Avainsana: instax mini

Plan with Carita – Inside out (Fandom-haaste)

Valitsin ylläpidon fandomhaasteeseen inspiraatiokseni animaatioelokuvan Inside Out. Elokuva on mielestäni hienosti tehty ja ajatuksia herättävä, ja se käsittelee kiinnostavalla tavalla ihmismieltä ja tunteita. Näin tässä oivan tilaisuuden kokeilla jotain sellaista, mitä en ole aiemmin kokeillut. Päädyin siis toteuttamaan eräänlaiset hvyinvointi- ja itsetutkiskelusivut bullet journaliini Scribbles that matter -muistikirjaan.

Aloitin sivujen tekemisen viidestä perustunteesta, jotka seikkailevat elokuvan päähenkilön Rileyn mielessä: ilo, suru, viha, inho ja pelko. Elokuvassa jokainen tunne on erivärinen, joten päätin maalata jokaiselle oman värisensä aukeaman. En osaa piirtää, mutta halusin kuitenkin tehdä jotain erilaista ja päädyin siis käyttämään vesivärejä, joita en normaalisti juurikaan käytä. Laminoin myös jokaiselle tunteelle oman tabin, jotta löytäisin sivut helposti myöhemmin. Tabeihin tulostamani kuvat ovat alkuperäisen animaatioelokuvan kuvitusta.

Tunnesivut palaavat ikään kuin kaiken alkujuurille. Jos tunnistan itsestäni näitä tunteita, voin purkaa niistä syntyviä ajatuksia tekemilleni sivuille ja sitä kautta ehkä oppia käsittelemään niitä paremmin. Ajatuksena on myös, että voin listata aukeamille sellaisia asioita, jotka eniten herättävät minussa kyseisiä tunteita. Tällöin esimerkiksi kokiessani surua voin ensin purkaa ajatukseni suru-aukeamalle ja hakea vastapainoksi kivoja asioita ilo-aukeamalta.

Viiden perustunteen lisäksi Inside Outissa keskeisessä asemassa ovat niin kutsutut persoonallisuussaaret. Ne muodostuvat luonteenpiirteistä ja muista merkittävistä tekijöistä, jotka määrittävät millainen ihminen kukin on. Valitsin neljä asiaa omiksi persoonallisuussaarikseni ja tunteiden tavoin tein niille jokaiselle oman aukeaman. Keräsin koristeeksi aukeamille kutakin teemaa mielestäni kuvaavia asioita, mutta pyrin myös jättämään tarpeeksi tilaa myöhemmille pohdinnoille. Myös persoonallisuussaaret saivat lopuksi omat laminoidut tabit.

Muistoilla on merkittävä rooli elokuvassa. Ne tallentuvat lasisiin palloihin, ja mitä enemmän iloisia muistoja Rileylla on, sitä onnellisempana ja tasapainoisempana hän kasvaa. Tein oman muisto-osioni piirtämällä kahdelle aukemalle Instax Mini -kameralla otettujen kuvien kokoisia laatikoita. Takoituksena on siis täyttää nämä laatikot vuoden mittaan kuvilla erilaisista hetkistä. Joihinkin laatikoihin saatan tosin ihan vain kirjoittaakin jonkun kivan muiston.

Yksi mielestäni hauskimmista oivalluksista elokuvassa on Rileyn mielessä toimiva unituotanto eli elokuvastudio, joka tuottaa Rileylle joka yöksi unia aivan kuin elokuvia. Mietin pitkään, miten toteuttaisin unituotannon omille sivuilleni ja päädyin lopulta tekemään aukeaman unien ylös kirjoittamista varten. Jos muistan kirjoittaa unen ylös herättyäni, voin halutessani palata pohtimaan sitä myöhemmin.

Memory dump eli muistitunkio viittaa elokuvassa mielen osaan, johon päätyvät kaikki sellaiset asiat, jotka ihminen unohtaa ennen pitkää kokonaan. Oma muistitunkioni muistuttaa pitkälti alkuperäisestä bullet journal -menetelmästä tuttua brain dumpia. Aion siis kirjoittaa aukeamalle ylös sellaisia asioita, jotka haluan juuri sillä hetkellä saada pois päästäni, mutta joihin minulla on ehkä tarvetta palata myöhemmin. Myöhemmin voin sitten päättää, otanko kyseiset asiat aktiiviseen työstöön eli esimerkiksi jollekin to do -listalle, jätänkö ne vielä hautumaan vai voinko kenties jopa unohtaa ne kokonaan.

Saatuani mielestäni kaikki elokuvan olennaiset osa-alueet jossakin muodossa bullet journaliini, halusin tehdä vielä yhden aukeaman. Yksi elokuvan keskeisimpiä teemoja tuntuu olevan, että unelmat motivoivat ihmistä eteenpäin elämässä. Niinpä toteutin aukeaman myös unelmille. Tein sen samaan tyyliin kuin persoonallisuussaaret eli kuvitin sivut mielestäni aihetta kuvaavilla asioilla jättäen kuitenkin riittävästi tilaa itse unelmoimiselle. Loppujenkin sivujen ollessa valmiita lisäsin vielä laminoidut tabit myös niille.

