Avainsana: Ajasto project 365

Perjantaipäiväkirja – Inka

MAINOS: kuvissa näkyvä kalenteri saatu Ajastolta.

Heipä hei perjantaipäiväkirja, täällä kirjoitteleepi Inka. Melko väsynyt Inka. Mutta huomattavasti pirteämpi kuitenkin kuin tuossa pari kuukautta takaperin. Alkuvuodesta nimittäin ikävä ja vanha tuttu masennus pääsi taas hiipimään läsnä elämään. Se luikerteli sielun sopukoihin ja mieleen, ja ennen kuin sitä huomasikaan, oli se tarrannut otteensa kiinni lujaa eikä päästänyt irti itsekseen.

Jos voi sanoa että aiemmasta masennustaustasta on jotakin ”iloa”, niin se että tiesin kokemuksesta tarvitsevani apua ja sain lähdettyä sitä hakemaan. Ja nyt täytyy nostaa hattua meidän työterveyshuollolle, koen että asiastani on otettu hyvä koppi enkä ole kokenut tulleeni vähätellyksi tai ohitetuksi. Jaksaminen ei ole vieläkään niin sanotusti normaalia, mitä normaali nyt sitten ikinä onkin, mutta elämä alkaa pikkuhiljaa voittaa. Sairausloma, keskustelukontakti ja lääkitys ovat saaneet kuuluisan valon tunnelin päässä taas syttymään. Enkä ole viime viikkoina enää esimerkiksi laittanut juustoa mikroon, joten sanoisin että keskittymiskykykin on lähtenyt paranemaan! Lukeminen on kyllä jäänyt pois päivittäisestä rutiinista ja se kyllä harmittaa, mutta kun ei siihen tällä hetkellä riitä paukkuja keskittyä niin minkäs teet.

Tällä hetkellä arkeen kuuluukin lomailevasta taaperosta huolehtimista, sekä päivittäisten ja viikottaisten arkiaskareitten priorisoinnista ja jaksamiseen sopivasta skaalaamisesta. Sekä omien ilonaiheiden etsimisestä, onnen tunteiden keräilemisestä pala palalta kohti parempaa vointia. Ehkä tämä romahdus herätti myös miettimään sitä kuka minä olen, ja mistä nautin – sen lisäksi että olen äiti. Ei sitä oikein haluaisi ajatella hukanneen itseään äitiyteen, mutta aika paljon aiempaa enemmän huomaan että voisin upottaa elämään myös ihan ikiomia juttuja. Ja olen kiitollinen siitä että Kalenterimania ja ihmiset tässä yhteisössä on yksi niistä asioista, jotka kuuluvat arkeen ja pitelevät pinnalla silloinkin kuin vain ajelehtii. Mutta en ole uponnut kokonaan, täällä kellutaan!

-Inka

Plan with Inka – karmaisevan söpö viikkoaukeama

Postauksessa näkyvä kalenteri saatu yhteistyönä Ajastolta.

Helou helou helou! Tällä kertaa oli todella vaikea miettiä mistä kirjoittelisin tähän maanantaipostaukseen. Liekö syy flunssassa jonka jälkitukkoisuus ei meinaa millään hellittää, vaiko kevään aikana kovilla olleessa mielenterveydessä, mutta tahmeaa on joka tapauksessa ollut meininki viimeaikoina. Toukokuussa koin hetkellisen inspiraatio-puuskan kun tuunailupisteeni kaikkine tavaroineen siirtyi yläkertaan, erilleen meidän normaalista asuintilasta. Nyt ei kuitenkaan ole hetkeen riittänyt sen enempää inspiraatiota kuin energiakaan kavuta noita rappusia… Paitsi nyt!

Päätin motivoida tämän postauksen avulla itseni tuunaamaan kalenteria ainakin yhden viikon eteenpäin. Kalenterimanian kirppis -ryhmästä bongasin ja ostin pienen kasan irtotarroja, jotka saivat edes pienen inspiraation liekin syttymään. Setissä posti kuljetti koomaiseen huomaani muutamaa eri tyyliä edustavia tarroja. Tämän postauksen aukematuunailuun valitsin söpön karmivat tarrat, englanniksi sanoisin näiden olevan spooky but cute.

Tuunailu sujui melko perinteisellä kaavalla: washeja ensin pohjaksi ja tarrat perään. Sävyihin sopivat mustetuputtelut taustalle olisi olleet myös kivoja, mutta nyt mentiin sieltä missä aita on matalin, jotta edes jotain syntyisi. Washit valikoin tarrojen sävymaailmaan mielestäni sopiviksi, söpöä minttuisaa ja vaaleanpunaista. Mustaa toki ripaus kontrastia tuomaan.

Olisin halunnut lätkiä kaikki tarraihanuudet käyttöön, mutta himmailin kuitenkin hieman. Kai se on hyvä jättää hieman tilaa kirjoittamisellekin. Ja jos ei sitten viikon tullessa kohdalle tekstiä irtoakaan, niin ainahan voi lisätä tarroja jälkikäteenkin!

Toivottavasti tällä matalan kynnyksen tuunailulla sain oman tekemisjumini hiukan auki, sen aika näyttää. Mutta ainakin nyt on yhdellä viikolla spookya söpöyttä!

-Inka