Searching for "leuchtturm"

Kalenteriharrastuksen kulmakivet – Janita R.

Tässä postaussarjassa ylläpito pohtii sitä, mitkä asiat ns. vaaditaan siihen, että tämä harrastus on ylipäätään mahdollinen. Aihe on tärkeä, koska helposti – etenkin aluksi – sitä hullaantuu kaikesta mitä meidän ihanat kauppiaat tarjoaa; haluaa kokeilla aivan kaikkea. Ja niin tavallaan kävi myös mulle. On siellä kaappien perällä jos jotakin hutiostoiksi laskettavaa. Nyt on kuitenkin mun vuoro kertoa teille, mitkä asiat on harrastukselle ne, joista en luovu.

Jaan kulmakivet omalla kohdallani kahteen kategoriaan: fyysiset asiat kuten tuunaustarvikkeet ja asiat jotka mahdollistavat inspiraation ylläpitämisen. Ensimmäiseen kategoriaan kuuluvat ehdottomasti (lempi)kynät ja hyvälaatuinen paperi. Periaatteessahan kirjoittamiseen riittää mikä tahansa vihko ja kynä, josta irtoaa vähän väriä, mutta käytännössä laadukas paperi ja omia mieltymyksiä vastaava kynä tuottaa mulle niin paljon iloa, etten ala tästä tinkimään – ellei ole pakko. 

Paperien suhteen en ole turhan nirso, mutta koska pidän ensisijaisesti kirjoittamisesta, minulle paperin karheus ei ole ominaisuus, jota paperilta haen. Sen lisäksi että paperille on helppo kirjoittaa, suosin myös paperia, joka ei liiemmin vuoda tai ghostaa. Toisaalta voin ihan hyvin käyttää perus Leuchtturmin paperia, joten se, jos hiukan kuultaa läpi, ei maailmaa kaada.  Olen viime vuosina tykästynyt erityisesti Hobonichien myötä tutuksi tulleeseen Tomoe River -paperiin. Kyseinen paperi kestää hyvin musteita ja on melko sileää, ja siten siihen on uskomattoman sujuvaa kirjoittaa. Tästä päästäänkin toiseen kulmakiveen eli kyniin. Aivan uuden potenssin kyseinen paperi sai siitä, kun hoks

asin testata fountain peniä eli täytekynää. Omani on Kawecon Skyline Sport fine kärjellä ja sehän suorastaan liukuu kyseisellä paperilla. Samaa tekee toinen, jo pitkään suosikkikynän titteliä kantanut Mujin 0.38. Molemmissa arvostan juurikin kapeaa kirjoitusjälkeä ja tapaa, jolla muste tuntuu virtaavan ilman sen kummempia testejä joka kerta, kun kynän ottaa käyttöön. 

Kolmas ja neljäs kulmakivi ovat konkreettisia asioita, jotka ovat muistin tukena arjessa ja kalenteroinnissa. Unohtaisin vaikka oman pääni, kalenteriin merkitsemisestä puhumattakaan, joten teen usein nopeita merkintöjä puhelimen kalenteriin. Koitan myös pitää siellä kaikki sellaiset asiat, jotka voivat olennaisesti vaikuttaa suunnitelmien tekoon tulevaisuudessa. Rakastan analogista kalenteria, mutta digitaalisen muokattavuus ja helppous pelastaa monta kertaa viikossa. Tämän lisäksi käytän fyysisten posti-it notejen lisäksi myös niitä digitaalisia puhelimessa. Niihin saa helposti kerättyä niin hajanaiset ajatukset kuin kauppalistat silloin, kun paperia ja kynää ei ole saatavilla. En ole koskaan ajatellut, että digitaalinen ja analoginen sulkisivat toisiaan pois, ne vain täydentävät ja paikkaavat elämässäni toinen toisiaan.

Tuunaustarvikkeet eivät sinällään ole minulle mikään pakko harrastuksessa. Inspiraatio sen sijaan on, koska olen niitä ihmisiä, joilla harrastukset tulevat ja menevät, enkä tee juuri mitään, jos siihen ei ole fiilistä. Se taas millä ylläpidän sitä kuuluisaa fiilistä: yhtenä tärkeimmistä asioista on rauhallinen paikka, jossa saan keskittyä, joka onkin viides kulmakivi kohdallani. Tässä tapauksessa rauhallisuus ei välttämättä tarkoita sitä, että minun pitäisi olla kotona juuri omassa työtilassa, vaan sitä, että olen jossain missä minulla on kotoisa olo. Usein planneri on mukana vaikkapa kirjastossa tai kahvilassa.

