Avainsana: inka

Kaljumman puolison tuunaama viikko

Helou helou helou! Täällä kirjoittelee Inka, mutta postauksen tuunaussisältö on poikkeuksellisesti jonkun muun kuin allekirjoittaneen käsialaa. Nimittäin Mutkun, tuon parrakkaan miehen jonka kanssa yhdessä asustelen. Tätä postausta varten on tehty pitkäjänteisesti työtä jo useamman vuoden ajan. Alunperin kysyessäni tuunaisiko mies minulle kalenteriin aukeaman, vastaus oli poikkeuksetta jyrkkä ei. Siitä edettiin mutinan, joojoo-tuskastelun ja ehkä joskus-vastausten jälkeen vihdoin erääseen kauniin keväiseen (lue: räntsäsateiseen ja raekuuroiseen) keskiviikkoon, jolloin mies todellakin istui alas keittiön pöydän ääreen ja suostui koristeluun yhden aukeaman verran.

Toki aiemminkin on miekkonen ollut avuksi blogipostauksissa, sekä vastatessaan ei vaan yhteen, vaan kahteen otteeseen tuunailusanasto-kysymyksiin, ja olemalla inspiraation lähteenä omalle tuunailulleni. Mutta onhan tämä nyt aivan eri asia ottaa tarrat kauniiseen käteen ja niitä lähteä lätkimään, kuin vain arvailla mitä mikäkin koriste-termi ehkä voisi tarkoittaa.

Liikkeelle lähdettiin valitsemalla kalenteri johon viikko tuunata. Vaihtoehtoina olivat Ajastolta saatu Note A5 sekä Happy Planner Classic, joista jälkimmäiseen päädyttiin. Tai no minä päädyin, kun valintakysymykseen sain tarpeeksi monta ”ihansamapäätäsä” ja ”en haluu tehä kumpaankaan” -vastausta.. Innostuneisuus leijui siis ilmassa lähes käsin kosketeltavasti, kuten ehkä alemmasta kuvastakin välittyy!

Kun kummankin kupeissa oli kahvia, minulla pullaa lautasella ja Dingo pauhasi puhelimesta soittolistalta, rajasin tarjolle tuomaani teippivalikoimaa pyytämällä miestä nimeämään neljä ei väriä. Mustaa, keltaista, sinistä ja punaista oli vastaus, joten näitä värejä sisältäviä teippejä tarjolle siis. Nappasin tarjolle myös muutaman tarrakirjan, lähinnä Me And My Big Ideasin boksi-tarravihkoja. Ajattelin että niitä olisi helppo tuunausneitsyen laittaa sivuille, mutta tästä meillä olikin eri näkymys. ”Emmä näitä haluu, eiks oo mitään muunlaisia?” Yllättyneenä roudasin boksitarrani takaisin askartelupöydälleni, ja kiikutin tilalle keittiöön lähestulkoon kaikki muut omistamani tarrat.

Hyvä tovi vierähtikin kun mies tutki tarroja, ja valitsi käyttöön haluamiaan. Yllätyin kysymyksistä joita tuunauksen aikana tuli; ”Miten sä näitä niinku teet, etukäteen vai jälkikäteen? Pitääks tietää jotain tästä viikosta?”. Jotenkin olin odottanut, että mies lätkäisisi aukeamalle muutaman ensimmäisenä käteen osuvan tarran johonkin päin sivua ja ilmoittaisi olevansa valmis, yrittäen päästä pälkähästä mahdollisimman nopeasti. Sen sijaan aukeamalta löytyy selkeästi oikeasti ajatusta. Washia ja tarrojakin on niin vaaka- kuin pystysuunnassa, funktionaalista tarraa palkkapäivää merkkaamassa ja koristeellisuuttakin.

Tänään postauksen julkaisupäivänä aion ilmeisesti miehen vision mukaan perua menoni joita tälle päivälle on kenties kaavailtu, tai ainakaan en taida olla niistä järin innoissani. Tietääköhän tämä sitä, että tänä lomaltapaluu-maanantaina minua on odottanut aikainen aamuvuoro..? Niin tai näin, mutta toivon että keskiviikon teksti ei ole paikkaansa pitävä ennuste – lunta en enää näin toukokuulle kovasti kaipailisi.

