Avainsana: 2024

Perjantaipäiväkirja – Suvi

Kukkuluuruu! Viimeksi kerroin että viime perjantaipäiväkirjasta oli yli vuosi aikaa, niin nytpä sain kuin sainkin kirjoittaa teille vähän nopeammalla aikataululla uudelleen! Ja vaikka viime kerrasta on niin pieni hetki aikaa, oli pakko palata kertaamaan mitä kirjoittelin neljä viikkoa sitten. No, ylläri, paljon mitään ihmeellistä ei ole neljässä viikossa tapahtunut; etenkään, kun meillä jylläsi ensin vatsatauti ja sitten infernaalinen nuhakuume. Kuopuksen synttärit ja suunnitellut koko perheen aktiviteetit siirtyivät ja siirtyivät. Vielä tätä postausta kirjoittaessa hypistelen toisessa kädessä nenäliinaa. Energiat tuntuu olevan edelleen tosi matalalla, odotan vaan että joku päivä hoksaan tämän menneen ohi (sighs).

Olen vaihtanut kalenteria. Kyllä – niin paljon kuin rakastankin Note Miniä, on tässä uudessa kalenterissa vähän väljempi olla. Otin käyttööni ilmaiskalenterin, jonka olen tuunannut omannäköiseksi. Niin vaan tilaisuuden tullen otin ja loikkasin. Arjenhallinnan kannalta parempi vaihtoehto, koska nyt saan enemmän muistiinpanoja viikkokohtaisesti esille. Vaikka päivittäisellä tasolla muistettavaa ei juuri olisi, huomaan helposti, että olisipa ollut kiva jos vaikka jokin knoppitieto vaikka työviikkoon liittyen olisi vilkaisun päässä. No, nyt on!

Neljässä viikossa myös kevät ehti jo ottaa aimo harppauksen tännepäin ja niin vain huomaan haaveilevani lämpimästä kelistä, vähemmästä vaatemäärästä ja loputtomista ulkoleikkien täyttämistä päivistä. Mieli harhailee myös retkisuunnitelmien ja -haaveiden parissa varsinkin kun nyt lopputalven/alkukevään suunnitelmat lensi romukoppaan tautikuorman mukana. Olen myös toivonut kesäloman ajankohtaa! Se jos joku kutkuttaa sisintä, vaikka tällä hetkellä tuntuu, että kolmipäiväinen työviikkoni jää aina kesken. Itseasiassa täältä sairastuvalta töihin päästessä ihan tavallinen arki tuntui jo ihan juhlalta – vaikka kaikki spesiaali ohjelma jäi vetämättä. Aikuisuus on kummallinen taiteenlaji, koska vähemmän tuntuu totisesti olevan enemmän. I <3 Arki, vai miten se meni?

Olenko sittenkin aikuinen?

Suvi

Kirje vuodelle 2024 – Laura H.

* MAINOS – Ajasto (Note mini kalenteri saatu)*

Hei vuosi 2024!

Sinua on kulunut jo melkein kaksi ja puoli kuukautta, etkä ole ollut minulle oikein mukava. Töissä menee ihan kivasti, mutta väsymys on voimakas. Puhuinkin tästä jo perjantaipäiväkirja postauksessa hetki sitten. Olen sairastellut enemmän, kuin ikinä näin lyhyessä ajassa. Toivottavasti sairastelut oli tässä ja loppuvuosi sujuukin sitten terveenä. Pieniä vastoinkäymisiä on sattunut monia ja niistä on selvitty, mutta toivoisin mukavampaa aikaa. Vaikka ihan tasaisen harmaata arkea, kunhan ei ole vastoinkäymisiä. Haluan keskittyä omaan jaksamiseen ja hyvinvointiin.

Harrastusten saralla toivon paljon inspiraatiota ja intoa tarttua tekemiseen. Monet asiat on viime aikoina jäänyt vain ajatuksen tasolle, kun aloittaminen on niin vaikeaa. Haluaisin jaksaa keskittyä virkkaukseen, sillä olen yhden ihanan pehmolelun tehnyt ja se oli todella kiva projekti. Haluaisin maalata tauluja tai tehdä abstraktia taidetta. Välillä ei löydy aikaa ja sitten taas välillä ei löydy ideaa, inhottava kierre. Toivon myös paljon enemmän intoa lukea fyysisiä kirjoja. Olen ennen lukenut todella paljon, mutta jostain syystä nykyään on ollut vaikea tarttua kirjaan. Äänikirjoja olen kuunnellut paljon ja nekin on kivoja, mutta toivon enemmän lukuintoa.

Kalenteriharrastuksen kanssa haluan jatkaa tarrojen ja washien käyttämistä omista varastoista, mutta en edelleenkään kiellä itseäni ostamasta uutta. Ostan asioita vain harkiten. Välillä riittää syyksi, koska mä haluan ja välillä pitää olla parempi syy. Toivon myös löytäväni uusia inspiraation lähteitä. Välillä se sama tyylikin, vaikka siitä tykkään, niin alkaa ärsyttää.

Toivon vuodelta 2024 ihania hetkiä arjessa, vapaalla ja harrastusten parissa <3

~ Laura H.