Kategoria: Throwback

Throwback Thursday tai taantumatorstai paljastaa menneisyyden salat…

Kalenterimatkani – Tia

Ajaston kalenterit saatu yhteistyössä Ajastolta, Annika Välimäki kalenteri 2024 saatu Ainoalta.

Kalenterimatkani! Se on ollut pitkä ja en ole alussa ajatellut, kuten ei varmasti moni muukaan, että kalenterituunauksen taakse syntyisi tällainen yhteisö kuten Kalenterimania. Asia, jota olen tehnyt itsekseni itselleni, tuokin tänä päivänä näin ison joukon ihmisiä yhteen. Kalenterimanian kautta olenkin löytänyt ihanan joukon ihmisiä, ystäviä, elämääni. (<3)

Mutta niihin kalentereihin ja kalenterimatkaani… piti käydä ihan vakoilemassa, ehkä ensimmäinen postaukseni Kalenterimanian blogissa helmikuussa 2019, aikoihin jolloin Mira jallitti minua ylläpitoon ja onnistui siinä vaja vuosi myöhemmin. Kalenterimafiaan liittyminen antoikin uutta buustia ja näkökulmaa harrastukselle.

Olen aina omistanut kerralla useita luonnos-, suttu-, piirrosvihkoja ja muistikirjoja, mutta en ole koskaan tehnyt bujoa. Ne ovat enemmänkin olleet sisustussuunnitelmia, pukusuunnittelua, to do -listoja (rakastan listoja), ostoslistoja, reseptejä, päiväkirjaa… Näiden alkuvuosien vihkojen rinnalla kulki perinteiset nuoruuskalenterit ysäriltä 2000-luvulle, Demi, Sooda, liittokalenterit ja lukiolaiskalenterit. Peruskoulun jälkeen olen mennyt töihin ja käyttänyt jotain Burden kalenteria. Siitä lähtien Burde lähti kaupasta useimmiten matkaan, mutta jossain välissä RAKASTUIN B6-(ehkä)kokoiseen Mikki- sekä Nalle Puh -kalenteriin, joissa oli päivä per sivu. Silloin kirjoitin kalenteriin kaiken ja siinä oli ihanasti tilaa yhdelle päivälle kirjoittaa, aivan kuin päiväkirjaa. Vuosi oli jotain 2004 plus miinus, olin kauppiksessa ja K-raudassa töissä siihen aikaan. Harmikseni niitä löytyi vain sen pari vuotta ja sitten oli palattava tutun ja turvallisen Burden pariin. Löysin kuvan arkistosta, kuva on vanha ja siksi vähän huono, mutta näette rakkauteni.

Heti Kalenterimanian perustamisen jälkeen, kun löysin tämän aarreaitan ja kaikki uudet kalenterit, innostuin minäkin tilaamaan Happy Plannerin, elettiin 2016, mutta se ei vaan lähtenyt. Tilalle tilasin Webster’s Pagesin Color Crushin (CC) personal-kokoisena ja pinkkinä. Tämä oli useamman vuoden rakkautta ja kulki mukana töissä. CC:n sisälle sopi myös Ajaston Timex-insertit, kun vuosi vaihtui ja CC:n rinnalla kulki vaihtuvasti A5-kokoinen Carpe Diem rengaskalenteri tai Heidi Swappin ja Kaisercraftin kannet. 2019 palasin Burden pariin ja kalenteriksi valikoitui Scribble, mutta kolme vuotta CC:n vaakapäivien kanssa eläneenä pystypäivät tuntuivat vaikeilta. Tässä linkki näiden kalentereiden elämään.

2016 innostuin myös vihkojen ja kansien tekemisestä, niistä syntyi kuin ikään omanlaiseni Traveler’s Notebook (TN). Tein kolme vihkoa ja kontaktimuovilla laminoidut kannet, kun aloitin mittatilausompelijan koulutukseni, muistiinpanojani varten. Tein myöhemmin isommat kannet ja vihon, mutta enää en vasaroisi neulaa, vaan käyttäisin paperipiikkiä reikien tekoon ennen vihkojen sivujen ompelua. Aina oppii!