Toinen tärkeä tunnelmaan ja keskittymiseen liittyvä asia ja kulmakivi numero kuusi omalla kohdallani on musiikki ja podcastit tai äänikirjat. Saan niistä paljon inspiraatiota tekemiseeni ja hyvät kuulokkeet mahdollistavat hetken rauhaa missä tahansa. Viimeisenä kohtana on se tärkein: yhteisö. Löysin Kalenterimanian ja sen ihmiset vahingossa, mutta te kaikki olette olleet mulle jatkuva inspiraation lähde. Jokainen upea postaus missä tahansa kanavassa ylläpitää sitä halua kokeilla ja oppia. On myös upeaa nähdä millainen tuki ja turva tämä yhteisö voi olla. 

Siinä olivat minun harrastukseni mahdollistavat asiat. Mikä on sellainen konkreettinen tai aineeton asia jota ilman et tulisi toimeen?

-Janita R.

Kalenteriharrastuksen kulmakivet – Suvi

Moikkamoi! Tänään kerron oman kalenteriharrastukseni kulmakivistä tai ainakin, mitä ajattelen niiden olevan. Arki tuppaa usein viemään aikaa ja resursseja – työt haittaavat harrastusta, sanotaan. Mutta kun oikein pysähtyy miettimään, huomaa silti tekevänsä asioita joista tykkää, vaikka mittakaava onkin pienentynyt.

Ihan ensimmäinen kulmakiveni on muuntautuminen. Vaikka hamstraaminen ja hilloaminen ovat osittain jopa merkki järkkyvästä mielenterveydestäni, tykkään siitä, että minulla on yleensä vaihtoehtoja tarjolla, jos senhetkinen käytössä oleva kalenteri tai muistikirja ei tunnu toimivan arjessani. Olen huomannut että olen selkeästi kausi-ihminen ja opetellut myös hyväksymään sen. Siispä jemmassani on traveler’s notebook -kannet, rengasplannerin kannet ja muistikirjoja. En siis epäröi vaihtaa kalenteria, jos sen hetkinen tökkii.

Seuraava kulmakiveni on ehdottomasti poispyyhittävät kynät. Olin – ja olen edelleen – niin onnellinen, että Suomalaiseen kirjakauppaan tuli myyntiin korkillisia, poispyyhittäviä kuulakärkikyniä, joihin saa myöskin vaihtosäiliöitä ja värivaihtoehtoja on useampi. Pidän henkilökohtaisesti niistä enemmän kuin esimerkiksi Pilot Frixioneista. Kannan aina mukanani kahta tai kolmea eri väristä kynää, eri tyyppisten menojen ja tapahtumien merkkaamiseksi, vaikka varsinaista värikoodausta en yrityksestä huolimatta ole saanut vielä kunnolla käyntiin.

Aasinsiltana edelliseen, yksi tärkeimpiä juttuja kalenterissa on kynälenkki. Kahdessa viimeisimmässä kalenterissani ei ole ollut valmiina kynälenkkiä, joten olen hankkinut sellaisenkin Suomalaisesta kirjakaupasta – ilman moista lenksua kun on hyvin vaikeaa tulla toimeen ja edes yksi kynä on kokoajan saatavilla, kun ja jos loput kierivät pitkin kassinpohjaa.

Yksi tärkeimpiä viikkoaukeamaltani löytyviä asioita on viikkotracker jossa merkitsen ylös aina, kun olen muistanut ottaa lääkkeeni ja vitamiinini dosetista. Se on ehkä yksi hienoiten toimivia rutiinejani, pillerien ottaminen ja ruksin merkitseminen. Saan siitä outoa mielihyvää, ja valmiin trackerin katselu miellyttää minua joka sunnuntai. Lääkkeiden ja vitamiinien trackaaminen on myös kuitenkin helpoimmasta päästä toteutettavia asioita, ne kun vaikuttavat olennaisesti arkeen jos jäävät ottamatta.

Kalenteriharrastus itsessään on toki mielekästä puuhaa, mutta kivemmaksi sen tekee Kalenterimanian Facebook-ryhmä sekä YouTube-kanava, jolle minäkin teen videoita. Vaikka koronavuodet vetivät livetapaamiset ja muut minimiin, on ryhmässä ollut kiva viettää aikaa. Maniaperhe on siellä edelleen. Ja YouTube-videota tehdessäni saan aina yhden hetken kuukaudesta, jossa tuunaan ajatuksella ja rauhassa, jotta videossa on jotain katseltavaa muillekin. Someista mainittakoon vielä Kalenterimanian Twitter-tili, jota ylläpidän yhdessä ihanan Terhin kanssa.

Viimeisempänä mutten vähäisempänä mainitsen tarrakansioni, johon olen jo lähemmäs kaksi vuotta kerännyt pieniä, pääosin funktionaalisia tai koristeellisia tarroja.

Suvi