Avainsana: guassit

Kässäfestarit 2022 – messutunnelmia

Postaus toteutettu yhteistyössä Kässäfestarit kanssa.
Kuvissa näkyvät tarrat saatu Pikku paperilta.
Time Square 22/23 lukuvuosikalenteri ja Bike-muistikirja saatu Ajastolta.

”Kässäfestarit järjestettiin tänä vuonna 27.-28.5. Kaapelitehtaan Merikaapelihallissa, Helsingissä, ja meillä oli kunnia päästä pitämään Kalenterimanian pistettä molempina päivinä. Ihana, kun vallitseva pandemia alkaa vihdoin hellittää ja tapahtumia on taas järjestetty normaaliin tapaan. Ja se, että pääsee näkemään samanhenkisiä ihmisiä, ihan superia!

Itse olin perjantaina paikalla yhdessä Katjan kanssa. Paniikkipakkasin vielä aamusta viimeiset asiat ennen kuin lähdin kurvaamaan kohti Helsinkiä, ja luonnollisesti onnistuin eksymään kerran jos toisenkin matkatessani kohteeseen. Onneksi eksyin vahingossa oikeista ovista sisään surkeista navigointitaidoistani huolimatta (käytössä oli ihan mapsin alati päivittyvä reittiohje, mutta minkäs teet).

Laitettiin ennen messujen alkamista meidän piste kuntoon sekä leväytettiin tuunaustavarat tehokkaasti pitkin pöytää. Sitten odoteltiinkin jännittyneinä tapahtuman alkua. Liveilin hieman messualuetta Kalenterimanian sivulle, ja sen voit käydä kurkkaamassa täältä. Pikku paperin ihanainen Noora oli kerännyt meille hieman 2-laatuisia tarroja, joilla päästiin heti alkuun tuunailemaan.

Olimme valmistelleet myös pienet demot, omalla kohdallani oli leimasinmusteet bujoilussa, jonka livetallenteen pääset katsomaan tästä.

Kaiken kaikkiaan minulla oli hurjan mukava päivä ja aika hujahti ihan valtavan nopeasti ohi. Kerkisin tehdä pieniä ostoksia myös itselleni, vaikka meinasi sen suhteen tulla jopa kiire! Oli aivan ihana nähdä kaikkia paikalle saapuneita ja oli ihana nähdä myös yrittäjiä tuotteiden takana! Iso kiitos kaikille, jotka tulivat höpöttelemään, vaihtamaan ATC-kortteja, seuraamaan meidän touhuamista ja esittelemään omia kalentereitaan. Taas kerran huomasi, kuinka lämminhenkistä porukkaa tästä yhteisöstä löytyy ja toivon tosiaan, että vihdoin maailman tilanne sallii tapahtumien järjestämisen jatkossa. – Laura”

”Hieman oli jännitystä ilmassa kun saavuin paikan päälle, mutta onneksi Lauran kanssa paikkaa pystyttäessä se muuttui enemmän innostukseksi. Olin ensimmäistä kertaa tämän tyylisessä roolissa messuilla ja oli ihana jutella samantyylisten ihmisten kanssa tästä harrastuksesta. Pyörin vähän tutkailemassa välissä muita kojuja ja tein jotain pieniä löytöjäkin. Edellisistä messuista olikin vierähtäny tovi ja siksi oli erityisen kiva nähdä niin monia tuttuja myyjiä paikan päällä.

Pidin myös pienen demon, kun maalailin Ajaston muisikirjaan kesän bucket listiä, voit katsoa livetallenteen täältä. Kaikkineen päivä meni todella nopeasti ja oli ihana nähdä konkreettisesti maniaperheen jäseniä. Toivotaan että näitä tapahtumia tulee vielä paljon lisää. – Katja”

”Lauantaina oli minun eli Aliisan vuoro edustaa Kalenterimaniaa esittelypisteellä. Sairastapauksen vuoksi lauantain ohjelma hieman muuttui, mutta kokonaisuudessaan Kässäfestarit sujuivat omalta osaltani hyvin. Oli ihana seurata ihmisten reaktioita, kun kyselin puoli huolettomasti onko Kalenterimania heille tuttu tai tietävätkö he mikä Kalenterimania on.

Lauantaina esittelypisteellämme pääsi tutustumaan yhteistyökalentereihini ja art journal kokonaisuuksiini. Ehdottomasti parasta päivässä oli päästä keskustelemaan kaikesta luovasta tekemisestä inspiroivien ihmisen kanssa, liittyi se sitten kalenterin tuunaamiseen tai mihin tahansa innostavaan käsillä tekemiseen ja itsensä toteuttamiseen. – Aliisa”

Pääsitkö sä käymään tänä vuonna Kässäfestareilla? Meillä kaikilla oli erittäin mukava päivä ja tulevia tapahtumia odotellessa. Ihanaa päivää juuri sinulle!

Miten selätän inspiraatioblokin?