Haasteen tekeminen oli hauskaa ja vei todella mennessään. Elokuvassa olisi ollut vielä paljonkin sellaista mitä olisin voinut ottaa mukaan. Hyvin todennäköisesti nämä itsetutkiskelu- ja hyvinvointiteemaiset sivut tulevatkin vielä jalostumaan käytössä. Aika näyttää, mitä sisältöä niihin oikeasti syntyy ja onko kenties tarvetta vielä uusille sivuille.

Minua ennen fandom-haasteen ovat päässeet toteuttamaan Piia, Milja, Inka, Mirppu, AJ, Nanna, Eija ja Suvi.

Valokuvien käyttö kalenterituunauksessa

Minulle kalenterin tuunaus ja tekeminen on paitsi rentouttava harrastus, myös osaksi muistojen keräämistä. Minusta on ihanaa selata aiempien vuosien kalentereita tai päiväkirjoja ja uppoutua niihin hetkiin ja tunnelmiin, joita en enää saa takaisin. Varsinkin äitiyden myötä on alkanut tuntua siltä, että muisti ei pelaa ihan samalla kapasiteetilla kuin aiemmin, koska ihan arkijuttujakin on muistettavana sanoisinko noin miljoona. Kaikkien kauppalistojen, hoitoaikojen, työhakemusten sun muun keskellä on vaikea muistaa, koska syötiin kesän 2017 ensimmäinen jäätelö tai koska ihana Suvi tuli meille ensimmäistä kertaa vierailulle.

Kaiken tämän keskellä on ihanaa, että on olemassa kalentereita ja vielä ihanampaa, että niiden väliin saa myös kuvia. Minulla on käytössäni Instax Mini 9, värinä tietenkin pinkki, tarkemmin sanottuna Flamingo Pink. Tästä saan itseasiassa kiittää ja syyttää erästä ryhmäläistä, Jenniä, joka toi oman kameransa erääseen minimiittiimme. Rakastuin siihen saman tien ja minun oli yksinkertaisesti PAKKO saada oma. Siitä lähtien kamera on kulkenut mukanani erityisillä reissuilla ja joskus niillä ei niin erityisilläkin. Se kuuluu melkeinpä siis vakiovarustukseeni.

Joskus ryhmässä pohdittiin kuvien laatua tai enemmänkin ehkä laaduttomuutta. Minua kuitenkin viehättää näissä kuvissa nimenomaan se, että ne ovat autenttisia. Niitä ei voi filtteröidä jälkikäteen, rajailla tai muokata muuten. Ne ovat juuri sitä mitä ovat. Tunnelmat tuntuvat paljon aidoimmilta ja niihin tallennetut muistot jotenkin konkreettisemmilta. Ei sillä, kyllähän minä rakastan filttereitä. Kuka tahansa Instagramiani seuraava tietää rakkauteni valoisiin, melkein ylivalotettuihin kuviin jossa värit ovat korostettuja. Onhan niitäkin kiva välillä tulostella kalenterin väliin, mutta polaroid-kuvat ovat kyllä vieneet sydämeni.

Minä räpsin kuvia ihan laidasta laitaan, otan yhteiskuvia kavereiden kanssa, otan kuvia kun lapseni ja mieheni tekevät yhdessä ruokaa, otan kuvia sairastuvalta, reissun päältä jne. Kaikki niistä eivät toki päädy kalenterin väliin, mutta suurin osa kylläkin. Kuvan alareunaan kirjoitan yleensä kuvatekstin Sakuran Identi-Penillä, jonka olen ostanut Suomalaisesta Kirjakaupasta, ja käytän jonkin verran myös tekstitarroja. Myös Paperinauhasta ostettu pinkki Sharpie on paljon käytössäni. Tällä hetkellä käytössäni on standardikokoinen traveler’s notebook ja sitä ennen käytin personal-kokoista kalenteria. Käytännön syistä olen tottunut teippaamaan kuvat läpinäkyvällä teipillä tai washilla niin, että ne voi taittaa sivuun, jolloin sivulle mahtuu vielä tekemään muutakin. A5-kokoisessa kalenterissa luultavasti liimaisin kuvan suoraan sivulle.

Filmien hinta mietityttää monia ja tottahan se on, että ne ovat aika kalliita. Filmit ovatkin yksi niistä harvoista asioista, joita tilaan AliExpressistä, sillä paketin saa sieltä paljon halvemmalla kuin Suomesta. Alin tai esimerkiksi Ebayn kautta on myös mahdollista tilata erilaisia filmejä. Kuviin saa halutessaan esimerkiksi värilliset tai kuviolliset kehykset, ja on myös filmejä, joilla saa otettua mustavalkokuvia. Muistutan kuitenkin, että kannattaa aina tehdä hintavertailua ennen kuin ryntää tilaamaan tuotteita. Hyvän tarjouksen voi hyvin löytää myös kotimaiselta myyjältä!