Elokuussa 2019 rakastuin palavasti Putinki-merkkiseen A6-kokoiseen kierreselkäiseen Muumi-lukuvuosikalenteriin. Kalenteri oli vaakapäivillä ja kuukausien välissä oli tyhjä aukeama ja takana muistiinpanotilaa. Ostin seuraavana vuonna uuden lukuvuodelle 2020/2021. Näiden rinnalla tutustuin kunnolliseen TN:ään, jossa minulla oli suttuvihko, mafiavihko, monthly-ja weekly-vihkot erikseen. Muutaman vuoden se oli aktiivisemmassa käytössä, mutta nyt kansien välissä säilyvät vanhat vihkot. Lisäksi löytyy oma TN sisustamiselle ja puutarhalle.

2020 liittyessäni kalenterimafiaan, eli Kalenterimanian ylläpitoon, olen saanut ilokseni kokea monenlaisia yhteistyökalentereita ja suurin osa niistä on Ajastolta. Joka vuosi yksi Ajaston kalenteri on ollut aktiivikäytössä omakustanteisen rinnalla. Ensimmäisen kerran kuitenkin kolahti kunnolla vasta, kun sain Ajaston Piste 2021/2022 lukuvuosikalenterin. Sen mustavalkoinen sielu puhutteli minua ja se oli saman kokoinen kuin Putingin Muumi-kalenterit olivat olleet, sekä vaakapäivätty. Tämän jälkeen käytössä on ollut Ajasto Doodle, Color A6 ja nyt uutuus Wega Life. Tässä välissä toinen Ajasto-rakkauteni oli kuitenkin Project365 A5-kokoinen rengasplanneri. Project365 viikkosivut muistuttavat rakenteeltaan hieman Happy Plannerin viikkosivuja.

Mitä tämä kalenterimatkani minulle avasi? Sen, että olen aina rakastanut rengasplannereita ja niistä suurimmat rakkauteni ovat olleet Color Crush ja Project365, vaikkakin Projectissa on pystypäivät. Havaitsin siis myös sen, että olen aina suosinut enemmän vaakapäiviä kalentereissani. Toiset kalenterirakkauteni ovat myös selvästi olleet A6-kokoiset vaakapäiväiset kierrekalenterit kuten Muumi ja Piste. Olenkin himoinnut pitkästä aikaa Putingin Muumi-kalenterin ostoa. Lisäksi on hauska todeta, että tuunaus lähtee edelleen ihan samoista asioista liikkeelle kuin ennen, meinaan washista. Mikä väri ja washiteippi minua puhuttelee, sitten vasta tarrat ja sitten kaikki muu, ja edelleen boxit tarroina tai leimoina ovat lähellä sydäntäni.

Se mitä haluaisin vielä kalenterimatkaltani, että kaivaisin useammin Art journal-vihkoni esiin ja uppoutuisin luovuuden omaan tilaan. Perhe-elämä ja neljän ihmisen harrastukset on välillä vaikea sovittaa yhteen, eikä virtaa riitä enää omiin juttuihin, mutta jos vuosi 2024 olisi sen saralla tuotteliaampi. Viimeisessä kuvassa näkyy vuoden 2024 kalenteriparivaljakkoni, Ajasto Wega life ja Annika Välimäen kalenteri 2024. Kaikkea kanssa, postauksesta tuli pitkä, apua! Linkeistä löytyy tosiaan muutama vanha kalenterikertomus ja tästä linkistä löydät muiden mafiosoiden kalenterimatkakertomukset.

Kalenterimatkani – Emmi

Ensiksi nyt tosiasiat pöytään (vaikka joku varmaan sanois, että hyvä blogipostaus ei koskaan ala negatiivisella pohjustuksella): Mä olen jotenkin kammonnut tämän haasteen tekemistä ja tästä postauksen kirjoittamista, siitä on pikkuhiljaa tullut mulle semmonen joku lukko, enkä oikein enää edes osaa selittää miksi.

