Pari sanaa kalenterirauhasta

Kivaa keskiviikkoa jokaiselle! Kirjoittelen tänään teille kalenterirauhan olemisesta ja olemattomuudesta. Kuten jotkut ehkä muistavat aivan maniani alkutaipaleilta saakka, olen vaihtanut kalenteria useammin kuin sukkia. On ollut myös hetkiä, kun en ole tiennyt lainkaan, missä kansissa ja miten olisin alkuunkaan. Elämä on saattanut ravistella kovinkin, mutta yksi on kuitenkin pysynyt – maniaperhe.

Oma tilanteeni on huomattavasti tasaantunut. Olen viihtynyt jo maaliskuusta asti Arkissani, eikä vaihto edelleenkään tunnu tarpeelliselta. Ylimääräisistä vihoistaan huolimatta halusin kuitenkin kesäksi jotain spesiaalia, ja niimpä otin Diariostani kannet ja yhdistelin erilaisista Happy Planner Mineistä ja -lisäosista itselleni kesäkirjan.

Kesäkirjassani on muistiinpanotilaa sekä kalenterisivut heinä- ja elokuulle. Olen aloittanut kirjan täyttöä myös syvällisemmältä kantilta ja pohtinut elämääni erään korttipakan kautta. Tarkoitus olisi, että kesän lopuksi olisin oppinut itsestäni jotain uutta ja kerännyt rakkaimmat muistot talteen kansien väliin.

Lisäksi elämässäni on edelleen ihana, upea Project365 joka on jäänyt ihan liian vähälle huomiolle. Juuri nyt tämä edellä mainittu kahden kombinaatio on liian helppo: molemmat, sekä hybridi-Diario sekä Ark matkustavat todella helposti laukun pohjalla, mutta Project365 odottaa Råskog-kärryni ylimmässä korissa päivää parempaa. Project365 on ollut loistava alusta kokeilla kaikkea uutta ja maalata isolla pensselillä. Elämäntilanne on kuitenkin vaihdellut niin, että aina ei riitä maalia tälle isolle pensselille.

Miten tähän on sitten tultu? Jotta kalenterirauhan voi lopulta löytää, tulee itselleen etsiä Sitä Oikeaa niin kauan, että loksahtaa. Minun on tarvinnut kokeilla ensin kaikkien merkkien kaikki koot: Mambin classic, rengaskalenterien A5, personal-kokoisia rengaskalentereita, passport-kokoa, Traveler’s notebookista standardia, personalia ja passportia. Tähän lisäksi vielä bujoilu, jota tein yllättävän pitkään. Kun sopiva, mukana kulkeva koko löytyi, piti löytää itselle sopiva viikkoleiska. Olen kokeillut bujon myötä vaikka mitä sekametelisoppaa sekä täysin perus horisontaali– sekä vertikaalinäkymiä. Tämä prosessi vei itseltäni rahaa ja aikaa, mutta nyt kun se on ohi, voi huokaista. Sama homma on tuunaustarvikkeissa ja tuunaustyylin löytymisessä, ne ovat oma taiteenlajinsa.

Olen hirveän kiitollinen siitä, että pitkä ja vaihderikas matka kalenterien parissa on kuljettu ja viimein se on täällä – minun kalenterirauhani, ainakin tänään.

Iloista loppuviikkoa jokaiselle,

terkuin Suvi

Kun tarravarasto vain kasvaa

Olen harrastanut plannerointia vajaan kolme vuotta ja heti alusta lähtien suosin koristelussa erilaisia tarroja. Washiteippejäkin on tullut hommattua läjä ja koristekuvioita eli die cutseja, mutta kalenterien sivuille niitä eksyy harvoin, sillä tarrat on se juttu. Ja olkoon tämä vähän niin kuin terapiakirjoitus siitä, miksi niitä tarroja tekee mieli ostaa. Eli lyhyesti sanottuna: Tarroja ei ole koskaan liikaa.

Ensimmäiset tarrat kalenteria varten ostin ruokakaupasta, mutta aika pian löysin kotimaiset kalenteritarvikkeisiin erikoistuneet verkkokaupat ja se oli menoa!

