Avainsana: art journal

Sanahaaste – Laura S.

Muistikirja saatu Vihkokaupasta.

Heippa hei! Tänään onkin minun vuoroni hypätä uusimman haastesarjamme kimppuun, joka starttasi viime viikolla. Kaipasimme pitkästä aikaa konkreettista tuunaushaastetta, joten kyselin ryhmän puolella teiltä jäseniltä sanoja, joista sitten valitsin haasteeseemme seuraavat neljä: yrtti, piilossa, aalto ja hymy. Toteutustapa ja -tyyli luonnollisesti oli vapaa, joten oman työni lähdin toteuttamaan art journaliini kollaasiksi.

Ensimmäisenä lähdin käsittelemään sanaa hymy, joka toi minulle ilmeen lisäksi mieleen valokuvan ottamisen. Happy mailista ikuisuuden mukana roikkunut Polaroid-kuvan reuna löysikin vihdoin käyttökohteensa tämän myötä ja juuri postissa saapunut stanssattu kamera sai heti tulla kaveriksi. Uusimpien PET-teippirullien joukosta valikoitui myös tähän työhön yllä olevan sohvakuvan lisäksi muutama muukin.

Työn pohjalle halusin jotain hieman tummempaa ja rauhallisemman väristä, joten nappasin PET-teippikuvan taustan lisäksi kaksi muutakin paperia samaisesta paperikosta ja lähdin kerrostamaan niitä sivulle. Tämän jälkeen kiinnitin Polaroid-kuvakokonaisuuden sivun yläreunaan.

Ruututeippifanina halusin lisätä värimaailmaan sopivaa oranssia ruutuwashia lisäväripilkuiksi sivulle, samalla tuomaan myös sellaista tunnelmaa, että Polaroid-kuva ja alareunan paperi olisi todellisuudessa kiinnitetty teipillä eikä liimattu paikoilleen. Laitoin tässä välissä myös kiinni PET-teipistä leikatun tyttökuvan (liimasin ensin valkoiselle paperille, josta leikkasin irti) sekä kameran Polaroid-kuvan reunoille.

Sanaa yrtti lähdin ensin metsästämään tarra- ja teippivarastoistani, mutta koska en löytänyt mitään sopivaa ja silmää miellyttävää, päädyin hieman soveltamaan tätä kohtaa ja valitsin toisesta PET-teipistä nämä todella kauniit neidonhiuspuun syksyiset lehdet. (Ja voihan tämänkin laskea käytännössä yrtiksi, sillä neidonhiuspuusta valmistetaan luontaistuotteeksi uutetta.)

Seuraavana lähdin valloittamaan sanaa piilossa. Tämä tuntui aluksi olevan haasteen vaikein sana ja pohdin alkuun, että olisin tehnyt työhön jonkinlaisen kurkkausluukun. Päädyin kuitenkin muutaman ideoinnin päätteeksi valita tällaisen läpikuultavan, lähes kangasmaisen paperin, jota värjäsin musteella sivun värimaailmaan sopivammaksi.

Ujutin paperin yläreunan Polaroid-kuvan sekä washiteipin alle ja liimasin sen muuten toiselta sivulta kiinni. Näin näyttää ihan siltä, että tyttö kurkkaisi verhon takaa. Laitoin samantyylisen värjätyn palan paperia myös sivun yläreunan puolelle, tasapainottamaan työtä.

Viimeisenä haastesanana oli aalto. Olin aluksi sitä mieltä, että aion kuitata haastekohdan paperikon kuviointeihin vedoten, mutta päätin vielä kaivaa sapluunani esille ja etsiä sieltä sellaista, joka toisi mieleeni aallot. En halunnut tehdä kaikesta ihan sanatarkkaa, joten suurin osa on myös sana-assosioinnin tulosta. Tuputtelin myös sapluunan käytöstä ylijääneet musteet sivun reunoille, jonka jälkeen lisäsin vielä muutamat tekstitarrat työtä koristamaan. Myös kameran väritin lopulta, kun valkoinen tuntui niin irralliselta sivun yläreunassa.

Tällainen työ syntyi kokonaisuudessaan! Miten itse olisit lähtenyt toteuttamaan haastetta? Tee ihmeessä oma versiosi ja jaa se meille ryhmän puolella. Oikein ihanaa loppuviikkoa ja inspiroivia hetkiä tulevaan viikonloppuun!

– Laura S.

Mixed mediaa Lauran kanssa – enemmän on enemmän

Muistikirja on saatu Vihkokaupalta.

Moikka moi! Mielessäni on jo hetken aikaa kytenyt idea postaussarjasta, jossa hypätään yhdessä mixed median maailmaan. Tämän sarjan aikana olisi tarkoitus käydä läpi erilaisia mediumeita ja myös kurkata, mitä kaikkea kotoa löytyvistä asioista voisi hyödyntää mixed media töissä. Innostuin itse art journalista ja sen myötä mixed mediasta noin kolmisen vuotta sitten saatuani yhteistyössä tämänhetkisen taidepäiväkirjan virkaa toimittavan Dingbats Pro muistikirjani. (Matkaani vasta-alkajasta innostuneeksi uuden kokeilijaksi voikin lukea vanhasta postaussarjasta täältä.)

Tänään lähdemme rakentamaan sivua ”valmiiseen pohjaan”, nimittäin washien jämäpala sivulleni. Törmäsin todella pitkä aika sitten jossain päin somea klippiin, jossa kaikki kalenteriaskartelusta ylijääneet washin palaset liimattiin yhteen sivuun ja siitä se idea sitten lähti. Nyt sivu oli täyttynyt sen verran, että oli enemmän kuin hyvä hetki lähteä hyödyntämään tätä.

