Avainsana: Funktionaalisuus

Kun kaikki kiinnostaa

Vuosi 2023 on ollut minulle todellinen kalenterikaaoksen vuosi. Marraskuussa 2022 aloitin Hobonichi Weeksin ja se onkin ainoa kalenteri, joka on pysynyt mukana menossani, jossa vain muutos on pysyvää. Huvittavinta tässä lienee sekin, että inhosin Weeksiä vielä 2022 kesällä – vuoden 2022 Weeksiä käytin ehkä kolme viikkoa. Nykyisessä, vuoden 2023 Weeksissäni olen sen sijaan pysynyt vuoden joka ikisen viikon tähän saakka.

Muita kalentereita Weeksin ohella minulla onkin sitten ollut, vaikka muille jakaa. Weeksin lisäksi olen kokeillut tänä vuonna Hobonichilta A6 Techoa englanninkielisenä sekä A6 weekly supplementia eli ”supia”.

Näiden lisäksi olen testannut rengasplannereita neljässä eri koossa: mini, pocket, pocket+ ja personal. Tietysti olen ostanut jokaiselle nahkakannet – minikoossa jopa useammat.

Traveler’s Notebookista on ollut käytössä kaksi kokoa: passport ja standard. Olen kokeillut myös bujoa niin Zequenzin A7-kokoiseen paksuun muistikirjaan, kuin A6-kokoiseen Wonderlandiinkin. Mukana on pyörinyt myös Ajaston Note Mini, joka onkin söpö pieni kaveri.

Vuodelle 2024 ostin Hobonichilta supin, Weeksin ja Mega Sneaker Weeksin, Aura Estellen weeks avec –tyyppisen plannerin sekä Sterling Inkin passport-kokoisen plannerin.

En edes halua laskea, miten paljon rahaa olen tähän harrastukseen käyttänyt, ajasta puhumattakaan. Onneksi nyt, vuoden 2023 loppupuolella, sain myytyä pois niin Aura Estellen, Sterling Inkin kuin Mega Weeksinkin. Normaalin Weeksin lahjoitin kaverilleni, joka on vähintään yhtä sekaisin kalentereidensa kanssa kuin minäkin. Tällä hetkellä siis ensi vuoden plannereiden osalta jäljellä ovat Hobonichin A6 weekly supplement-kalenterina ja Wonderland222-muistikirja päiväkirjana / bujona. Tosin tietysti aloin heti katumaan Mega Weeksin myyntiä, joten saa nyt nähdä sitten…

Weekly Supplementiin mahtuu kaikki tarvittava

Yksi iso syy huomattavaan vaiheiluuni on ikuisuuskysymys: haluanko kaiken yksiin kansiin vai olisiko monta kirjaa sittenkin parempi? Toinen syy on, että kyllästyn nopeasti – heti, kun kalenteri on ns. valmis, eikä tuunattavaa ole, alkaa katseeni harhailla kirjahyllyssä pönöttäviin aarteisiin. Tällaisesta kalentereiden vaihdosta, tai ”planner hoppingista”, väistämättä kuitenkin seuraa se, että jossain vaiheessa informaatiota katoaa. Ja sehän on koko kalenteriharrastuksen antiteesi – kalenterin perimmäinen tarkoitus, kun ainakin itselläni on se, että se pitää minut ajan tasalla.

Weeksiin mahtuu journalointiakin, mutta se on tosi korkea

Mitä sitten olen oppinut kaikesta tästä sekoilusta? Ensinnäkin sen, että olen ensisijaisesti funktionaalinen kalenteroija. Kauniista aukeamista ei ole minulle mitään hyötyä, jos haluamani informaatio ei mahdu koristeiden joukkoon. Toiseksi en ole niin funktionaalinen, että haluaisin katsella pelkkää kynää ja paperia 365 päivää vuodessa – jonkin verran koristeita täytyy olla. Kolmanneksi en pidä tyhjistä sivuista tai tyhjästä tilasta, joten tulen toimeen paremmin pienempien kuin suurten kalentereiden kanssa. Neljänneksi – saan ihan minkä tahansa systeemin toimimaan, jos vaan haluan.

Matkalla Irlantiin minulla oli mukana neljä planneria…

Vuodelle 2024 tärkeimmät kriteerini – näin ajoissa, pari kuukautta ennen vuoden vaihtumista – ovat olleet paperin laatu, toiminnallisuus, kannettavuus ja koko sekä tuunattavuus. Sen vuoksi kalenterikamppailun voitti Hobonichi sup, joka on todella ohut ja pienikokoinen, mutta kokoonsa nähden varsinainen tilaihme. Eikä sekään tietysti haitannut, että tämä kalenteri maksoi kokonaiset 11 euroa (Suomessa saatavilla My Indie Co:sta ja Paperimurusta) ja että minulla oli sille sattumalta valmiina hienot Harry Potter –aiheiset kannet.

Päiväkirjaa, tai journalointia, supiin ei kuitenkaan mahdu. Sen vuoksi supin kaveriksi jäi Wonderland222 A6-kokoinen 192-sivuinen muistikirja, johon olen aiemmin tehnyt bujoa kesäkuussa, syyskuussa ja lokakuussa. Tästä varmaan huomaatte, kuinka menestyksekkäitä bujokokeiluni ovat olleet… En ole ihan vielä tottunut Wonderlandiin journalin ominaisuudessa, mutta aion sinnikkäästi yrittää, vaikka Weeks vielä kummitteleekin takaraivossa.