Tilasin kieltämättä kaikki silloin itseä miellyttävät tarrat, ja täytyy myöntää, että todellakaan kaikkia ensihuuman aikana hankittuja tarroja ei ole tullut käytettyä (onneksi olen saanut niitä myytyä kalenteritarvikekirppiksellä.)

Mambin (Me and My Big Ideas) tarrakirjat veivät sydämeni heti monipuolisella sisällöllään ja erilaisilla teemoilla. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) kyseisiä tarrakirjoja oli minulla parikymmentä. Tällä hetkellä niitä on VAIN kolmetoista kappaletta. Jossain vaiheessa ne alkoivat muistuttamaan sisällöltään toisiaan, mutta sitten tulee kuitenkin aina uusia julkaisuja ja sieltä yleensä löytyy joku, joka kolahtaa ja on niinsanotusti pakko saada. Vastapainoksi yritän kyllä tyhjentää vanhimpia tarrakirjoja ja läiskiä tarroja vähän sinne sun tänne.

Kun luin Kalenterimanian ryhmässä muiden julkaisuja Etsystä ja sieltä löytyvistä ihanista kalenteritarroista, en voinut vastustaa kiusausta, ja pian Etsy-sovellus oli asennettu puhelimeen. Wow, mikä määrä tarroja!

Ensimmäistä Etsy-tilausta pohdin pitkään ja hartaasti, mutta sen jälkeen homma lähti lapasesta ja tilauksia tuli tehtyä pari kertaa kuukaudessa. Erilaiset planner collab sale -tapahtumat ovat heikkous ja niiden aikana on kätevää tehdä tilauksia, kun tarrat saa yleensä hyvällä alennuksella ja kätevästi yhdellä alekoodilla.

Se tunne on mahtava, kun postilaatikosta löytyy kirjekuori täynnä tarroja Kanadasta tai Australiasta! Kuvassa muutamia suosikkejani.

Olen löytänyt muutaman suosikkikaupan, joista tilaan yleensä aina, kun kyseisillä kaupoilla on alennusmyynnit. Pääsääntöisesti en edes tilaa normaalihinnalla Etsystä tarroja. Edellytys tilaukselle on yleensä se, että alennusprosentti on sen verran korkea, että se kattaa vähintään postikulut, jotka voivat esimerkiksi Yhdysvalloista tilattaessa olla yli kymmenen euroa.

On mahtavaa, että voi tilata erilaisia kalenterituunaukseen sopivia tarroja kotimaisista liikkeistä, mutta se, että sinulla on parin klikkauksen päässä myös monta muuta tilauskohdetta, se tuntuu kieltämättä hienolta. Ja tuen mielelläni pieniä yrittäjiä, jotka tekevät meille kalenterituunaukseen sopivia tarroja.

Olen kokeileva ostelija ja kokeilen rohkeasti eri nettikauppoja. Olen tehnyt huikeita löytöjä ulkomaisten verkkokauppojen kautta, mutta on ihanaa huomata, miten hyvin kotimaiset kauppiaat vastaavat kysyntään, ja tarjoavat laajan valikoiman erilaisia tarroja.

Uskon, että hankkimani tarrat riittävät tuunaamaan seuraavat viisi vuotta kalentereitani, mutta tiedän satavarmasti, että kun kohdalle osuu sopiva tarjous ja pakko saada -tarrat, niin uudet tarrat lähtevät matkaan. Tätä jäsenpostausta varten, kun keräsin tarrani yhteen läjään, tajusin miten paljon niitä on parin vuoden aikana kertynyt. Onneksi osan voi kierrättää Happy maileissa tai myydä eteenpäin.

Monesti kuulee puhuttavan no spendistä eli ei tuhlaa -kaudesta. Tarrojen kohdalla pisin tällainen kesti ehkä kaksi kuukautta, mutta sitten tuli niin monta uutuutta, että osto oli pakko tehdä. Sinä aikana, kun olen työstänyt tätä kirjoitusta (noin pari viikkoa), olen sortunut tilaamaan kaksi kertaa tarroja. Myönnän, olen tarra-addikti ja aion sellaisena pysyä vielä pitkään.

Tarraavin terveisin,
Sanna