Kategoria: Throwback

Throwback Thursday tai taantumatorstai paljastaa menneisyyden salat…

Kirje vuodelle 2024 – Janita R.

Hei! (Mitä muita startteja kirjeille on kuin tervehdys?)

Meillä on ylläpidon seuraava haastepostauksen aihe käsillä, eli tällä kertaa lähdetään kurkistamaan tulevaan vuoteen kirjeen muodossa. Sain kunnian aloittaa tämän haastepostaus kierroksen, ja voittekin heti huokaista helpotuksesta. En aio startata uutta vuotta millään ”uusi vuosi, uusi minä” -tyyppisillä uudenvuodenlupauksilla. Sen sijaan lähden siitä mitä toivon tulevan vuoden tuovan tullessaan – mukaan ajattelin heittää sitä vähän surullisenkin kuuluisaa realismia, joka useimmista mun menneiden vuosien starteista on puuttunut.

Vuonna 2023 olen jo vaihtanut duunipaikkaa, paikkakuntaa, aloittanut terapian sun muuta kohtalaisen mullistavaa, joten vuodelle 2024 aikeissa on niin sanottu juurien kasvatus. Muutoksen sijaan aion keskittyä vakauttamiseen ja tasapainoon elämän eri osa-alueiden suhteen. (Hymähdin juuri ääneen, kun mietin kuinka innoissaan ja tyytyväinen terapeuttini olisi tämän lukiessaan.) Jotta noita asioita saavuttaisin, on pakko miettiä muutamia asioita, joiden oikeasti uskon siinä auttavan ja tämän takia otan itseäni niskasta kiinni ja aloitan budjetoinnin. Tai ainakin menojen seuraamisen. En ole koskaan kuvitellut rahan tuovan onnea, mutta jos jotain olen opiskelijabudjettiajoista oppinut niin sen että en ole mikään nero mitä tulee rahan säästämiseen. Tästä syystä kaikki apu sen suhteen on tarpeen ja otetaan ilolla vastaan. Uskon myös vakaasti siihen, että jos tiedän mihin raha menee, on helpompi löytää niitä pieniä ja huomaamattomia säästökohteita.

Säästämisen teemaan liittyy olennaisesti yksi mun suurista toiveista ja tavoitteista elämässä: nimittäin oma koira. Se jo tässä kohtaa rakastettu perheenjäsen, jota meillä ei vielä ole. Kun alan konkreettisesti säästää rahaa tätä varten, toivon myös muiden konkreettisten asioiden kuten vaikkapa tutustumiskäyntien kasvattajien luona alkavan hiljalleen toteutua. Tämä toimii aasinsiltana seuraavaan isohkoon asiaan, jota toivon toteuttavani vuoden 2024 aikana. Muistatte varmaan Metsän aika 2024 kalenterin? Se voisi toimia mun paikallisena tutkimusmatkailukalenterina. Mikäpä sen parempaa kuin tutustua uudehkoon ympäristöön täällä Tampereella etsimällä ne täydelliset koirapuistot, lenkkipolut ja muut tuiki tarpeelliset etukäteen. Siinä samalla ulkoillessa tulisi keskityttyä myös fyysiseen hyvinvointiin ja arkiliikunnan lisäämiseen. En todellakaan aio väittää lähteväni liikkumaan tavoitteellisesti, totean vain mun mielenikin varmasti kiittävän, jos tämä nykyään jo melkein kotihiirtä ja toimistorottaa muistuttava yksilö lähtisi vähän reippailemaan. 

Siinäpä pari asiaa, joita lähden pikkuhiljaa tavoittelemaan vuoden edetessä. Nämä ovat toki laajoja kokonaisuuksia, mutta ryhmän innoittamana löydän varmasti tapoja palastella niitä pienempään muotoon – toivottavasti matkan varrella saadaan aikaan myös muutama nätti aukeama näiden teemojen ympärille. Tähän loppuun vielä toiveikkaita terkkuja teistä ihan jokaiselle! Myös sille juuri alkaneelle vuodelle 2024. Ole meille kiltti ja ihana!

-Janita R.

Kalenterimatkani – Laura H.

* MAINOS – Ajasto *

(Kuvissa esiintyvät Note a5 (2022), Piste ja Make mini saatu Ajastolta)

Tämän vuoden viimeistä haastepostausta viedään ja on minun vuoro pohtia kalenterimatkaani vuosien varrelta. Täältä pääset lukemaan muiden postaukset.

