Avainsana: itsensä ylittäminen

Jennin sanahaaste

Haasteen sanat: liike, makea, ilta, kruunu

Kun otin vastaan tämän ”kirjoitushaasteen”, olin lähes tervehtynyt. Lähes saman tien iski mikä lie pöpö. Ei ollut jaksamista tuunailla tai muutenkaan olla pystyssä. Olin siis lähes myöhässä enkä kehdannut enää peruakaan.

Kun alkaa miettimään sanoja, luulisi että tämähän on helppo homma, mutta eipäs ollutkaan. Olisi voinut tietenkin olla helppoa, jos olisin yrittänyt päästä helpolla tekemällä nopeasti ja tylsästi. Mutta mitä sitten teen? Pää lyö tyhjää, piirtäminen ei ole vahvin alani, haukkasinko kenties liian ison palan? Päätin silti kokeilla piirtämistä, mutta miten piirrän esimerkiksi sanan ”liike”? Olin aiemmin kirjoittanut sanat ylös valmiiksi pari kolme viikkoa aiemmin ja luonnostellut jonkunnäköisen kuvan. Päivät kuluivat ja viikot vähenivät, muutama päivä jäljellä…

Tässä piirrellessäni ideoita tuli lisää, kysyin välissä apua ja homma jatkui. Idea ja ajatukseni vaikuttivat hyviltä päässäni ja toivoin vain, että tämä toimisi myös paperilla ja kuvasta tulee mieleinen. Käytän bujoillessani ja kuvaillessani paljon tunteita: muun muassa laulunsanoja ja lainauksia, joten hyödynsin myös tässä niitä. Vaikeinta on ollut aloittaminen, tosin syynä ei ollut kiinnostuksen puute vaan pelko. Pelko siitä, että osaanko, pystynkö ja olenko tyytyväinen työhöni. Piirtämisen lisäksi haastetta oli tämän tekstin kirjoittamisessa, kun täytyi omin sanoin kuvailla tätä haasteen toteuttamista.

Kaikki tässä työssä oli niin uutta ja jännittävää. Olin poissa mukavuusalueeltani eli piirtämässä aikataulutettua valmista tehtävää. Kyseinen ”keinuva tyttö” -kuva oli tarkoitus olla vain luonnos luonnosvihossa, mutta olinkin niin tyytyväinen siihen, että päätin leikata ja liimata bullet journaliin. Mielestäni sivusta tuli loppujen lopuksi ihan hyvä, vaikkakin vähän tyhjähkö. Itsehän rakastan katsoa muiden ”superöveri” -tuunauksia ja bujoaukeamia, kirjaimellisesti tyhjiä kohtia ei ole. En ole vielä omassa bujossani oppinut saamaan täyteen ahdettuja ja ihania aukeamia ja sivuja. En ole saanut sellaista inspiraatiota, että uskaltaisin sitäkään vielä kokeilla. Pidin haasteesta paljon, mutta olisi tarvinnut pystyä aloittamaan aiemmin. Oli kiva miettiä toteutusideaa ja saada kuvaidea toimimaan.

– Jenni

Hitit ja hudit – Carita

Postauksessa mainitut guassivärit on saatu yhteistyössä Suomen Taidetarvikkeelta.

Ylläpidon torstaihaasteiden sarjassa ovat tällä kertaa vuodossa hitit ja hudit. Tätä asiaa voi lähestyä tosi monesta eri näkökulmasta, joten piti hieman pohtia miltä kannalta itse tahtoisin aihetta käsitellä. Joskus aiemmin olisin ehkä nimennyt välittömästi joitain konkreettisia tavaroita ja hankintoja, joista osa on ollut onnistuneita ja osa ei niin onnistuneita. Nyt kuitenkin olen jo pitkään ostanut juttuja aika satunnaisesti ja suhteellisen tarkkaan harkiten, joten niistä ei välttämättä olisi saanut kauheasti mitään syvällistä pohdintaa aikaiseksi.

