Tutustuin kalenteriaskarteluun ja bujoiluun viisi vuotta sitten, kun olin justiinsa aloittanut opiskelut ja rahaa ei ollut oikein ylimääräistä kaikkiin ihaniin askartelujuttuihin, joita näki niin Kalenterimanian Facebook-ryhmässä kuin muuallakin netissä. Silti mulla oli kova palo päästä tekemään ihania koristeltuja aukeamia, joten täytyi ryhtyä luovaksi!
Silmiini osui kasa paperinkeräykseen menossa olevia värikkäitä ilmaisjakelulehtiä ja mainoksia. Niistä löytyi nopeasti iso kasa ihania kuvia koristeeksi kalenterin sivuille. Huomasin mainoksia selatessa myös, että monissa lehtisissä oli ihania värejä ja kivoja kuvioita, joita aloin leikkaamaan talteen washiteipin kaltaisiksi suikaleiksi ja erilaisiksi palluroiksi ja muiksi muodoiksi kuvien taustoiksi.
Mainoslehtisten kuvavalikoima alkoi nopeasti tuntua hyvin rajalliselta, joten aloin miettiä mistä muualta saisi edullisesti hauskaa piristystä kalenteriin. Aloin kysellä paikallisesta roskalavaryhmästä aikakauslehtiä sekä huonokuntoisia lastenkirjoja. Näiden avulla kuvakokoelma alkoi kasvaa valtavasti. Suosikeiksi nousi vanhat Barbie-kirjakerhon kirjat ja askarteluun ja hyvinvointiin liittyvät lehdet. Näistä leikekuvia ja bujoaukeamia on syntynyt valtava määrä ja loppua ei näy, vaikka oma taloudellinen tilanne on tästä planneroinnin aloittamisesta muuttunut kovasti. Ehkä tästäkin on tullut oma keräilykohteensa ja kuvia täytyy olla saatavilla joka aiheesta ennen kuin lopetan niiden etsimisen, jos se edes on mahdollista.
Kuvat lajittelen aina käyttötarkoitustensa mukaan eri kansioihin. On taustaksi sopivia kuvia, koristeeksi käyviä kuvia ja washiteipin tapaan käytettäviä kuoseja. Kaikki omissa kansioissaan. Näin yleensä löytää etsimänsä ja kuvia tulee välillä käytettyäkin, eikä kokoelma kasva aivan liian suurta vauhtia.
Leikekuvien leikkaamisesta on myös syntynyt kiva rauhoittava harrastus. On niin rentouttavaa vain leikata kuvia ääriviivojen mukaan ja kuunnella hyvää musiikkia tai kivaa podcastia ja olla ajattelematta yhtään mitään muuta. Täydellinen tapa nollata aivoja ja kerryttää ilmaista materiaalia luovia hetkiä varten. Joskus saatan jopa sortua ostamaan jonkin lehden ihan vain nättien kuvien takia, jotta pääsen leikkaamaan ja liimaamaan niitä bujon sivuille.
1. Katso asioita uusin silmin. Luova inspiraatio voi löytyä yllättävästä paikasta 2. Kysele rohkeasti esimerkiksi roskalavaryhmistä materiaalia, joka muuten joutaisi roskikseen. 3. Kirjastojen poistohyllyistä löytyy usein hyvää materiaalia edullisesti tai jopa ilmaiseksi 4. Lajittele lehtileikkeet käyttötarkoitusten, aiheiden tai värien mukaan, jotta niitä on hamstraamisen lisäksi helppo käyttää.
Moikka. Olen Pia, 36-vuotias elämäntapa-askartelija Porista. Sairastan kroonista kipua ja väsymystä, joten elämänlaatu on aika heikko ja aikaa aktiiviseen tekemiseen on sen vuoksi hirveän vähän. Oon innostunut junk journaleista joskus vuoden 2017 paikkeilla ja jossain määrin koko ajan ajatuksissa on kytenyt tehdä ns. daily journal jota käyttäisin vähän päiväkirjan omaisesti. En orjallisesti ihan joka päivä, koska se ei sairastamisen vuoksi edes onnistuisi ja ei myöskään siksi että mä en ole yhtään rutiini-ihminen. Sidoin itselleni jo jonkin aikaa sitten kirjan melkolailla pelkistetysti. Sivut ovat sekalaista kirjansidontapaperia ja muutama yhteen liitetty kirjekuorikin löytyy joukosta. Ajatus tälle kirjalle oli tosiaan täyttää sitä kaikenlaisella ns. jokapäiväisellä, mitä se milloinkin sitten on. Tähän asti kun junk journalieni käyttö on lähinnä ollut art journal -tyylistä askartelusta nauttimista. Rakastan kuitenkin ajatusten paperille laittamista ja myös lukea entisaikojen ihmisten ajatuksia – joten miksi en itse tallettaisi ajatuksia vaikka vaan itseni luettavaksi tulevaisuuteen.
Oon lähtenyt tätä kirjaa tekemään ihan järjestyksessä. Tehnyt sivun tai aukeaman kerrallaan sillon, kun semmonen fiilis on ollut ja tehnyt siihen mitä sitten milloinkin mielessä on pyörinyt.Tässä postauksessa esittelen yhden aukeaman prosessin. Vahvasti kantavana teemana oli ystävältäni Aliisalta (Kalenterimanian ylläpitäjänäkin tunnettu) lainaksi saamani Rhonda Byrnen Taikavoima-kirja sekä ajatus siitä että en vaatisi itseltäni niin paljon. ”Done is better than perfect” on mainio voimalause just mulle, joka vitkastelen asioiden tekemisen kanssa. Koska en ole varma onko se just se asia jonka haluan tehdä tai että saanko sen asian juuri sillä kertaa tehtyä varmasti juuri niin täydellisesti kuin ylipäätään on mahdollista. Eli ainakin nyt alkuvuoden teemani on madaltaa kynnystä, laskea aita niin matalalle että pääsen sen yli vaivatta ja hymyillen. Haluan kannustaa siihen myös muita täydellisyyden tavoittelijoita, jotka tavoittelun lomassa syyllistyvät viivyttelyyn eivätkä siksi saa lopulta mitään aikaiseksi.
