Avainsana: Dymo teksti

Art journalia ja taulu sekatekniikalla

Helou helou helou, Inka täällä näppiksen takana naputtelemassa. Meinasin jo alunperin kirjoittaa tänään siitä, miten en ole saanut oikein tartuttua mihinkään artteilu-hommiin hyvään toviin ja kalenterinkin tuunailut on sujuneet melkoisen autopilotilla. Sitten sainkin yökylään yhden oman lapseni serkuista, ja hänellä oli toiveissa askartelu. Siitä se ajatus sitten lähti, ja laitettiin taidetuokio pystyyn minä art journalini ja lapsi taulupohjan kanssa.

Ryhmässä aiheesta jo huhuilinkin, kun esivalmistelin askarteluja leikkaamalla lehdistä kuvia jo valmiiksi. Lehtileikkeiden lisäksi käytettiin töihin:

Glitterliimat olivat ehdottoman tärkeä osa töitä. Ne oli kyläilijä nimittäin halunnut vartavasten ostaa jotta voi niillä yhdessä askarrella meillä!

Pohjan työstäminen aloitettiin repimällä lehdestä suikaleita ja liimaamalla ne paikoilleen. Oma taaperoni sai tässä kohtaa osallistua repimällä omaa lehden sivuaan palasiksi myös – hyvin viihdytti tämä puuha!

Maaleihin tartuttiin seuraavaksi, ja lohdittiin kirkas värimaailma keltaisella ja pinkillä akryylimaalilla. Maalin kuivahdettua levitettiin sinne tänne kohopastaa sapluunoiden läpi haluttuihin kohtiin.

Tässä vaiheessa koitti ulkoilutauko, ja hetken kuivumisen jälkeen kävin vielä itse piipahtamassa sisällä liimaamassa isot kuvat erikeepperillä paikoilleen. Ennen ulos siirtymistä tietysti katsottiin kanssa-askartelijan kanssa valmiiksi haluttu kohta kissan kiinnittämiselle!

Kun ulkoilut oli ulkoiltu, oli hyvä hetki tehdä töille loppusilaukset iltapala-aikaa odotellessa. Valittiin yhdessä pöytään muutama washi, maalikyniä, valkoinen vahakynä ja tietysti ne glitterliimat. Dymokin tarttui matkaan ja lainalapsen taulu sai sillä tehtyjä ”miau”-tarroja koristeekseen.

Vaikka itse sanonkin, niin aikas kivat työt satiin kyllä aikaiseksi. Väripläjäykset! Ja nyt kun katsoin hieman tarkemmin näitä kuvia, huomasin että olen lahjakkaasti unohtanut lisätä aikomani tekstin omalle arttisivulleni… Onneksi se ei ole vaarallista!

Voimasana – Inka

Helou helou helou! Joku voisi otsikon luettuaan pelästyä että Inka ja voimasanat, nyt on varmaan tiedossa silkkaa kiroilua. Mutta ei sentään! Merimiehen lailla noituminen valitettavasti kuuluu kyllä vahvuuksiini, mutta tänään ei ole tässä postauksessa kyse siitä. Tänään kirjoitan postauksen nimittäin yhdestä ainoasta sanasta, ja se sana on toivo. Jos olet jo lukenut aiemmin tästä haastesarjasta julkaistuja postauksia, tiedätkin jo hyvin mistä on kyse. Teille jotka ette ehkä tiedä, tiivistän jutun jujun; tämänkertaisessa torstaihaasteessa jokainen ylläpitäjä tarttuu vuorollaan yhteen itselleen merkitykselliseen sanaan. Tämän yhden sanan, oman voimasanan, pohjalta kirjoitetaan postaus ja toteutetaan aukeaman tuunaus – tai sitten luodaan jotain aivan muuta sanan inspiroimana!

Itselleni en olisi lopulta olisi osannut kuvitella sanaksi mitään muuta. Toivo on sanana ja symbolina nimittäin sellainen asia, jota olen kantanut jo esiteini-iästä asti sydämessäni. En itse ole uskonnollinen ihminen, mutta ajatus toivosta ja tapa jolla sen käsitän tuo tavallaan tietynlaista hengellistä aspektia elämääni. Voi olla, että tämä kuulostaa nyt hieman typerältä tai yliampuvalta, mutta näin minä toivon pohjimmiltaan koen.

Jos, ja kun, elämässä on toivoa, on elämää. Kun on toivoa, on vielä mahdollisuudet mihin vain. Ja toivoa on aina. Aina. Aina on toivoa, aina on mahdollista toipua, ja aina on uusi päivä ja sen mukanaan tuoma tulevaisuus. Nämä lauseet ja ajatukset ovat olleet henkireikäni vaikeita aikoja läpikäydessäni, ja tänäkin päivänä on tarpeen silloin tällöin tarpeen muistuttaa itseään näillä fraaseilla. Jotkut tykkäävät jakaa enemmän lausetta ”Hope is a dangerous thing.”, mutta omassa elämässäni toivolla on ollut vain ja ainoastaan parantava, pelastava vaikutus.

Varmaan klassisin symboli toivolle on ankkuri, ja se on itsellenikin toivon ulkoinen muoto. Joten ankkuristahan tähän sivun toteutukseen lähdettiin. Tämä postauksen kuvissa näkyvä sivu on toteutettu pieneen Priman Mixed Media Paper –vihkoon, jo aiemmin YouTubessakin nähdylle taustalle. En osannut lähteä toteuttamaan tätä teemaa tuunaukseksi kalenteriin, vaan art journalin mukanaan tuoma kuvallisen ilmaisun vapaus kuulosti paljon paremmalta pohjalta.

Loppujen lopuksi lisäsin melko vähän elementtejä taustan päälle, ja annoin ankkuri-leikekuvan jäädä pääosaan. Hieman toki piti lisätä tekstiä dymolla, ja tämä oma melkein matrani oli ainut teksti jonka olisin voinut tähän liittää. ”There is always hope.”

♥, Inka