Hitin valitseminen omalla kohdallani oli itse asiassa suhteellisen helppoa. Kuten moni ryhmäläinen on varmasti huomannut, on minun tekemiseni jo useita kuukausia pyörinyt pitkälti yhden asian ympärillä, nimittäin maalaamisen. Innostukseni lähti ihan sattumalta viime syksynä käytyäni ystäväni kanssa Paints and Friendsin järjestämässä työpajassa. Viimeinen silaus oli, kun sain Suomen Taidetarvikkeelta yhteistyössä käyttööni ihanat guassivärit. Ne eivät olleet minulle ennestään tutut, kuten eivät juuri mitkään muutkaan maalit. Guassivärien kanssa kävi kuitenkin niin, että se oli rakkautta ensimmäisellä kokeilulla. Myöhemmin sain myös ajatuksen tehdä bullet journalia enimmäkseen maaleja käyttämällä, ja sen parissa olenkin saanut vierähtämään jo monta kuukautta.

Guassivärien lisäksi olen kokeillut jonkin verran akryylimaaleja. Vesivärit sen sijaan ovat aina olleet minulle jonkinlainen mörkö, sillä en ole koskaan mielestäni oikein ymmärtänyt niiden sielunelämää. Olen kuitenkin ihminen, joka tykkää taistella tuulimyllyjä vastaan siitäkin huolimatta, että usko itseen ei ole kauhean suurta. Niinpä päässäni on jo pidempään kytenyt ajatus, että vielä jossain vaiheessa satsaan kunnon vesiväreihin ja otan nekin haltuun. Nyt kesäkuussa minulla oli vihdoin mahdollisuus toteuttaa tämä ja tilasin itselleni ihanat Zig Kuretake Gansai Tambi -vesivärit. En ole niillä vielä monta kertaa ehtinyt maalata, mutta aivan kuten guassien kohdalla, myös näihin rakastuin välittömästi. Harjoitusta vaaditaan, ja paljon, mutta tämä on minulle aivan loistava tilaisuus kehittää kärsivällisyyttäni, sitä minulla kun ei kuulemani mukaan ole nimeksikään.

Hitiksi valikoitui siis maalaamisen löytäminen. Hutia jouduin pohtimaan hieman pidempään, mutta päädyin lopulta valitsemaan yhden isoimmista ja samalla haitallisimmista tavoistani: itseni epäilyn. Olen tosiaan aina ollut innokas kokeilemaan kaikkea uutta ja yrittämään ties mitä asioita, vaikka takeita onnistumisesta ei ole. Kuitenkin joka kerta, kun päätän ryhtyä johonkin, epäilen itseäni jo valmiiksi. Lisäksi minulla on rima itselleni ihan järkyttävän korkealla ja taidan nostaa sitä koko ajan ylemmäs. Tällä tavalla en siis koskaan anna itselleni mahdollisuutta onnistumiseen. Vaikka sisukkuus onkin varmasti yksi arvokkaimmista luonteenpiirteistäni, itseäni epäilemällä vien tavallaan pohjaa pois kaikelta siltä, mitä saavutan olemalla sinnikäs.

Kun mietin esimerkiksi maalaamista, en ensiajatuksena mielestäni edelleenkään osaa yhtään mitään. Jos kuitenkin hetkeksi luovun pahimmasta itsekritiikistä, näen, että se ei pidä ehkä täysin paikkansa. Minulla on vielä todella paljon opittavaa esimerkiksi juurikin vesivärien kanssa työskentelystä, mutta jos mietin sitä pistettä mistä viime syksynä aloitin, olenhan minä siitä tullut selkeästi eteenpäin. Olen oppinut paljon sellaista, mitä en vielä silloin osannut. Yleensä tämä ajatus vain hukkuu sen kaiken itsensä epäilemisen alle ja näen vain sen, mitä en vielä osaa.

Niinpä lupaan nyt pikkuhiljaa antaa itselleni hieman enemmän armoa tässäkin. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja oppimismatka voi olla pitkä, mutta jokainen askel eteenpäin on aina askel oikeaan suuntaan.

Inspiroivaa ja armollisempaa kesää kaikille!

-Carita