”Kalenterimatkani” on siis postaussarja, jossa Kalenterimanian ylläpidon tyypit kertaavat omaan historiaansa kalenteriharrastuksen parissa, muut jutut löydät täältä.

Mä luulen, että se johtuu siitä, että vaikka ei pitäisi, edelleen me kaikki vertaamme itseämme muihin ja mä en koe, että mun kalenterihistoria on kovinkaan kummoinen (etenkin muihin verrattuna), lisäksi mun muisti on keskivertoihmistä huomattavasti huonompi, joten en muista mitä kalentereita olen aiemmin käyttänyt. En ole onnistunut säilyttämään mitään vanhoja teinivuosien kalentereita tai muita muistoja.

Kuten kaikki muutkin, olen käyttänyt kaiken maailman nuorten kalentereita tai Demi-kalenteria joskus 14–17-vuotiaana. Kouluissa kalenterin käytöstä on onnettomat muistikuvat. Joskus ammattikorkeakoulussa n. 2006 tienoilla olen ostanut ensimmäisen rengasplannerin (Ajaston Timex Handy, jos en väärin arvaa), jonne merkinnät on tehty tasan ja vain täytelyijykynällä tai Insinööriopiskelijaliiton kuulakärkikynällä.

2018 vuodelta löysin kalenterin, jota silloin käytin. Siinä oli merkinnät taas jollain peruskynällä. Kuvassa ”Ennen ja jälkeen kalenterimanian sytyttyä”-tilanne. Isompi kalenteri on B6-planneri Lights Planner Actionilta. Nauttikaa:

2018 lopulla alkoi elämässä olla muutakin merkattavaa kuin työvuorot ja tarvitsin hieman isomman kalenterin kuin mitä Futura Mini tarjosi. Tässä kohtaa alkoi maanikkoherääminen. Etsystä sai ostettua kierrekalenterin, johon pystyi laittamaan oman nimen kanteen. Se oli n. A5-kokoinen ja auttamatta liian iso valtavilla kierteillään, mutta silloin en vielä tajunnut, että isot kalenterit ei ole mua varten. Aloin tutkia kalenterijuttuja enemmänkin, kun näin kauniit myyntisivujen kuvat kalenterikaupoissa. Aloin pikkuhiljaa haalimaan tuunailukamaa ja kalenterikokeilut alkoivat.

2019 aloitin koulun ja sinne varsinkin tarvitsi isomman kalenterin. Löysin Personal Planner -kalenterin, johon sai hurjasti omavalintaisia sivuja ja valittua layoutin. Sain yhden sellaisen käytettyä kokonaan, mutta seuraava jäi kesken, löydettyäni Lights Planner Actionin. Tämän kaupan kalentereita eri koossa ja kokoonpanoissa käytin vuosina 2020–2021 eri muodoissa, kokeiltu on B6- ja A5-renkaita, B6-kierteitä ja jopa muutamaan A6-koon TN-vihkoa. Vaikka Bessin kalenteritarjonta aivan ihanaa onkin, sieltä ei kalenterirauhaani löytynyt. Aloin myös ottaa ”Instagramin arvoisia” kalenterikuvia!

Löysin satunnaisen koulutarvikehakureissun aikana Ajaston Project365-kannet ja vuosipaketin ja käytin sitä jonkun aikaa, se oli jokseenkin hyvä koulujutuille, muttei vakiintunut koskaan käyttöön ollessaan aivan liian järeä mulle.

Kalenterikaman hamstraus jatkui. Yritin vuosia epätoivoisesti oppia käyttämään viikkokittejä!