Tämä aukeama tulee varmasti jäämään yhdeksi kaikkien aikojen suosikeistani, tunnearvoltaan suureksi. Osan valituista tarroista voisi ottaa melkeimpä vittuiluna, mutta aika kivoja tsemppejäkin viikolta löytyy. Luulen että erilaisten värien uskaliaampi yhdistely voisi olla asia, josta ottaa omaankin tuunailuun oppia! Esimerkiksi keltaista ja sinistä en ole tainnut itse vielä ikinä kalenterissa yhdistää.

Tälläinen miehen tuunailu voisi olla mielestäni hauskaa toteuttaa joskus uudelleenkin. Tähän ehdotukseen kuitenkin sain vastaukseksi turhautuneen mulkaisun, jota en ehkä uskalla tulkita myöntäväksi vastaukseksi. Mutta never say never, ehkä jo ihan kohta pian 4 vuoden päästä saan taas katsoa Mutkua tuunailemassa kalenteria!

Ps. Miestä ei uhattu aseella tai muutenkaan saatettu hengenvaaraan prosessissa kiristyksen uhkailun ja lahjonnan osalta jota postauksen toteuttaminen vaati.

♥, Inka (& Mutku)

Esittelyssä – Victoria’s Journals neon-pistevihko

Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Keravan Suomalaisen Kirjakaupan kanssa.

Helou helou helooou! Tässä postauksessa esittelen teille hieman muutaman kuvan muodossa sitä, mitä olen saanut aikaan Keravan Suomalaisesta Kirjakaupasta täytettäväksi saatuun Victoria’s Journalsin pistevihkoon. Käydään vähän myös läpi millainen tämä vihko on bullet journal-näkökulmasta ollut täyttää.

Jotain omasta suhtautumisestani vihkoon kertonee se, että jo muutaman aukeaman tehtyäni palasin takaisin myymälään ostamaan itselleni samanmoisen vihkon omakseni – tykkään siis kovin. Miinusta antaisin kerman värisestä paperista, puhdas valkoinen kun olisi oma henkilökohtainen suosikkini. Tämähän toki on tietysti täysin mielipidekysymys ja mitä ilmeisimmin kermaisuus ei häirinnyt liikaa itseänikään, kun ostopäätökseen kuitenkin päädyin!

Vihkossa on hiirimattomaista materiaalia olevat kannet (kadotin päästäni täysin oikean sanan tälle materiaalille!), ne ovat neonväriset ja pehmeät. Mallivihossa on kansien väri ulkoa pinkki ja oranssi sisäpuolelta, ostamani keltaisen vihkon sisäpuoli taas loistaa pinkkinä. Sivuja tässä vihossa on 92, ja tämä tuntui hauskan kapealta vaihtoehdolta monille yli sata, jopa yli kaksisataa sivuisille pistemuistikirjoille. Jos bujoilisin aktiivisesti, arvioisin että omassa käytössäni yksi tälläinen vihko vetäisi sisäänsä kahdesta kolmeen kuukautta kalenterielämää. Muistiinpanoineen ja muine mahdollisine täytesivuineen!

Paperi ei päästänyt kertaakaan mallisivuja väkertäessäni mitään käyttämääni kynää läpi, vaikka kuultaakiin hieman. Ghostausta siis kyllä, läpi bleedausta ei! Käytin sivuille pääasiassa muistivihkon kanssa saatuja Pentelin sivellintusseja ja Sakuran geelikyniä. Käytin myös muutamia muita kyniä joita Suomalaisen kynävalikoimasta löytyy, muunmuassa Maicoja ja Frixionia. Noista saaduista kynistä löytyy muuten lyhyt esittelypätkä videon muodossa manian YouTube-kanavalta, *täältä*.

Kokonaisuutena ihastuin vihkoon kovin. Kansien epätyypillinen materiaali, hieman pienempi sivumäärä ja paperin läpivuotamattomuus voittivat minun sydämeni puolelleen. Vielä on itsellenikin hieman epäselvää mitä kaikka tulen itselleni ostamaani vihkoon tekemään, mutta jonkinsortin journal siitä tuntuu olevan tulossa.. aika saa näyttää. Malliksi saatu vihko sen sijaan on jo hyvää vauhtia täyttynyt, ja pääsee kevään aikana palaamaan myymälään malliksi, toivottavasti inspiroimaan muita! Ken tietää, ehkäpä sen on mahdollista houkutella joku uusi mahtava tyyppi mukaan kalenterimanian ihmeelliseen maailmaan..?

♥, Inka