Kategoria: Black Friday

Askartelukauppojen aatelia Suomessa. Black Friday, ostamisen maniaa.

Perjantaipäiväkirja – Carita

Rakas perjantaipäiväkirja,

eletään jo maaliskuuta, mikä on minulle aina tarkoittanut sitä, että kevät on vihdoin koittanut. Valon määrä lisääntyy, luonto alkaa herätä eloon ja joka puolella alkaa vähitellen olla lupauksia lähestyvästä kesästä. Sitä tuntee itsekin heräävänsä eloon aivan eri tavalla.

Kevät tarkoittaa minun töideni osalta toisaalta usein myös lisääntyvää kiirettä. Mitä pidemmälle kevättä mennään, sitä enemmän lähestyvä kesälomakausi painaa päälle ja projekti yksi toisensa jälkeen täytyisi saada valmiiksi. Henkilökohtaisessa elämässä kevät on kuin piristysruiske talven aikana tahmealta tuntuville harrastuksille, ja huomaan jälleen olevani siinä tilanteessa, että intoa ja paloa kaikkeen on paljon enemmän kuin olisi aikaa. On siis aika selvää, että tasapainoilu työn ja arjen välillä ei aina ole kovin helppoa ja jos ei pidä varaansa, päätyy polttamaan kynttilää molemmista päistä.

Viime vuosina olen päätynyt kovin helposti toistamaan samaa kaavaa. Töissä haalin itselleni paljon tekemistä ja otan mielelläni vastuuta. Haluan olla kaikessa mukana enkä osaa sanoa ei silloinkaan, kun en haluaisikaan johonkin juttuun mukaan. Olen tehokas ja tunnollinen työntekijä, joten tottakai myös teen kaiken, minkä olen luvannut. Samaan aikaan vapaa-aika kuluu harrastamalla erilaisia liikuntalajeja salilla käymisestä ilma-akrobatiaan ja tanssiin, koiran kanssa lenkkeilemällä, lukemalla ja askartelemalla. Ja aivan kuten töissä, myös vapaa-ajalla olen tehokas ja tunnollinen (suorittamaan omaa elämääni), ja näin ollen olen pyrkinyt mahduttamaan kaiken viikkoihini tavalla tai toisella. Usein siten, että olen nipistänyt jostain muusta osaa päivää, eli vaihtoehtojen ollessa vähäiset, yöunista. Tästä lienee aika helppo päätellä mihin tämä kierre johtaa ja lopulta päättyy.

Pari kolme vuotta sitten tapahtuneen loppuunpalamisen ja siitä seuranneen sairasloman myötä heräsin vähitellen siihen todellisuuteen, etteivät asiat voi jatkua enää samalla kaavalla. Hiljalleen sekä itsekseni että terapiassa (joka on sittemmin jo päättynyt) olen tehnyt sekä pieniä että suuria muutoksia ja opetellut erilaista suhtautumista arkeen. Olen nyt reilu vuoden ollut uudessa työpaikassa, mikä oli ehdottomasti paras tekemistäni päätöksistä vähään aikaan. Kiireisistä kausista huolimatta teen työkseni asioita, jotka ovat minulle mieleisiä ja olen myös oppinut ottamaan paremmin vastuuta omasta työkuormastani sekä liputtamaan ajoissa muillekin, jos se meinaa kasvaa liian suureksi.

Innostumiseen taipuva luonteeni ei toki ole muuttunut mihinkään, joten minulla on edelleen aika ajoin haasteitaa vapaa-aikani suunnittelussa sekä tekemisen ja levon välisen tasapainon löytämisessä. Niinpä voinkin todeta ihan suoraan, että edelleen harrastan paljon kaikenlaista ja koen, että harrastukset ovat tärkeä osa minua. Olen kuitenkin vähitellen opetellut luopumaan joistain asioista, pitämään taukoja ja jättämään tilaa palautumiselle. Niinpä minulla on tällä hetkellä viikossa myös sellaisia päiviä, kun en mene mihinkään enkä etukäteen suunnittele mihin käytän tunnit työpäivän jälkeen. Joskus se tarkoittaa ex tempore -salireissua, joskus taas kirjan kanssa viltin alle käpertymistä, joskus ei mitään lähellekään noin kehittävää. Pääasia on, että annan välillä aivoilleni tilaa lopettaa suorittamisen ja pysähdyn kuuntelemaan, mitä mieleni ja kehoni oikein tahtovat.

Kun on paljon kaikenlaista pöydällä, arjenhallinta ei tosiaankaan ole aina helppoa. Kalenteri on aina ollut minulle ensisijaisesti ajanhallintaväline ja on sitä edelleen, vaikka sen koristelu onkin yksi rakkaimpia harrastuksiani. Koen, että tällä hetkellä tarvitsen kalenteria kenties enemmän kuin vuosiin. En sen takia, että menot olisivat maagisesti lisääntyneet, vaan sen takia, että pystyn oikeasti suunnittelemaan elämääni siten, että se tukee omaa hyvinvointiani ja en taas päädy polttamaan itseäni loppuun. Hyödynnän myös paljon erilaisia trackereita (joista kenties lisää myöhemmin), jotta pitäisin huolta niistä asioista, joilla on päivittäisen jaksamisen kannalta merkitystä, kuten ne aiemmin mainitut yöunet.

