Avainsana: jäsenen postaus

Hello, Greetings from Helsinki eli kuinka Postcrossing vei sydämeni

Kun löysin Postcrossingin, minusta tuntui kuin olisin tullut kotiin! Muutkin rakastavat kortteja, niiden saamista, kirjoittamista ja lähettämistä! Muillakin on vaikka kuinka paljon postikortteja, koska hekin ovat ostaneet niitä aina.

Liityin Postcrossingiin tammikuussa 2010. Näin Facebook-kamuni postauksen hänen saamistaan Postcrossing-korteista. Liityin heti. Vähän jännitti, että onko tämä järkevää tai edes turvallista. Siitä on nyt 13 vuotta aikaa. Olen saanut postilaatikkooni 3000 postikorttia 72 maasta, saman verran olen myös lähettänyt kortteja 79 maahan.

Kiitokset tästä hullutuksesta kuuluvat portugalilaiselle Paolo Magalhãesille. Paolon opiskeluprojekti ja rakkaus postikorttipostiin yhdistyivät vuonna 2005 Postcrossing.com-projektiksi. Idea on yksinkertainen: Lähetetään ja saadaan postikortteja Postcrossing.com-sivuston kautta. Postcrossing on ilmainen käyttää. Halutessaan saa tehdä vuotuisen lahjoituksen, mutta se ei ole edellytys käytölle.

Lokakuussa sain 33 korttia ja lähetin 26 korttia. En kerää mitään tiettyä genreä. korttilajia. Perustoiveeni on turistikortti, joka voi olla vanha. Postcrossingissa toive on toive, ja vastaanottaja saa lähettää sellaisen kortin kuin haluaa. Yleensä lähettäjä pyrkii kuitenkin lähettämään toivotun
kaltaisen kortin. Postcrossingin kieli on englanti, mutta saa kirjoittaa muillakin kielillä. Kääntäjät, kuten Google kääntäjä, toimivat mallikkaasti. Niillä pärjää mainiosti.

Olen miettinyt, mikä Postcrossingissa on niin koukuttavaa, että melkein joka viikko lähetän postikortteja? Nykyään lähetän vain viisi korttia viikossa, sillä haluan nautiskella korttien tekemisestä.

Ihmiset! Kun saan osoitteen, luen ensimmäiseksi vastaanottajan profiilin, jossa hän kertoo itsestään ja mahdollisista korttitoiveistaan. Tämä on kiva tyyppi! Oho, onpa meidän elämässä on paljon yhteistä! No vau, miten kiinnostava ihminen! Tälle on helppo valita kortti! Vastaanottaja kiitokset onnistuneesta kortista lämmittävät sydäntä ja sielua. You made my day! No, kieltämättä joskus herää toisenlaisiakin tunteita.

Kortteja, postimerkkejä, teippejä, kyniä, taittoluu, sakset ja lyijykynä. Postikorttien hinnat vaihtelevat, mutta myös tarjouksia ja löytöjä on helppo tehdä. Yhteisö jakaa vinkkejä hyvistä tarjouksista, myös postimerkeistä.

Kortit! Rakastan kortteja: Haravoin ja skannaan automaattisesti paikat, joissa myydään kortteja. Kiusaus ostaa kortteja on suuri, mutta pidän korttivarastoni tietoisesti kohtuullisena. Lähetän mieluiten kotimaisia kortteja. Ehdoton suosikkini on Kehvola, jolla on parhaat kuvittajat. Timo Mänttärin Helsinki on aito ja hauska. Toinen suosikkini on Hartikka Cards & Posters. Ette voi edes arvata, kuinka moni toivoo kortteja Helsingin ratikoista tai metrosta. Kirppiksiltä etsin vintagekortteja. En ole ainoa postcrossari, joka toivoo esimerkiksi vanhaa postikorttia valtioista, joita ei enää ole olemassa.

Halloween-viikolla osallistuin miittiin Espoossa. Mustavalkoinen kuva on Ismo Höltön vappu vuodelta 1963. Kirjoitan korttiin nimen ja osoitteen Tombow Fudenosuke-tussilla, tekstin kirjoitan ohuella Artline Fineliner Drawing System -tussilla.

Tuunailu! Se on tullut Poscrossingiin isosti viimeisen viiden vuoden aikana. Siksi minullakin on aivan liikaa washiteippejä ja tusseja. Viimeisin villitykseni on laittaa leveä washi-teippi kortin yläreunaan. Kortin pakolliset osat, ID-numeron ja päivämäärän teen pyöreäksi graafiseksi elementiksi. Vastaanottajan nimen kirjoitan hand letteringillä. Your handwriting is amazing! Osoitteen ja varsinaisen tekstin tekstaan. Tiesittekö, että kaunokirjoituksen lukeminen alkaa olla monelle mahdotonta. Naurattaa sisäisesti, kun ajattelen kirjoittavani fraktuuraa.

