Avainsana: bullet jornal

Kalenterimatkani – Katja

Mukavaa marraskuista torstaita ja tervetuloa kanssani kurkistelemaan minun vanhoihin kalentereihin. Muun ylläpidon kalenteri taipaleita on luettavissa täältä.

Minun ensimmäinen kalenteri oli itse tehty, niin kuin valtaosa myöhemmistäkin. Se oli kolmannella luokalla ja se oli Karvinen-muistikirja ruutupapereilla. Alkuun kalenteriin merkitsin harrastuksista piinaavan tarkkoja yksityiskohtia mitä olin tehnyt, oppinut ja missä epäonnistunut, kavereista ja kirjoista. Piirtelin myös pieniä kuulakärkikynä piirroksia sivuille. Ne oli enemmänkin päiväkirja-kalenteri yhdistelmiä ja omalla tavallaan hyvin samanlaisia mitä teen vielä nykyäänkin.

Näiden jälkeen oli tietysti kaikki siistit lehtien mukana tulleet teini kalenterit. Minulla oli myös pitkä taival Ajaston kalentereiden kanssa. Nyt täytyy sanoa, että en muista mikä kalenteri oli nimeltään, mutta muistutti kovasti nykyistä Unika kalenteria. Paitsi, että tyhjä sivu oli oikealla puolella. Se oli täydellinen koska sinne mahtui baarien keikkakalenterit, pääsyliput ja sekalaiset muisto lappuset. Saatoit huomata kuvien puuttumisen, se johtuu ensimmäisten kohdalla teini angstista ja tulitikuista. Näiden myöhempien kohdalla kellarin vesivahingosta, josta olen erittäin surullinen. Haluaisin niin mielelläni lukea näitä muistoja.

Nämä ovat ensimmäiset tallessa olevat kalenterit mitä löysin. Vasemmanpuoleisen Burden kannen on piirtänyt pikkusiskoni. Pitkään tein kalenteriin tässä välissä vain pakolliset merkinnät työt, koulut, lääkärit ja ne ei sisällöltään ole siksi mielenkiintoisia.

Kaikki muuttui 2017, kun huomasin kaipaavani piirtämistä, mitä en ollut vuosiin tehnyt jotain yksittäisiä töitä lukuun ottamatta. Tästä lähti idea minun itse kasattuun kalenteriin. Kasasin sen erilaisista papereista ja muovitaskuista. Tein osan sivuista koristelemalla ja osan piirtämällä, siellä on neulekuvioita, pelejä, muistoja. Se on todella sekava ja ihana. Se on sellainen luova kaaos elokuusta 2017- marraskuuhun 2018. Joululomalla 2017 siskopuoli katseli, kun piirsin ja kysyi teenkö bujoa? Sana, jota en ollut koskaan kuullutkaan. Niinpä hän lisäsi minut Kalenterimaniaan ja siitähän tämä vasta kunnolla alkoi.

Kun aloitin seuraavaan itse kasatun ”bujon”, niin halusin keskittyä enemmän piirtämiseen. Mikä onnistui hyvin ja teinkin tätä hyvin rennolla otteella. Sillä erolla, että otin tähän rinnalle 2019 myös Traveler´s notebookin niin, että pystyin keskittämään koristelut ja menot siihen ja saisin tehdä näin bujoa omassa tahdissaan, eli täytin sivuja jälkikäteen.

Seuraavaksi ostin ensimmäisen valmiin pistesivuisen muistikirja mustilla sivuilla. Tämä oli Archer & Oliven blackoutbook. Tämä onkin vaatimattomasti sanottuna minun korona-ajan mestariteos ja sellainen mitä haluaisin minun taidepäiväkirja -bujon olevan. Keskitin siihen vain päiväkirjamaisen kerronnan piirrosten lisäksi.

