Kivaa kesäkuun ensimmäistä perjantaita! Tämän päivän blogipostauksen aiheena onkin ihan ensimmäinen Ajastolta saamani yhteistyö nimittäin Maker 22-23 lukuvuosikalenteri. Sain kalenterin todella hyvissä ajoin ennen elokuun kuukausi- ja viikkoaukeamien alkua (avausliven löydät täältä), aloinkin heti kalenterin saavuttua tuunailemaan sivuja hyvin innostuneesti ja ennakkoluulottomasti. Aivan ensimmäisenä muistan pyöristäneeni sivujen kulmat leikkurilla, koska pidän pyöristetyistä kulmista ja kansien kulmat olivat pyöreät, joten halusin sivujen sopivan samaan muotokieleen. Kevään 2022 aikana uppoiduinkin useana iltana teippailemaan aukemia mielestäni eri kuukausien väriteemoihin sopivilla washiteipeillä.
Kuukausia erottavia tukevia kartonkivälilehtiä inspiroiduinkin tuunailemaan maanantailiveissäni. Välilehtiä yhdistävä tuunausidea syntyikin jo elokuussa, kun leikkasin irti numero kahdeksan keskiympyrät. Kuukausien aikana välilehdistä tulikin todella kivoja kurkistusaukkoja seuraavalle sivulle ja aina uuden välilehden tuunailuun yritin keksiä jotain aiemmilla kokeilematonta materiaalia tai välinettä.
Olen enemmän kuin iloinen kuinka säännöllisesti tähän kalenteriin kuulumisiani olen kirjoitellut. Tietysti välillä elämä on vain tullut väliin, enkä ole viikkoon tai kahteen saanut mitään merkintöjä viikkoaukeamille, mutta välillä olen myös kunnostautunut ja kirjoittanut kuulumisiani päivittäin. Hieman haikein mielin jo fiilistelen Makerin viimeisiä kuluvia kuukausia ja jälleen elokuussa puhaltavat uudet tuulet Ajastolta, kun tuunattavakseni sain Kamu 2023-2024 lukuvuosikalenterin.
viimeksi kirjoittaessani vietin viimeisiä päiviäni hoitovapaalla ja katse oli jo suunnattuna töihin paluuseen. Nyt työelämää on ollut takana jo kolme kuukautta (mihin tämä kaikki aika katosi?) ja siirtymä on käynyt yllättävän helposti, jos ei oteta huomioon sitä, kuinka kovilla kroppani – varsinkin jalat – olivat ensimmäisen parin viikon aikana. Minulla jäi aika lailla ajatuksen tasolle se, että olisin puoli vuotta ennen töitä hiljalleen totutellut itseäni takaisin fyysisempään työhön, koska työssäni on paljon nostelua ja olen käytännössä 8 tuntia jaloillani.
Koska vanha toimipaikkani oli lähes tunnin ajomatkan päässä (per suunta), sain onnekseni siirron lähemmäs kotia ja nyt matkani taittuu alle puoleen tuntiin. Hieman päälle vuoden aikana oli luonnollisesti tapahtunut pieniä muutoksia, mutta olen lähtökohtaisesti tyytyväinen, miten nopeasti olin takaisin normaalissa työrytmissäni. Muutaman viikon jälkeen minusta tuntui, etten olisi poissa ollutkaan kuin normaalin kesäloman verran. Ja on oikeasti ollut mukava päästä tekemään taas sitä, missä olen hyvä.
Miten minulla on muuten mennyt kaiken sovittaminen yhteen? Yllättävän hyvin. Hakemista tietenkin on aina välillä, mutta pääpiirteittäin kaikki on sujunut hyvin. Mitä nyt oma vapaa-aikani on kutistunut paljon nyt, kun tyttäremme ainoat päiväunet osuvat lähtökohtaisesti juuri siihen aikaan, kun olen töissä ja töiden jälkeen yritän huomioida häntä enemmän. Jonkin verran on myös havaittavissa pientä oireilua vaihdokselle ja minun poissaololleni, mutta uskon tämän vaiheen menevän pian ohi.
Olen joutunut tekemään kompromisseja oman jaksamiseni ja kodinhoidon kanssa. Tyttäreni nukkuu onneksi pääsääntöisesti nykyään yöt hyvin, mutta huonojakin öitä on aina satunnaisesti. Tämä yhdistettynä siihen, että olen aina ollut huono nukahtamaan ja pysymään unessa ja aamuvuorojen 4:30 herätykset, on ollut pakko karsia jostain. Ja se jokin on omaksi harmikseni ollut juuri kotityöt: en erityisemmin nauti siivoamisesta, mutta en myöskään siedä hyvin liiallista sotkua. En myös osaa päästää vieläkään kaikkia naruja käsistäni ja haluan tehdä kaiken itse, joten harjoittelemme edelleen tätä puolta ja yritän olla armollinen itselleni.
Kalenterini ovat pysyneet matkassa mukana. Midorin Datebook on täyttynyt enimmäkseen työvuoromerkinnöistä ja muutamasta hassusta menosta. En vieläkään ole sinut vaakapäivien kanssa, mutta tähän käyttöön se toimii tarpeeksi hyvin. Ensi vuodelle on haaveissa toki pystyviikoilla oleva ”arkikalenteri”. Hobonichi A6 Planner on saanut nyt käskyn pysyä kotona työpöydälläni, sillä siitä on tullut ISO ja painava. Mutta minä edelleen rakastan tehdä päiväsivuja tähän järkäleeseen, joten se pysyy ehdottomasti osana kalenterikokoonpanoani.
Alkuun sain pidettyä hyvin yllä rytmiä, että istahdin joka ilta lapsen mentyä nukkumaan kalenterieni ääreen ja täytin päiväsivuni loppuun ja koristelin seuraavat aukeamat tarvittaessa. Meillä on kuitenkin sairasteltu ja muutenkin väsymys on joinain päivinä vienyt voiton harrastukselta. Toki harmittaa, että päiväsivullisen kalenterin kanssa muutaman päivän tauko jättää jo yllättävän paljon kalenteria jälkeen. Mutta tässäkin armollisuutta harjoitellaan. Ne tyhjätkin sivut kertovat elämästä ja niitä voi aina halutessaan täyttää ja koristella jälkikäteen.
Nyt kesä siintää edessä ja ensimmäinen kesälomaviikkoni näkyy jo uusimmalla työvuorolistallani. Tarkoitus on tehdä pieni kotimaanreissu kaveriperheen kanssa ja odotan innolla (ja kauhulla), kuinka pärjäämme nyt pidemmän ajomatkan kanssa. Mutta tästä ehkä myöhemmin lisää. Oikein ihanaa alkavaa kesää kaikille!