Kevät, kuten jokainen vuodenaika omalla tavallaan, tarjoaa paljon mahdollisuuksia. Muistetaan ottaa ne innolla vastaan, mutta pidetään samalla itsestämme huolta.

-Carita

Esittelyssä – Bujo-muistikirjat (Otava)

Postauksen Bujo-muistikirjat on saatu Otavalta.

Jokunen kuukausi sitten päästiin blogissa lukemaan, kuinka ylläpidosta osa pääsi mukaan ihan super upeaan yhteistyöhön Otavan kanssa: suunnittelemaan muistikirjoja Kalenterimanian hengessä. Nyt nämä kyseiset muistikirjat ovat vihdoin löytäneet tiensä kaupan hyllyille ja myös tipahdelleet meidän postiluukuista. Ja ne ovat niin kauniit! Voit kurkata ryhmässä tekemäni avausliven ja ensimmäiset reaktioni täältä.

Muistikirjoja tehtiin kahdella eri kuosilla. Toinen oli kaunis punainen marmori kultaisella foilauksella ja toinen rauhallinen turkoosi kolibri hopealla foilauksella. Kummassakin muistikirjassa on yksi foilauksen väriä vastaava kirjanmerkkinauha. Niin ikään kansien sisältä löytyy samaa värimaailmaa hakevat värit ennen kuin muistikirjan ensimmäinen sivu aukeaa ja paljastaa tilan kirjoittaa esimerkiksi omat yhteystietonsa.

Muistikirjojen paperi on päällystämätöntä 90 g paksua paperia, kuten aiemmissakin Otavan bujo-muistikirjoissa on ollut. Nopealla kynätestillä sivuista ei pahemmin edes ghostaa mikään kynä ja läpi vuosi luonnollisesti ainoastaan permanenttitussi. Vettä paperi ei kuitenkaan näyttänyt kestävän kauheammin: onnistuin vahingossa jättämään kostean liinan sivulle ja kirjoitin mustekynällä tämän päälle ja läpihän se tuli. Kokeilin vielä vesivärit tämän huomion myötä testisivulleni, ja tämä aiheuttikin kupruilua ja myös muutamalle muullekin sivulle sama efekti jatkui. Vesivärit myös kuulsivat vahvasti läpi, eikä näyttänyt olevan isosta kiinni, että väri olisi vuotanut paperin läpi. Eli jos aikeissa on käyttää paljon vesivärejä, ainakaan tällä nopealla kokeilulla en ensimmäisenä valitsisi tätä muistikirjaa. Muuhun käyttöön tämä puolestaan sopii loistavasti!

Sivuja kummastakin muistikirjasta löytyy 192 ja ne on numeroitu. Sivunumerot ovat kuitenkin todella pienet ja huomaamattomat, eivätkä näin ollen haittaa käyttöä, mikäli et niistä niin perusta. Myös sivujen pisteet ovat todella huomaamattomat ja pimeämmällä (ainakin minun silmilläni) ne lähes katosivat näkyvistä. Pisteväli on 5 mm. Muistikirjan alusta löytyy kaksi aukeamaa viivoitettuja sivuja, joita voi käyttää mainiosti sisällysluettelon tai muun listauksen tekemiseen. Muistikirja aukeaa lopulta aika nätisti auki (lay flat ominaisuus löytyy siis), mutta vaatii muutaman kunnon avauskerran keskeltä, että muistikirjan selkä tottuu.

Marmorikuvioitu muistikirja pääsi minulla suoraan päiväkirjakäyttöön ja olin positiivisesti yllättynyt, miten hyvin Kawecon mustekynä M-koon terällä liukui tällä paperilla, eikä ainakaan Kawecon oma ruskea muste edes pahemmin kuultanut toiselle puolelle. Otin myös leimasimeni käyttöön päivämäärien kanssa ja varsinkin vaaleammilla sävyillä sai surutta leimailla, tummemmilla muste aavistuksen kuulsi, mutta ei missään nimessä haittaa käyttöä! Toisen muistikirjan käyttökohde on vielä aavistuksen auki: olen hieman makustellut ideaa kollaasimaisemmasta art journalista, joten se on todennäköisesti edessä oleva projekti.

Kumpi näistä ihanista muistikirjoista oli enemmän sun mieleen? Mihin käyttöön ottaisit omasi?

Iso kiitos tästä mahdollisuudesta Otavalle ja ihanan aurinkoisia päiviä sinne ruudun toiselle puolelle!
– Laura S.