Tällä hetkellä minun kokoonpano on hyvin samankaltainen, mutta pienempi. Siirryin A6 TNn jo edellisen kalenterin kanssa ja se on kokona täydellinen. Sisältö on jo pitkään pysynyt samana, kalenterina mujin päiväämätön, commonplace book ja käsityö vihko. Työt pidän täysin digitaalisessa kalenterissa. Näin on löytynyt hyvä tasapaino. Voin koristella kalenteria pienimuotoisesti ja pitää muut harrastukset omissa kansissa, kuten epämääräiset paperit ja hedelmätarrat commonplace bookissa.

Mites se ”bujo” sitten. No koska viimeiset kaksi on kokeneet kummatkin ikävän kohtaamisen vesipullon kanssa laukussa, on mukana kulkenut päiväkirjavihko niiden sijaan. Nyt olisi tarkoitus palata pienemmän bujon pariin ainakin jossain muodossa, ehkä hieman rennommassa. Se jää nähtäväksi ryhmän puolella.

Katja

Kalenterimatkani – Janita R.

Ylläpidon seuraavan torstaihaasteen pääsen aloittamaan minä. Tällä kertaa pohdimme omaa plannerointityyliä ja sen kehitystä. Lähdetäänpä siis havisuttelemaan vähän historian lehtiä mun kohdalta!

On oikeastaan aika hauskaa selailla vanhoja kalentereita opiskeluajoilta, oikein harmittaa tieto kaikista niistä lukiokalentereista joita ei enää ole tallessa. Tuolloin käytin paljon Stabiloita ja doodlailin merkintöjen viereen. Olisin mielelläni ottanut kuvan näiltä ajoilta, mutta minkäs teet! Lähdetään siis liikkeelle korkeakouluaikojen kalentereita. Pääsääntöisesti ne olivat mulla A5 -koon lukuvuosikalentereita, melko pelkistettyjä pystypäiväleiskalla jotta sain lukujärjestyksen, deadlinet sun muut mahtumaan ja selkeästi näkyville yhdellä vilkaisulla. Eli koulu ja funktuonaalisuus näkyi pitkälle. 

Välissä tuli kokeiltua bujoilua ja latasin siihen kauheat odotukset visuaalisesti kauniista kokonaisuudesta, unohtaen kokonaan pohtia mitä mä kokonaisuudesta tarvitsen. Sinne se kokeilu jäi alkutekijöihinsä koska en oikein koskaan saanut hommaa toimimaan. Olin myös tyytymätön siihen miltä lopputulos näytti. Sen voisi huoletta laskea omalta kohdalta epäonnistuneeksi kokeiluksi. Kuten ehkäpä myös (lukuisat) tarvikkeet joita on tullut ostettua niihin juuri sen jälkeen koskematta. Näihin kuuluu omalla kohdallani erityisesti kitit joita en koskaan oppinut käyttämään. Silti omistan niitä ihmeen paljon.

Bujon jälkeen tartuin Traveler’s notebookiin eli TN:n ja se kokonaisuus toimi mulla opiskellessa oikein hyvin. Kalenteri palveli taas omia tarpeita. Sain kurssimuistiinpanot ja kalenterimerkinnät yhdessä paketissa! TN:n kohdalla olin löytänyt tieni ryhmään ja asiat jotenkin loksahteli paikalleen. Hoksasin että jos haluan hommaan visuaalisuutta niin sen ei tarvitse tarkoittaa tarroja ja krumeluureja kalenterin sivuilla. Persoonaa kun voi ilmaista myös kansia koristelemalla.

Vuosien varrella tyyli on tavallaan muuttunut toki, mutta tässä entisiä plannereita selaillessa vahvistui myös ajatus siitä että olen löytänyt sen oman tyylini tehdä jo ajat sitten. Funktionaalinen ja minimalistinen tyyli toimii mulle parhaiten. Nykyään tekemisessä on myös ehkä enemmän rentoutta ja pienillä asioilla leikittelyä. Rentouden kautta on kasvanut myös halu kokeilla uusia asioita – enkä ihan samalla tapaa enää edes pelkää epäonnistumista. 

Miten teidän tyyli on ajan saatossa kehittynyt?

-Janita R.