Olen saanut korttien kautta useamman ystävän myös maailmalta. Emme ole koskaan tavanneet, mutta vaihdamme kortteja ja viestejä. Pitkäaikaisimpaan postcrossing-ystävääni olen tutustunut yli kymmenen vuotta sitten. Suomesta olen saanut Postcrossingin bonuksena kavereita ja jopa ystäviä. Kieltäydyn ehdottomasti ajattelemasta, kuinka paljon olen käyttänyt aikaa ja rahaa postimerkkeihin, -kortteihin, tusseihin ja japanilaisiin washi-teippeihin. Se on ollut kaiken hauskuuden arvoista!

Postimerkit ovat mahtava somiste! Postcrossarilla on yleensä hyvät varastot myös merkkejä, joita ei enää ole myynnissä postissa. Postimerkkiliikkeet tarjovat postituoreita vanhempia merkkejä aika säännöllisesti myyntiin esimerkiksi Postcrossing Finland -sivustolla.
Postimaksu ulkomaille on 2,50 euroa, kortti menee perille myös kotimaan 2,30 euron merkillä.

Yhteisöllisyys! Tämä oli ihana yllätys. Ensimmäiseen miittiin pääsin vasta kesällä 2020. Olisi pitänyt mennä aikaisemmin. Tänä vuonna olen ollut jo useassa miitissä pääkaupunkiseudulla. Miitissä kahvitellaan, tavataan ja jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä – ja allekirjoitetaan isot pinot erityisiä miittikortteja.

Tuunasin ensimmäisen oman kalenterin Postcrossingia varten. Merkkaan sinne tulleet ja lähetetyt kortit, liimailen kivoja postimerkkejä ja muuta efameraa. Postcrossing lähettää joka kuukausi tilastot korttiliikenteestä, mutta oma tilastointi jää kirjaan, joka kertoo millainen Posticrossing-vuosi oikeasti oli. Odotan jo niin tammikuuta, että saan ekan PC-kalenterin käyttöön.

Happy Postcrossings!
Terveisin, Sirkku (Siriku)

Näin ryhdyt postcrossariksi.
Rekisteröidy www.postcrossing.com-sivustolle. Keksi nimimerkki ja kirjoita esittelyprofiili. Kun perusteet on tehty, saat lähettää ensimmäisen korttisi. Järjestelmä arpoo sinulle ensimmäisen osoitteesi! And your postcard FI-44xxxxxx´ will go to… Lue vastaanottajan profiilin ja mieti, millaisen kortit lähetät hänelle. Tulokkaana saat ottaa viisi osoitetta, se tarkoittaa, että sinulla voi olla viisi korttia matkalla. Osoitteiden määrä kasvaa sen mukaan, kuinka paljon olet lähettänyt kortteja. Kun olet lähettänyt 50 postikorttia, saat ottaa kymmenen osoitetta. Kun korttisi saapuu vastaanottajalle, hän rekisteröi sen ja sinä saat viestin Hurray! Your postcard FI-44xxxxx has arrived! Nyt saat uuden osoitteen ja voit lähettää kortin. Postcrossing on turvallinen käyttää, se ei jaa osoitettasi kolmansille osapuolille. Ainoa, joka saa osoitteesi on henkilö, joka lähettää sinulle postikortin. Happy posticrossings!
www.postcrossing.com

https://www.facebook.com/groups/postcrossingfin
https://www.postcrossingyhdistys.fi/
https://www.kehvola.com/
https://www.hartikkacards.net/

Kun kaikki kiinnostaa

Vuosi 2023 on ollut minulle todellinen kalenterikaaoksen vuosi. Marraskuussa 2022 aloitin Hobonichi Weeksin ja se onkin ainoa kalenteri, joka on pysynyt mukana menossani, jossa vain muutos on pysyvää. Huvittavinta tässä lienee sekin, että inhosin Weeksiä vielä 2022 kesällä – vuoden 2022 Weeksiä käytin ehkä kolme viikkoa. Nykyisessä, vuoden 2023 Weeksissäni olen sen sijaan pysynyt vuoden joka ikisen viikon tähän saakka.

Muita kalentereita Weeksin ohella minulla onkin sitten ollut, vaikka muille jakaa. Weeksin lisäksi olen kokeillut tänä vuonna Hobonichilta A6 Techoa englanninkielisenä sekä A6 weekly supplementia eli ”supia”.

Näiden lisäksi olen testannut rengasplannereita neljässä eri koossa: mini, pocket, pocket+ ja personal. Tietysti olen ostanut jokaiselle nahkakannet – minikoossa jopa useammat.

Traveler’s Notebookista on ollut käytössä kaksi kokoa: passport ja standard. Olen kokeillut myös bujoa niin Zequenzin A7-kokoiseen paksuun muistikirjaan, kuin A6-kokoiseen Wonderlandiinkin. Mukana on pyörinyt myös Ajaston Note Mini, joka onkin söpö pieni kaveri.