Varmasti lähes jokaiselle meistä tulee niitä hetkiä, kun inspiraatio katoaa ja harrastaminen tuntuu tylsältä, joskus ehkä suorastaan pakkopullalta. Tällöin tekisi ehkä mieli paiskata kaikki kalenterit seinään, myydä tarvikkeet ja käpertyä peiton alle murjottamaan. Inspiraatioblokki on lamauttava asia, ja joskus siitä jatkaminen tuntuu suorastaan mahdottomalta.

Olen vuosien varrella kokeillut yhtä sun toista kalenteriharrastuksen saralla. Monet näistä asioista ovat olleet nopeasti ohi meneviä hurahduksia, jotkut taas ovat kestäneet pidempään. Lähes kuitenkin aina innostuksen hiipuessa uhkaa tilalle tulla kyllästyminen. Sitä haluaa olla jatkuvasti innoissaan jostain ja tuntea paloa tekemisiään kohtaan. Pahin virhe omalla kohdallani tällaisina hetkinä on ollut itsensä pakottaminen. Mieli ei millään tahtoisi antaa periksi. Kalenteri täytyy täyttää loppuun kun sen on kerran aloittanut, päiväkirjan puuttuvia merkintöjä täytellään hampaat irvessä, koska tyhjät kohdat ovat merkki epäonnistumisesta.

Jossain kohtaa tajusin kuitenkin alkaa kysyä itseltäni, ovatko sittenkään? Kenties ne epäonnistumisen sijaan kertovat elämästä, siitä, että aina ei ole samalla tavalla aikaa tai jaksamista. Ja tiedättekö mitä? Se on täysin normaalia ja täysin luonnollista. Oma mieli alkaa alitajuisesti hylkiä niitä asioita silloin, kun kivan tekemisen sijaan ne muuttuvat suorittamiseksi. Tällöin on hyvä pysähtyä miettimään, miksi minä oikeastaan teen näitä asioita? Täyttääkseni mahdollisimman monta kalenteria kannesta kanteen vai saadakseni iloa ja sisältöä elämääni arjen vastapainoksi?

Jo pelkästään tuon asian oivaltaminen on muuttanut jotain suhtautumisessani inspiraatioblokkeihin. Lisäksi olen todennut olevani helposti innostuvaa sorttia, mikä on samaan aikaan sekä siunaus että kirous. Lähden helposti kokeilemaan uusia juttuja, mutta kyllästyn lähes yhtä helposti. Mitä pidempään olen harrastanut, sitä paremmin olen oppinut sietämään kyllästymistä ja siitä seuraavaa epäonnistumisen tunnetta.

Oikeastaan silloin, kun lakkasin ostamasta jotain kokeiluun vain nähdäkseni, voisiko tämä olla minun juttuni, olen saanut päähäni uutta tilaa miettiä mitkä asiat minua innostavat ja mihin suuntaan haluaisin lähteä tekemistäni viemään. Nyt, kun olen onnistuneesti bujoillut jo useamman kuukauden apunani oikeastaan vain vesivärit, guassivärit ja kynät, koen olevani oikealla polulla. Ehkä se johtuu siitä, että olen löytänyt jonkun asian, jonka tiimoilta tekemistä riittää ja ideoita riittää loputtomasti. Tai ehkä se on seurausta loputtoman ylisuorittamisen taakse jättämisestä.

Sen kuitenkin tiedän, että inspiraatioblokkeja tulee edelleen. Saattaa mennä useampia päiviä tai viikkoja, kun ei tee mieli tarttua siveltimeen tai kynään. Silloin se epäonnistumisen tunne nostaa taas päätään. Olen kuitenkin tässä vuosien varrella oivaltanut, että yksi parhaista asioista mitä me kalenteriharrastajat voimme toisiltamme saada, on inspiraatio. Välillä, kun minun ei tee mieli tehdä itse mitään bullet journaliini, saatan viettää tuntikausia selaamalla Kalenterimania-ryhmää, Pinterestiä ja YouTubea. Huomaan nauttivani jo pelkästään siitä, että saan nähdä miten kanssaharrastajat tekevät asioita. Yhtäkkiä huomaankin jälleen pään olevan pullollaan ideoita ja sormet syyhyävät päästä maalien kimppuun.

Uusien asioiden opettelu ja pitkäjänteinen tekeminen ovat myös opettaneet minut sietämään paremmin omia epäonnistumisia. Aina ei suju, mutta maailma ei siihen kaadu. Tämäkin jo itsessään on pelastanut minut monelta turhautumiselta, sillä aiemmin nimenomaan epäonnistuminen on ollut yksi suuri syy siihen, miksi mikään ei enää tunnu hyvältä ja tekee mieli lopettaa.

Jos joskus käy niin, ettei muista inspiroituminenkaan auta, ei hätää. Kukaan ei tuomitse, jos ottaa aikaa ihan muille asioille. Kalenteriharrastuksessa hienoa on, että sitä voi toteuttaa täysin omalla tavalla ja täysin omaehtoisesti. Jos se tarkoittaa joskus sitä, ettei siihen kalenteriin koske kuukausiin, sekin on täysin ok. Peräänkuulutan jokaiselta armollisuutta itseä kohtaan tässäkin. Älä pakota itseäsi, älä syyllistä itseäsi. Muista, että teet tätä vain itseäsi varten.

Kesäisin terveisin
Carita