laatikoita.

Suunnilleen 30cm×30cm kokoiset skräppipaperit ovat ihanimpia. Nämä isot neliönmuotoiset paperit ovat yksittäisinä korkeintaan kahden euron hintaisia, verkkokaupoissa usein tarjouksessa hinta voi olla 0,5 – 1 euron luokkaa. Lähetys postitse maksaa kuitenkin roimasti, joten tilaan kerralla parikymmentä erilaista arkkia. Jos paperin molemmat puolet ovat kauniit, käytän ne kummatkin. Paperin saa halki kynsillä varovasti avaamalla ja repimällä vieläkin varovaisemmin. Aloitan kulmasta, ja revin paperin kuvapuolia erilleen hitaasti useammasta kulmasta ja sivusta. Näin paperin saa ohuemmaksi, jolloin se taipuu helposti esimerkiksi lahjapaperimaisesti rasioiden ympärille. Useimpien skräppipapereiden kuvapuolet ovat kuin kalvot, jotka pysyvät hyvin ehjänä, mutta sisus on höttöisempää ja saattaa kutittaa sormia. Alle 100g paksuisia en halkaise. Ohuuden lisäksi suuri pinta-ala kasvattaa kuvan repeytymisen riskiä halkaistessa. Tuunaamissani bokseissa olen ensin leikellyt sopivat paperipalat ja pyöristänyt kulmat leikkurilla, sitten vasta halkaissut ne. Kiinnitin irralliset kartonkipalat kullekin syrjälle lahjapaketointityylin sijaan.

Käytin kiinnittämiseen paperiliimaa ja reunoihin vahvaa kaksipuoleista askarteluteippiä. Päällyspaperien reunat eivät käytössäni pysyisi siististi alhaalla, joten teippasin reunat kiiltävällä läpinäkyvällä teipillä. Kontaktimuovissa on kokemukseni mukaan heikompi liimapinta, ja mattapintaisesta ”näkymättömästä” teipistä en pidä sen sormituntuman takia. Teippi rikkoo projektin estetiikkaa, mutta se saa kelvata!

Kiersin parin rasian ympäri kauniita washiteippejä koristeeksi. Nekin teippasin kiinnitysteipeillä aloilleen, sillä washit eivät menesty käytössä samoin kuin koristeena. Suosikkiwashini edustuspinnoilla ovat foilatut Simply Gildedin Stardust-teipit, Willwan holografiset kuut ja Fox & Cactuksen mystiset aiheet. Näillä eväillä kannustan sinuakin lopettamaan hilloamisen juuri tänään! Kauneimmat washit, tarrat ja paperit kuuluvat ihasteltaviksi, ei hypisteltäviksi. Toivottavasti paperien halkominen aiheutti edes lievää hilpeyttä, jos se ei sinua aivan inspiroikaan. Kiitos lukemisesta, ja ihanaa alkavaa kesää!

-Helmi U.

Anskun haitarikirja

Olin viikonlopulla 8.-9.1. kalligrafian perusopintojen Materiaaliopin kurssilla ja siellä teimme halutessamme haitarikirjaa. Opettajana Pauliina Yliniitty, jolta ohjeetkin ovat.  Oma kirjani on vielä alkuvaiheessa, mutta tässä siis kuvia ja teko-ohjeita. 


Kirjani aukeamat ovat A4-kokoa, jolloin sivu on kokoa A5. Olen saanut taitoksista siistit taittoluun avulla nuuttaamalla (kirjojeni sivut ovat 250g Bristolin jotain kartonkia). Jos kirjan tekee paperista, niin silloin taitos onnistuu hyvin ihan käsipelilläkin. Muistathan aloittaa taitoksen aina taitoksen keskikohdasta reunoja kohti, näin siitä tulee siistimpi!


1. Mieti siis aluksi, minkäkokoisen kirjan haluat. Jos haluat, että sivun koko on A4, silloin aukeamapaperi / -kartonki on A3.


2. Aukeamasta tulee kaksi sivua. Taita aukeamapaperi vihkon muotoon, eli puoliksi. Taittele niin monta paperia kuin haluat aukeamia. Minulla sivuja tulee kaksitoista, joten taittelin kuusi arkkia. Jos taitos on epätasainen tai paperi/kartonki murtuu, silloin todennäköisesti paperisi kuitusuunta on poikittain ja se aiheuttaa murtumisen. Tässä taittoluu toimii hyvänä apuna! Itsellänikin kuitusuunta on poikittain, ja taittoluu pelasti. 


3. Haitarin sivut yhdistetään kuvassa näkyvällä tavalla pienen suikaleen avulla. Aseta sivujen reunat vastakkain (eli kahden eri aukeaman yksien sivujen reunat; toisessa aukeamassa oikean sivun reuna yhdistetään toisen aukeaman vasemman sivun reunaan). Tässä voi apuna käyttää klemmareita, pieniä paperipuristimia jne. Suikale on leveydeltään 2 cm, jolloin kummankin aukeaman puolelle suikaletta tulee 1 cm. Suosittelen hieman leveämpää suikaletta, noin kapeaa on vähän hankalaa liimata. Huom! Siistin liimausjäljen saadaksesi tulisi kirjan sivujen ja suikaleen kuitusuunta olla samoin päin. Jos siis sivujesi kuitusuunta on poikittain niinkuin minulla, suikaleenkin kuitusuunnan tulee olla poikittain. Näin suikale ei väänny kuprulle tai kieroon.


4. Yhdistä tällä tavoin aukeamien sivuja kunnes sinulla on niin monisivuinen haitarikirja kuin haluat.


5. Laita kirja hyvän painon alle kuivumaan ainakin vuorokaudeksi. 


Liimaksi suosittelisin kirjansidontaliimaa, jonka voit tehdä myös itse: kaksi osaa vettä ja yksi osa vehnäjauhoja. Lämmitä kattilassa koko ajan hämmentäen, kunnes seos sakenee kiisselimäiseksi. Anna jäähtyä hieman ja kumoa haluamaasi säilytysastiaan. Käytä jäähtyneenä. Itse tein seuraavalla suhteella: 2½ dl vettä, ja pari rkl jauhoja. Siitä tuli pieni pakasterasiallinen, eli todella paljon. Kurssikaveri kertoi, että kun liimaa säilyttää kannellisessa astiassa, se ei pääse kuivumaan. Sitten kun rupeaa homehtumaan, voi heittää pois.


Kannen teen paksusta kartongista, jonka päällystän skräppipaperilla. Tästä voin laittaa ohjeet myöhemmin, kun saan kannen tehdyksi. Kansikartongiksi sopii hyvin vaikka jonkin piirustuspaperilehtiön takakansi.


Toivottavasti ohjeista saa selkoa ja niistä on iloa monelle!

-Ansku