Aloitan yleensä papereiden ja keskeisten koristeiden valitsemisella. Näistä voi kyllä ihan leppoisasti lipsua ja monesti lipsunkin. Näiden tarkoitus on saada homma käyntiin. Valitset jotain mikä puhuttelee tällä hetkellä ja mistä on suhteellisen helppo aloittaa. Kaikkea ei pysty miettimään loppuun asti ja mulle tulee yleensä tosi paljon ideoita lisättävistä aineksista siinä vaiheessa, kun homma etenee askel kerrallaan.
Tämä kultakuparin värinen vesivärijauhe on yksi hyvä esimerkki siitä, ettei kaikkea pysty mitenkään suunnitelemaan alussa. Tämä on siis ihan akvarelliväriä ja aivan huikean metallimaista. Ajattelin käyttää sitä vähän sinne tänne tällä aukeamalla koska papereissanikin oli vähän kultaisuutta. Jauhe siis sekoitetaan veteen ja sitä voi käyttää aivan kuin vesiväriä. Se on tosi voimakaspigmenttistä ja silti hyvinkin edullista. Tuo purkki oli parin euron hintainen Tigerissa ja sitä oli kolmea eri sävyä.
Aluksi sitä oli tarkoitus laittaa vain vähän noiden muiden papereiden reunoihin ja ”sinne tänne”, mutta sen ja tuon keltaisen kontrasti alkoi tökkimään pahasti mun silmään joten päätin sutia sitä ihan kauttaaltaan.
Muissa papereissa se toimikin ihan suhteellisen kivasti, mutta juuri tuo keltainen, jonka kontrasti mua tökki, ei jostain syystä ottanutkaan väriä itseensä vaan irtosi kun käsi siihen kävi.
Mä en tykkää jos journalin välissä on jotain mikä sotkee – käsiä tai muita sivuja – joten päätin pyyhkiä kangasliinalla irti sen mikä lähtee. Ja lähtihän sitä. Tuo keltainen paperi on ilmeisesti sen verran liukaspintainen ettei väri tarttunut siihen, olihan toi kumminkin vesiväri joten en ihmettele. Tämä on kuitenkin semmosta mulle sopivaa työskentelyä. Mä en pienestä hätkähdä jos joku ei toimikaan niinkuin ajattelin tai toivoin. Että sikäli perfektionisti minussa ei pidä suurta valtaa – mä sopeudun yllätyksiin. Ennemminkin perfektionismini ilmenee aloittamisen tai säännöllisen tekemisen vaikeutena. On siis vaikea lähteä ylittämään aitaa tai ylittää aitoja joka viikko samana viikonpäivänä ihan vaan siks että pitää, mutta sitten kun oon siinä aidalla ja huomaan että toisella puolella onkin vaikka lätäkkö, keksin kyllä keinot jatkaakseni.
Nyt itseasiassa lopputulos miellyttää mua paljon enemmän kuin lähtökohta (se ärtsy keltainen) tai välivaihe (se hohtava metallipinta, johon ei varmaan ois edes mikään kynä tarttunut).
Oon myös jahkaillut ja vitkastellut daily journal -kirjan tekemistä koska en ole tykännyt käsialastani. Noh – tässä sitä nyt on esillä. Mietit varmaan miten kovasti harjottelin saamaan aikaiseksi käsialan joka miellyttää mua itseäni. Salaisuus – en harjoitellut. Päätin alkaa tykätä siitä. Päätin olla välittämättä siitä että se ei ole ”sellaista kuin tuolla toisella” – ei tietenkään ole, kun se on mun. Tässäkin ajatus siitä, että kirjoitetut sanat, ajatukset, muistot ja mietteet on kalliimpia kuin kirjoittamatta jätetyt. Niitä ei kukaan voi koskaan ihastella – jos ei liiemmin kauhistella käsialan rumuuttakaan. Itse olen kuitenkin niin paljon alkanut viimevuosina rakastaa erilaisia käsinkirjoitettuja vanhoja papereita, että päätin alkaa rakastaa omaa käsialaani just sellasena kuin sen just nyt on. Voi miten nopea tapa oppia mieleinen käsiala!
Lopuksi vielä satunnaisia doodlailuja – palloja, pisteitä, katkoviivoja – sinne tänne tasapainottamaan kokonaisuutta. Sen ei tarvitse olla mitään ihmeellistä kun se tekee jo ihmeitä.
Laitan yleensä leimalla päivämäärän, milloin olen tehnyt tai saanut valmiiksi aukeaman, koska niistä on kiva seurata myös miten tekeminen muuttuu ajan myötä.
Kettu-assistentti tarkastelee lopputulosta ja vaikuttaa tyytyväiseltä.
Muista myös sä: Done is better than perfect!
Päivät pitenee, kevät tulee. Kuulin jo lintujen lauluakin. Mukavaa kevään odotusta Kalenterimanian blogin lukijoille ja kiitos ylläpidolle mahdollisuudesta tehdä oma postaus.