Minun kalenterimatkani on alkanut jo lapsuudessa. En muista minkä ikäinen olin, mutta sain lahjaksi ihanan pörröisen Nalle Puh -kalenterin. Omani tosiaan oli Tiikeri. En muista kirjoitinko siihen ikinä sisälle mitään. Se oli kuitenkin ensimmäinen muistamani kalenteri. Muistan myös lapsuudestani, kun toinen mummoni luki Yliopiston almanakasta nimipäiviä.

Ensimmäinen muistoni kalenterista, jonne olen tehnyt merkintöjä ja muistiinpanoja on ollut lukiossa lukiolaisten liiton kalenteri. Niitä käytettiin ja täytettiin kaverin kanssa ahkerasti. Kaikki merkinnät tehtiin erivärisillä Stabiloilla. Lukion jälkeen olin pitkään ilman paperikalenteria ja käytin puhelimen kalenteria, josta saa muistutukset päälle. Edelleen merkitsen sinne tärkeitä muistettavia asioita.

Ensimmäinen paperinen kalenterini oli bujo, jonka aloitin liittyessäni Kalenterimanian Facebook-ryhmään. Tästä kalenterista löytyy flip through -video YouTubesta. Muistan etsineeni ryhmästä ja netistä erilaisia videoita sekä kuvia ispiraatioksi uusiin aukeamiin.

Bujosta siirryin Heidi Swapp -merkkiseen memory planneriin, jossa oli ihanat kultaiset glitter-kannet. Rakastin näitä kansia yli kaiken. Yleensä aina koristelin kuukauden verran suht samaan tyyliin. Peitin kalenterin sivuja mahdollisimman paljon erilaisilla paperilla, sillä en tykännyt kaikista sivuilla olleista jutuista. Tein tähän kalenteriin myös tosi paljon erilaisia laminoituja välilehtiä sekä shakereita.

Isommasta Heidi Swappista siirryin pienempään eli personal kokooiseen ja nämä kannet ostin ylläpidon ihanalta Inkalta. Muistan, että olin mökillä ja ne postitettiin lähimmälle Ärrälle, joka oli kahdenkymmenen kilometrin päässä. Näiden kansien sisälle ostin Ajaston ihanat Planner-insertit kolmena vuonna putkeen. Ja aina vanhat insertit sidoin silkkinauhalla kiinni, jotta sain kannet uudelleen käyttöön. Koristelutyyli on pysynyt aina suht samanlaisena samoissa inserteissä. Vuoden 2020 sivut jäivät kateisiin, mutta yläpuolella on vuodelta 2019 ja alapuolella 2021 kuvia. Kuusikulmiot ovat kulkeneet ainakin vuodesta 2019 asti mukana kalenterin koristelussa. Yhdessä vaiheessa bongasin kuusikulmioita ihan kaikkialta esim. lattioista ja seinistä.

Vuonna 2022 sain ensimmäisen yhteistyökalenterini Ajastolta, kun liityin Kalenterimanian ylläpitoon. Muistan edelleen sen kriisin, joka tuli kalenterin kanssa. Renkaista sidottuihin sivuihin siirtyminen oli ajatuksena aluksi haastava, mutta lopulta rakastuin kalenteriin. Note A5 kalenterissa on aukemaan toinen sivu ajateltu nimensäkin mukaan muistiinpanoille. Minä tein siitä sivusta tilan erilaisille kollaaseille, jotka leviävät osittain viikkosivun puolelle.

Vuodelle 2023 sekä 2024 ostin itse note A5 -kalenterit. Joten lopulta rakastuin kalenteriin, jota aluksi pelkäsin. Vuosien varrella ei ihan hirveästi ole koristelutyylini tämän kalenterin kanssa muuttunut. Olen aina välillä kokeillut erilaisia asioita, mutta kuitenkin palannut takaisin tuttuun ja turvalliseen tyyliin.

Kalenteri ei ole tainnut oikeastaan koskaan olla minulle ajanhallinnan väline. En ole oikeastaan ikinä kuljettanut kalenteria mukanani, paitsi sitä puhelimen. Siksi sieltä löytyykin tärkeimmät jutut. Paperinen kalenteri, ja sen koristelu, on ehkä enemmänkin ollut hetki omaa aikaa ja luovaa tekemistä.

~ Laura