Avainsana: haaste

Kirje vuodelle 2024 – Emmi

Moikka 2024,

Aloitetaan nyt myöntämällä, että mä en kyllä tehnyt mitään varsinaisia uuden vuoden lupauksia. Edessä ei ole elämäntaparemonttia tai no spendiä. En osta salikorttia alkuvuodesta ja ala harjoitella puolimaratonia varten. Kuvan Silhoutte-leikkuri ja uusi, kallis tulostin liittyy…

Selvisin juuri todella vaikeasti vuodesta ja koska loppuvuonna 2023 sain vihdoin elämäniloni takaisin ja hommat raiteilleen, olisi tarkoitus jatkaa tällä positiivisella linjalla. Raha-asiat ovat kunnossa, masennuslääkkeet paransivat huomattavasti elämänlaatua ja nyt sain vielä lopetettua uupumusta aiheuttavan kaupan työn, ja aion taas jatkaa freelancer-sisällöntuottajana ja tehdä vain luovia, kivoja juttuja työkseni! Aion keskittyä hyvinvointiin ja onnellisuuteen.

Ehdin jo kirjoitella haaveista tälle vuodelle mun perjantaipäiväkirjaan, mutta vedetään kertaus tähän. Tarkoituksena oli ostaa vain tarpeellista ja kauan haaveiltua kalenterikamaa, jos haluaa ostaa jotain ylimääräistä, pitää myydä tavaraa eteenpäin. Tällä viikolla on kaikki vanha kalenterikama myynnissä paikallisessa itsepalvelukirppiksessä, katsotaan miten käy! Olen jo shoppaillut paljon tarpeellista ja tarpeetonta, mutta jotenkin vakuutin itseni siitä, että ansaitsin sen selvittyäni viime vuoden haasteista ja koska sain vihdoin käytyä läpi kaikki askartelutavarat ja karsittua pois ison osan ja laitettua jäljelle jääneet järjestykseen toimistooni.

Aloitin vegaanihaasteen ja se sujui ihan kohtuullisesti. Lipsun koko ajan juustoon jonkun verran, se varmaan se pahin este vegaaniudelle mulla onkin. Aion silti jatkaa yrittämistä. Jokainen pienikin muutos ja parempi valinta on edistystä.

Haluaisin vähintään saada meidän yhteisen kodin kuntoon tämän vuoden aikana. Ollaan asuttu tässä nyt kaksi vuotta eikä taulut ole vieläkään seinillä eikä koti tunnu ”valmiilta”. Keskityn roinan ja vaatteiden minimointiin ja saamaan tietyt sisustuselementit, kuten seinähyllyt ja kasvit, paikoilleen.

Lukuhaaste olisi myös edessä, olen edelleen innokkaasti kuunnellut audiokirjoja ja vuoden kymmenes luettu kirja on työn alla. Tavoitteena on vuoden loppuun mennessä lukea 52 kirjaa. Luulen, että pääsen tähän nyt helposti, kun voin kuunnella kirjoja samalla kun teen töitä koneella tai käyn lenkkeilemässä.

Odotan todella innolla tätä vuotta, tuntuu että asiat vaan loksahtivat lopulta paikoilleen ja hyviä hetkiä on edessä. Kiva olla vuodessa 2024! Nähdään myöhemmin. <3

Muita ylläpidon 2024 kirjeitä löydät täältä.

– Emmi

Kirje vuodelle 2024 – Suvi

Jaahas.

Sillä sanalla aloitan, kun kysytään tulevan (jo kuluvan) vuoden fiiliksistä. Jaahas. Nyt eletään ”jo” helmikuuta, mikä tarkoittaa omalla kohdallani, että vuosi on toden teolla lähtenyt jo käyntiin. Henkilökohtaisessa elämässä asiat hakevat hieman uomiaan ja meidän perheen naisväki totuttelee taas osa-aikaisesti päiväkotiin; niin hoidokkeina kuin hoitajanakin. Mitään kummallista spektaakkelia en odota tältä vuodelta, ja oikeastaan jopa toivon kaikista eniten, että saattaisin elää tasaisen paksua ja harmaata arkea niin pitkään ja paljon kuin mahdollista. Soisin kaikkien läheisteni pysyvän terveenä, tai ainakin niin terveenä kuin mahdollista. Itselleni toivoisin yhä jatkuvaa kehittymistä ja edelleen kuntoutumista AD/HD:n kanssa, mutta myös armoa ja höllentämistä.

Tänä vuonna haluaisin löytää sisäistä rauhaa ja omaksua tunteen siitä, että minä olen minun elämäni ohjaimissa. Usein ajaudun tilaan, jossa elämä vie ja minä valun perässä. Nyt haluan saada fokuksen asetettua ja pidettyä siinä, että minun oman elämäni langat ovat minun käsissäni.

Mitä tähän kalenteriharrastukseen tulee, on varmasti eniten siunaus, että on haksahtanut tällaiseen lajiin. Kun muistettavia, tehtäviä ja tapahtuvia asioita sekä kaikkea muuta on yllin kyllin, on jo joku ajatus siitä, miten, mihin ja miksi merkataan jotkin asiat. Aion vakaasti pysyä Note Minissäni, mutta töihin olen ottanut ”työraamatuksi” ison viivoitetun muistivihon, jossa on jaoteltuna söpöillä tabeilla eri osiot. Ja totta tosiaan, löysät on otettu pois. Työelämään paluu toi tullessaan myös opintoja ja ehkä vähän sellaista toivottuakin ”rotia”, puhtia. Välillä päivät venyvät varmasti ympäripyöreiksi, mutta näiden päivien vastapainoksi on vielä onneksi enemmän vapaapäiviä, joina keskittyä palautumiseen ja oman pienen perheemme arkeen. On aikaa nähdä läheisiä, kahvitella ja herkutella. Toivon myös, että tämä vuosi elvyttäisi taas vähän Kalenterimanian miittiskeneä ja päästäisiin taas hipelöimään toistemme tinkelitankeleita ja kalentereita oikein olan takaa.

Joten hei, 2024, please be gentle!

Suvi