2020 oli kyllä oikea kalenterikriisien vuosi. Kokeilussa oli sekä pieni PassionPlanner että PlumPaperin kustomoitava kalenteri. Kumpikaan ei vakuuttanut, toinen liian pienen printtinsä ja toinen valtavien kierteiden vuoksi. Lights Planner Actionilta oli myös sellainen Hobonichi Cousin -tyyppinen kalenteri, jossa oli sekä viikkoaukeama että päiväsivut. Se oli pitkään todella hyvä, mutta kierteitä vihasin edelleen.

2021 lopussa kuvaan astui Hobonichi Techo A6 Original, jonka tilasin 2022 vuoden kalenteriksi. Tomoe River-paperi on ollut ainoa mulle siitä lähtien. Hobonichin kanssa oltiin jo todella lähellä kalenterirauhaa.

Tässä kohtaa löysin Kalenterimanian Facebook-ryhmän. ♥

Kokeilin jossain välissä So Typical Me-kalenteria työplanneriksi mutta sen paperi ei vain kelvannut. Aloitin 2022 vuoden A6-koon Hobonichin kanssa ja löysin 2022 Kalenterimanian kirpulta myös Hobonichi Cousin Avecin (A5), jota pidin työkalenterina loppuvuoden. Sen koristelemisesta nautin, mutta päiväsivut olivat aivan liikaa. Kaksi kalenteria oli myöskin vähän liikaa, vaikka Cousin olikin vain työhommia varten.

Vaikka Hobo ihana olikin, sen päiväsivut kävivät liian raskaiksi pitää ja halusin kunnollisen viikkoaukeaman. Bongasin jostain Wonderland222-kalenterin ja laitoin sen kokeiluun 2023 vuoden kalenteriksi. Halusin myös memoryplannerin, joten hankin AuraEstellen catch-all A6-plannerin muistojen kirjaseksi.

Wonderlandin pystysivut kävivät puolessa välissä vuotta kyllästyttämään ja tajusin vihdoin, missä oli mättänyt kaikki nämä vuodet: En vain osaa koristella ja ylläpitää pystyviikkoaukeamia (kyllähän ne hienoja ovat, kun oikein onnistun, mutta vaatii liikaa saada niistä ”sellaisia kuin haluan”).
Vaihdoin vaakaviikkoisen AuraEstellen muistoplannerista kalenterikäyttöön ja sen koristeleminen on ollut aina yhtä nautintoa!

Nyt se tapahtui. Kalenterirauha oli löytynyt. En voinut uskoa että tämä mystinen taikaolento oli olemassakaan, mutta…

2024 vuoteen lähden jälleen AuraEstellen kanssa. Se on mun kalenterirauhani.

Laukussa mukana kulkemaan tulee myös Sterling Inkin passport-koon common planner, mutta sen esittelyä saatte odottaa ensi vuoteen!

Opittuja juttuja kalenterimatkan varrelta:

  • En pidä isoista kalentereista. B6 on maksimikoko.
  • Kierteet ovat aivan no-no. En pysty kirjoittamaan kunnolla kierteiden kanssa.
  • A6 on unelmakoko ja nidottu kirja best.
  • En onnistu käyttämään kuin paria planneria kerrallaan. Plannerin pitää olla sekä päiväkirja, memoryplanner että kalenteri.
  • Jatkossa sanon ei viikkokiteille!
  • Pystyviikkosivut ei vaan ole mun juttu.

No niin, eihän se niin kamalaa ollutkaan. En tiedä miksi kammosin tästä kirjoittamista!
Tästä yhteenvedosta jäi nyt kyllä aivan tasan pois kaikki koristeluihin liittyvät asiat ja kansien ym. muun oheissälän hilloaminen, mutta ne varmaan näkyy kuvissa ihan tarpeeksi hyvin. Jos ne vielä tähän ujuttaisi, postaus olisi romaanin pituinen… Oma tyyli ja kalenteri on löytynyt ja se on tärkeintä.

Nyt alkaa joulukuu! Joko sulla on ensi vuoden kalenteri hommattuna? Tulehan ryhmään intoilemaan meidän kanssa aiheen tiimoilta!

– Emmi