Vuodelle 2024 ostin Hobonichilta supin, Weeksin ja Mega Sneaker Weeksin, Aura Estellen weeks avec –tyyppisen plannerin sekä Sterling Inkin passport-kokoisen plannerin.

En edes halua laskea, miten paljon rahaa olen tähän harrastukseen käyttänyt, ajasta puhumattakaan. Onneksi nyt, vuoden 2023 loppupuolella, sain myytyä pois niin Aura Estellen, Sterling Inkin kuin Mega Weeksinkin. Normaalin Weeksin lahjoitin kaverilleni, joka on vähintään yhtä sekaisin kalentereidensa kanssa kuin minäkin. Tällä hetkellä siis ensi vuoden plannereiden osalta jäljellä ovat Hobonichin A6 weekly supplement-kalenterina ja Wonderland222-muistikirja päiväkirjana / bujona. Tosin tietysti aloin heti katumaan Mega Weeksin myyntiä, joten saa nyt nähdä sitten…

Weekly Supplementiin mahtuu kaikki tarvittava

Yksi iso syy huomattavaan vaiheiluuni on ikuisuuskysymys: haluanko kaiken yksiin kansiin vai olisiko monta kirjaa sittenkin parempi? Toinen syy on, että kyllästyn nopeasti – heti, kun kalenteri on ns. valmis, eikä tuunattavaa ole, alkaa katseeni harhailla kirjahyllyssä pönöttäviin aarteisiin. Tällaisesta kalentereiden vaihdosta, tai ”planner hoppingista”, väistämättä kuitenkin seuraa se, että jossain vaiheessa informaatiota katoaa. Ja sehän on koko kalenteriharrastuksen antiteesi – kalenterin perimmäinen tarkoitus, kun ainakin itselläni on se, että se pitää minut ajan tasalla.

Weeksiin mahtuu journalointiakin, mutta se on tosi korkea

Mitä sitten olen oppinut kaikesta tästä sekoilusta? Ensinnäkin sen, että olen ensisijaisesti funktionaalinen kalenteroija. Kauniista aukeamista ei ole minulle mitään hyötyä, jos haluamani informaatio ei mahdu koristeiden joukkoon. Toiseksi en ole niin funktionaalinen, että haluaisin katsella pelkkää kynää ja paperia 365 päivää vuodessa – jonkin verran koristeita täytyy olla. Kolmanneksi en pidä tyhjistä sivuista tai tyhjästä tilasta, joten tulen toimeen paremmin pienempien kuin suurten kalentereiden kanssa. Neljänneksi – saan ihan minkä tahansa systeemin toimimaan, jos vaan haluan.

Matkalla Irlantiin minulla oli mukana neljä planneria…

Vuodelle 2024 tärkeimmät kriteerini – näin ajoissa, pari kuukautta ennen vuoden vaihtumista – ovat olleet paperin laatu, toiminnallisuus, kannettavuus ja koko sekä tuunattavuus. Sen vuoksi kalenterikamppailun voitti Hobonichi sup, joka on todella ohut ja pienikokoinen, mutta kokoonsa nähden varsinainen tilaihme. Eikä sekään tietysti haitannut, että tämä kalenteri maksoi kokonaiset 11 euroa (Suomessa saatavilla My Indie Co:sta ja Paperimurusta) ja että minulla oli sille sattumalta valmiina hienot Harry Potter –aiheiset kannet.

Päiväkirjaa, tai journalointia, supiin ei kuitenkaan mahdu. Sen vuoksi supin kaveriksi jäi Wonderland222 A6-kokoinen 192-sivuinen muistikirja, johon olen aiemmin tehnyt bujoa kesäkuussa, syyskuussa ja lokakuussa. Tästä varmaan huomaatte, kuinka menestyksekkäitä bujokokeiluni ovat olleet… En ole ihan vielä tottunut Wonderlandiin journalin ominaisuudessa, mutta aion sinnikkäästi yrittää, vaikka Weeks vielä kummitteleekin takaraivossa.

Tuossa vaan osa vuoden 2023 plannereista

Entä miksi Weeks, jota olen uskollisesti käyttänyt marraskuun 2022 ja tämän päivän välillä jatkuvasti, hävisi supille? Korkeuden takia. Tykkään pienistä käsilaukuista, joten Weeksin korkeus muodostui joskus ongelmaksi. En halua reissatessani käyttää aikaa käsilaukun järjestelyyn, jotta kalenteri menee sinne juuri oikeassa kulmassa ja saan vetoketjun kiinni. Jos Weeks olisi olemassa A6-kokoisena, se olisi aivan täydellinen.

Toivon, että vuosi 2024 tuo minulle paitsi vähemmän kalenterisekoilua, myös enemmän säästyneitä pennosia, kun en ole jokaisen kalenterin kohdalla ostohousut jalassa. Tämän suhteen Instagram on todella petollinen paikka, mutta se onkin jo toisen postauksen aihe… Millä perustein sinä valitset kalenterisi?

-Hanna