Washien palaset eivät vain tuo työn pohjaan väriläiskiä, mutta ne toisivat myös paljon pientä tekstuuria, mikäli päälle vedettäisiin suoraan vain maalia. Itse en halunnut kuitenkaan lähteä täysin peittolinjalle, joten nappasin muutaman neutraalin sävyisen matta-akryylimaalin ja levitin palettiveitsellä värejä summamutikassa sivulle.

Parasta väriterapiaa onkin juuri se, ettei aina liikaa mieti mihin mitäkin laitetaan tai miltä se näyttää. Niinpä otin muutaman vahaliituvärin ja vedin aluksi silmät kiinni sinne tänne ”sotkua” ja lopulta lisäsin toisella värillä vielä samoille kohdille lisää väriä. Vaikka olin kuivannut akryylimaaliani lämpöpuhaltimella, paksummissa kohdissa maali oli edelleen aavistuksen märkää, mutta en antanut sen haitata menoa, olihan minulla edelleen pohjatyöt työn alla.

Yksi lempikierrätysmateriaaleistani art journalissa on ehdottomasti askartelutavaratilausten mukana tulleet silkkipaperit. Säästän nämä joka kerta, koska rakastan tekstuuria, mitä näillä saa aikaan sellaisenaan tai maalien alla. Revin muutaman suikaleen paperista ja rypistelin niitä ennen liimaamista paikoilleen. Liimana käytän lähes aina gel mediumia, jota voi kiinnittämisen lisäksi käyttää maalien paksuntamiseen. Omani on mattaversio, jonka lisäksi on olemassa gloss, joka lisää työhön samalla kiiltoa.

En pahemmin suunnittele tekemisiäni sen suuremmin vaan olen enemmän matkalla inspiroituja. Värimaailma tähän mennessä saikin minut tarttumaan yhteen uusimmista PET-teipeistäni. Tämä on kuitenkin läpikuultavaa washipaperia, joten liimasin ensin haluamani kuvat tarrapaperille, josta ne sitten uudemman kerran leikkasin irti. Kaivelin varastoistani vielä yhden paperikon sivun ja repäisin askartelukäyttöön hankitusta kirjasta muutaman suikaleen kerrostusta varten.

Nämäkin kaistaleet liimasin paikoilleen aiemmin mainitulla gel mediumilla, joka on kyllä luottotuotteeni. Kuvassa näkyy selkeästi miltä geeli näyttää ennen kuivumistaan. Sinertävä sävy kuitenkin katoaa kuivumisen myötä ja muuttuu täysin värittömäksi. Gel mediumilla voi myös suojata työn lopuksi, mutta liian paksun kerroksen laittaminen saattaa aiheuttaa tahmaisuutta, jolloin muistikirjan sivut saattavat hieman tarrata toisiinsa. (Toisaalta samaa ongelmaa esiintyy myös ihan akryylimaalien kanssa ja näihinkin on onneksi olemassa useita ratkaisuja.) Kuvasta poiketen liimasin tässä vaiheessa myös kaksi hahmoa paikoilleen.

Kuten jo tämän postauksen otsikko kertoo, more is more – enemmän on enemmän. Koska sivun lähtökohtana oli kymmeniä washipalasia, tiesin jo valmiiksi sivun tulevan täyteen eri elementtejä. Kaivoin seuraavaksi sapluunan, Mementon mustetyynyn ja musteenlevittimen. Töpöttelin palloja jonoiksi sinne, mihin ne näyttivät sopivan, varsinkin hahmojen läheisyyteen. Sapluunassa pallokuviointi oli pieni, mutta helppo kohdistaa ja näin ollen jatkaa samaa kuviointia pidemmälle. Eri pinnat antoivat musteelle ihanasti eri värisävyjä ja joissain näkyy kivasti, kuinka vesiliukoinen muste ei ole edes tarttunut kummemmin.

Työ näytti vielä kaipaavan jotain, joten nappasin Uni Poscan valkoisen maalitussin ja alkuun laitoin muutamia pisteitä sinne tänne mustepallojen sisälle. Työ näytti edelleen tyhjältä, jonka seurauksena halusin muutamia viivoja vielä kaveriksi ja pari spiraalikuviota pääsi myös koristamaan osaa palloista.

Koska taustassa oli paljon samaa vihreää, kuin hahmoissakin, päädyin lopulta rajaamaan kummatkin hahmoista valkoisella ja lisäämään ääriviivojen ulkopuolelle vielä efektiä korostamaan muutamia pisteitä. Rakastan myös maaliroiskeita, mutta tällä kertaa aiheutin ne pumppaamalla ”liikaa” maalia tussista ulos ja sen avulla sitten roiskin sitä työn päälle. Lopuksi kaivoin vielä muutaman tekstitarran, jotka puhuttelivat minua tähän työhön liittyen.

Ja valmista tuli! Tässä mixed media työssä käytimme jopa 8 eri elementtiä, mikäli en nyt ihan väärin laskeskellut. Kotoa ei tarvitse löytyä armeijalle sopivaa määrää taidetarvikkeita, jotta mixed median pariin voisi hypätä. Ensi kerralla tehdään kuitenkin jotain simppelimpää työtä, joten sillä aikaa, nähdään ryhmän puolella.

-Laura S.

P.S. Mikäli jokin tietty mixed media asia kiinnostaa, otan enemmän kuin mielelläni vastaan ehdotuksia.