Avainsana: inka

Valoa pimeyteen – Inka

Helou helou helou! Tämänkertaisessa torstaipostausten haasteessa on mielestäni jotain kovin kaunista ja herkkää. Otsikkona valoa pimeyteen antaa meille kaikille ylläpidossa todella vapaat kädet kirjoittaa lähes millaisen postauksen vain. Kuitenkin näissä sanoissa kaikuu tietynlainen oma fiiliksensä, jonkinlainen toivon ja positiivisuuden sanoma. Aiemmin samasta otsikosta ovat omat postauksensa tulkinneet jo Piia, Laura, Mirppu ja Suvi.

Valoa pimeyteen olisi loistava teema kalenterin aukeaman koristelemiselle tai ATC-kortille, mutta itselläni piirtyi mieleen visio art journal -sivusta. Mustan taustan ja vaalean, valoisuuden, kontrastista. En ole aivan varma sainko visiota lopputulokseen täysin vangittua sellaisena kuin alunperin halusin, mutta ainakin liki. Ja terapeuttisinta art journalin tekemisessä onkin itse tekeminen, ei niinkään lopputulos. Vaikka toki ainahan se ilahduttaa jos on tuotokseenkin lopulta itsekin tyytyväinen.

Tästä art journal -työstä tuli aiemmista tekemistäni poikkeava, sillä en lopettanut tekemistä siihen kun sivun kuva oli valmis, vaan käänsin silloin esiin myös viereisen sivun. Olin varannut itselleni rauhallisen hetken uppoutua miettimään kiitollisuuden aiheita, sytyttänyt muutaman kynttilän tunnelmaa luomaan ja istahtanut aukeaman eteen kynä kädessä. Tahdoin kirjoittaa ylös asioita, jotka tuovat minun elämääni valoa kuvainnollisen (ja toki näin joulukuussa ulos katsoessa myös kirjaimellisen..) pimeyden keskelle. Asioita – ja ennenkaikkea ihmisiä – jotka valaisevat sitä harmaan mustaa arkea, tsemppaavat huonoina päivinä ja saavat sydämeni hymyilemään silloinkin kun ensin meinaa ehkä itkettää.

Ja voi että, teki hyvää yhdistää visuaaliseen kuvan rakentamiseen myös konkreettisempi asioiden ylös kirjoittaminen. Kumpaakin on tullut tehtyä erikseen, mutta näiden kahden yhdistäminen tuntui erityisen voimaannuttavalta. Täytyy ehdottomasti tehdä näin uudelleenkin!

♥️, Inka

Lempimuisto Kalenterimaniasta – Mirppu

Yhden yksittäisen lempimuiston valinta on käytännössä mahdotonta minulle, Kalenterimaniaan mahtuu niin paljon hyviä muistoja vuosien varrelta. Ehdottomasti parhain juttu on kuitenkin ollut Kalenterimanian mukanaan tuomat ihmiset, erityisesti Inka. Sanon tässä nyt julkisesti teidän kaikkien lukijoiden nähden, että Inka jumankauta sinä olet minulle ja Mannalle rakas.

Huolimatta siitä, että olen edelleen katkera, että Mannan ensimmäiset pääjalkaiset päätyivät piirretyksi Inkan bujoon. Se kuitenkin ehkä kertoo kaiken oleellisen suhteestamme. Tiedän, että tässä minulla on ystävyys jota ei hetkauta välimatkat ja murheet. Välillä voi olla viikkoja ettei vaan ehditä juttelemaan, mutta tiedän, että jos tuntuu siltä että maailman murheet painavat liikaa harteilla, Inka kuuntelee ja on läsnä. Aina.

Inka on myös ensimmäisiä ihmisiä, joille haluan kertoa ja jakaa kaiken hyvän mitä minun ja Mannan elämässä tapahtuu. Ja on se sitten kuinka pieni onnenmurena, tiedän että Inka on aina aidosti onnellinen ja iloinen puolestamme.

Tärkeintä kuitenkin ehkä on se ystävyyden tasapaino. Se, että ei tarvitse miettiä mitä toinen oikeasti ajattelee, tai pohtia että onko tämä nyt tyhmä juttu kerrottavaksi. Ei ole. Ei ikinä. Tänä kesänä sain vihdoin myös tavata Inkan miehen ja pakko sanoa, että mies hurmasi Mannan täysin. En sitten tiedä oliko ostetulla jäätelöllä jotain tekemistä asian kanssa.

Mutta kuitenkin, tässä kohtaa! Iso kiitos Kalenterimania, että olet tuonut Inkan elämääni.

-Mirppu

ps. Suvin muistoja pääset kurkkimaan täältä.