Tuossa vaan osa vuoden 2023 plannereista

Entä miksi Weeks, jota olen uskollisesti käyttänyt marraskuun 2022 ja tämän päivän välillä jatkuvasti, hävisi supille? Korkeuden takia. Tykkään pienistä käsilaukuista, joten Weeksin korkeus muodostui joskus ongelmaksi. En halua reissatessani käyttää aikaa käsilaukun järjestelyyn, jotta kalenteri menee sinne juuri oikeassa kulmassa ja saan vetoketjun kiinni. Jos Weeks olisi olemassa A6-kokoisena, se olisi aivan täydellinen.

Toivon, että vuosi 2024 tuo minulle paitsi vähemmän kalenterisekoilua, myös enemmän säästyneitä pennosia, kun en ole jokaisen kalenterin kohdalla ostohousut jalassa. Tämän suhteen Instagram on todella petollinen paikka, mutta se onkin jo toisen postauksen aihe… Millä perustein sinä valitset kalenterisi?

-Hanna

Moi 2022 – Suvi täällä

Uusi kalenterivuosi on pyörähtänyt käyntiin ja ensimmäinen kuukausi alkaakin olla jo taputeltu. Yleensä näin vuoden alussa on tapana kirjoitella vaikkapa bullet journalin ensimmäisille sivuille, mitä odottaa tulevalta vuodelta. Minulla ei ole bullet journalia vaan viihdyn edelleen rengasplannerini parissa, joten ajattelin kirjoitella kalenterivuoden odotuksistani täällä blogin puolella.

Tänä vuonna on panostettava henkilökohtaisten haasteiden selättämiseen. Minulla on diagnosoitu AD/HD, (attention-deficit hyperactivity disorder, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö). Haasteita tuovat esimerkiksi mielialanvaihtelut, impulsiivisuus, ajan hahmottamisen vaikeudet, sosiaalisten taitojen puutteellisuus ja tunnesäätelyn vaikeudet. Tässä lueteltuna vain joitain oireita, joista itsekin kärsin. Puhumattakaan siitä häpeästä, jota kokee edellä mainittujen oireiden myötä. Sen takia haluan tänä vuonna olla myös entistä avoimempi ja puhua sairaudestani – alkaen tästä päivästä.

Aion opetella hyödyntämään kalenteriani oikeasti arjen työkaluna, eikä vain söpönä mukana roikkuvana asusteena. Minulla on pitkään, oikeastaan aina ollut vaikeuksia muistaa asioita, kellonaikoja ja paikkoja. Uskokaa tai älkää: kalenteriryhmä, kalenterien runsas määrä tai edes kalenteriryhmän ylläpitäjänä toimiminen ei ole helpottanut arkeni muhkuroita. Päivät ja kellonajat menevät sekaisin ja unohtuvat. Saatan myös merkitä aikoja väärin, sillä jossain kohtaa filmi katkeaa. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen ollut vaikkapa hierojalla vääränä päivänä oikeaan aikaan tai väärään aikaan oikeana päivänä. Ystävä on joutunut odottamaan lupaamaani kyytiä pihalla, kun olen arvioinut matkan keston ”ihan pikkuisen” alakanttiin ja liikkeelle lähtö on vaatinut ponnisteluja.

Aion varustautua tähän vuoteen erityisesti funktionaalisilla tarroilla ja koristeiden suhteen matalalla kynnyksellä. Pääosaa tuleekin nyt toivottavasti näyttelemään arkiset asiat, kuten tiskikoneen tyhjennys, imurointi, roskien vienti ja niin edelleen. Tasapainoa haetaan myös paremmasta ruuasta ja säännöllisestä ulkona liikkumisesta (toim. huom. pieni säävaraus, ei nyt hulluksi ruveta kuitenkaan). Tässä lisämausteen antaa vielä kolmikuinen tyttäreni, jonka kanssa alamme opetella sellaista aikuisten oikeaa arkea, jossa on jonkinlainen rytmi ja jonkinlaiset rutiinit. Hän saa toimia (leikkimielisesti!) pienestä iästään huolimatta omana personal trainerinani, sillä tekemällä hänelle hyvää korjaan myös monta epäkohtaa omasta arjestani. Tavarat tuppaavat jäämään siihen, missä ne laskee käsistään ja selkeää järjestystä kotona on hankala ylläpitää. Lapsen myötä tulee kuitenkin painetta, jonka vuoksi arkisten asioiden tekeminen helpottuu. Olen taipuvainen yökyöpelöintiin ja usein ”parhaimmillani” yön pimeinä tunteina. Lapseni tähden olen kuitenkin valmistautunut luomaan meille rutiineja, vaikka sitten itse tyhmyröisinkin keskellä yötä hänen nukkuessaan. Uskon kuitenkin selkeän päivärytmin tuovan meille molemmille helpotusta olemiseen ja elämiseen!

Uskon, että haasteet, nämäkin, on tehty voitettaviksi ja sen mahdollistaa tottakai oma asenne, hoitokontaktit ja niin edelleen, mutta mikään ei korvaa ystävien ja perheen tukea tällä polulla. Kiitos kun olette, maniaperhe ja tervetuloa seuraamaan mun matkaa täällä ja ryhmässä. Tuokoon tämä vuosi avaimia ja työkaluja ja mitä ikinä, jotta polku kohti tasaista ja kivaa arkea olisi mukavampi kulkea!

Rakkain terveisin Suvi