Tässä postauksessa käydään läpi varmasti jokaiselle tuttua plannerointityyliä. To do -listat ovat käteviä arjen apulaisia joilla voi tehdä etukäteen suunnitelmia jos ei halua planneroida ennen kuin ne tapahtuvat, ne mahdollistavat edistymisen seuraamisen. Kalenteriin saa mitä tahansa ostoslistoista nimen mukaiseen listaan tehtävistä asioista. Mutta eihän listat ole mitään plannerointia, vai ovatko sittenkin? Bullet journal -metodi pelkistettynä perustuu itse asiassa juurikin niihin kuuluisiin listoihin ja asioiden liikutteluun ja merkkaamiseen sen mukaan mitä on tullut tehtyä.
Listojen houkutus lienee niiden helppoudessa ja käytännöllisyydessä, niihin ei vaadita kuin kynä ja paperia. Kuka tahansa voi ja on joskus tehnytkin niitä. Listat voivat olla koristeellisia, värikkäitä, voi käyttää valmiita tarroja tai pysyä yksinkertaisella linjalla. Tässäkin plannerointityylissä on yhtä monta tapaa tehdä kuin on tekijöitäkin. Tässä postauksessa on muutamia esimerkkejä erilaisista to do -listoista. Osa liittyy päivittäisiin muistettaviin asioihin, toiset katsottaviin leffoihin ja osa taas on rolling weeklynä tunnettu tapa tehdä tehtävälista ja merkitä janalla minä päivänä asia tuli tehtyä.
Tavallisten kynällä paperille tehtyjen listojen lisäksi on useita sovelluksia jotka toimivat samalla tavalla. Sen sijaan että tehtävä merkitään tehdyksi paperille, se tehdään appiin. Parhaimmillaan to do -listat tehostavat tekemistä. Toisaalta ne myös auttavat muistamaan ja listoista saa myös iloa kokoelmien muodossa.
Käytätkö itse istoja plannerissa? Jos, niin millä tavalla, jos taas et niin aiotko testata?
Varma kevään merkki on, kun viitteitä uusista lukuvuosikalentereista alkaa putkahdella ilmaan. Kalenterimanian ylläpito sai ilokseen Ajastolta uutuuksia esiteltäväksi ja käytettäväksi. Kalenterimanian kantavana teemana on tekemisen vuosi, joten perinteisen esittelyn sijaan, olenkin jo hiukan tuunaillut kalenteria. Kerrotaan nyt kuitenkin myös mitä kalenteri pitää sisällään.
Doodle on A5 kokoinen sidottu kartonkikantinen lukuvuosikalenteri. Väritys on mielestäni rauhallinen. Valkoiset sivut ja kartongin värinen ruskea kansi mustavalkoisella kuviolla. Tehosteena poltettu oranssi sidontaselkä ja sisäkansilehdet. Sisällöllisesti kalenteri on hyvinkin riisuttu: vuosinäkymät 7/2022-6/2024, kuukausisuunnitelma 8/2022-8/2023, viikkoaukeamat viikoille 30/2022-31/2023, liputuspäivät, nimipäivät ja muistiinpanotilaa.
Laitoin ensimmäiseksi kanteen läpinäkyvän kukkatarran MAMBIn-tarrakirjasta (Me and my big ideas). Aloitussivulle laitoin lisää samoja, mutta pienempiä kukkia, alkaahan kalenteri heinäkuusta. Vuosinäkymille laitoin washiteippiä ja sivuille kirjoitin Pilotin oranssilla kuulakärkikynällä ja keltaisella täytevärikynällä. Kynät valikoituvat siksi, että sunnuntait ja pyhäpäivämerkinnät ovat Doodlessa merkitty haalean oranssilla, muun tekstin ollessa mustaa.
Kuukausinäkymän pidän simppelinä, jotta yhdellä silmäyksellä saa nopeasti selvää kuukauden menoista. Viikonlopun rajaan washiteipillä tai huomiotussilla. Sivun yläreunan muistiinpanoriveille voi laittaa isommin kuukauden muistettavat. Pidän siitä, että kuukausinäkymä on ruudukko, eikä päiviä ole listattu allekkain.
Ilahduin suuresti huomatessani viikkonäkymän ja kolmeen jaetut päivät: aamu, iltapäivä ja ilta. En pidä viivoista tai kellonajoista, joten olin enemmän kuin tyytyväinen tyhjistä boxeista. Näin ollen näkymässä on enemmän ilmaa ja mahdollisuus koristella mielestäni vapaammin tai jättää koristelematta. Viikonloppu on allekkain ja päivien alla juoksee erillinen muistiinpanotila vaikka to do -listoille. Ja jos joku ei vielä tiennyt, niin olen boxi-ihminen, heh.
Kuukausi- ja viikkonäkymien loputtua elokuulle 2023, takana jatkuu vuosinäkymät 6/2024 asti. Nimipäivälistoilta ympyröin tärkeimmät päivät muistiin. Muistiinpanosivut alkavat viivatuilla sivuilla, jonne kirjasin heti ostoslistan, kun kuopuksemmekin aloittaa koulutiensä syksyllä. Keskivaiheilla sivut muistuttavat millimetriruudukkoa, joka taas on itselleni tuttu ompelussa ja poikkileikkauskuvien piirtämisessä. Viimeiset sivut ovat tyhjiä.
Avauslivessä Kalenterimanian Facebook-ryhmässä tein jo takasivuille kynätestin ja totesin, että vähän kaikki kuultaa sivun toiselle puolelle. Tosin vain permanenttikynät tulivat läpi asti. Kaikista varmin on mustekynä, mutta itse ehdin jo kevyesti leimata Archival inkillä ja pystyn elämään sen kanssa: pieni kuulto näkyy toiselle puolelle. Kaiken kaikkiaan, kyllä, näen ”hänet” (Doodlen) mukanani vanhan Pisteen tilalla, kun se kesällä loppuu. Ainut mikä jää toistaiseksi kysymysmerkiksi, kestääkö sidonta koristeluani ja sen tuomaa täytettä kansien välissä, ja joudunko turvautumaan kuminauhaan kansien ympärille. Se jääköön nähtäväksi, kun syksy saapuu ja pääsemme yhteiseloon ja varsinaiseen käyttöön.
