Avainsana: jäsenen postaus

Kollaasikirjat käyttöön

Kesällä askartelin itselleni kollaasikirjoja puuropaketista ja koirien lääkelaatikosta. Sivuiksi sidoin vanhan puhelinluettelon keltaisia sivuja. Kaikkihan lähti oikeastaan siitä, että katselin kipeänä ollessani Youtube-videoita hakusanalla ’cluster book’ Tässä postauksessa havainnollistan, kuinka itse käytän kollaasikirjoja.

Paperikollaasit eli clusterit ovat minulle tavallaan valmiiksi askarreltuja koristeita. Niiden kasaamisessa voi hyödyntää kaikkea mahdollista ’silppua’ ja samoin monia sellaisia materiaaleja, joita muutenkin käytän kalenterituunailussani. Kasasin siis aluksi pöydälleni sekalaisen satsin erilaisia materiaaleja.

Sitten vaan asettelemaan ja liimailemaan paperisilppuja, lippulappuja ja tarroja kerroksittain. Tässä vaiheessa vain mielikuvitus on rajana. Voit myös säädellä kollaasien paksuutta ja kokoa vähän sen mukaan, mihin käyttötarkoitukseen niitä teet.

Voit kasata kollaaseja johonkin tiettyyn teemaan tai värimaailmaan liittyen. Itse esimerkiksi ajattelin, että olisi kiva tehdä sarja kollaaseja niin, että siellä olisi aina mukana taustalla nuottipaperia. Olen myös keräillyt saamistani kirjeistä ihania kukka-aiheisia postimerkkejä, jotka myös aion tehdä sarjaksi paperikollaaseja.

Samalla kun teen näitä pieniä paperikollaaseja, minulla on työpöydälläni avoinna iso lastenkirja, jonka sivulle liimailen ristiin rastiin kaikki ylimääräiset silput. Sinne myös voin kokeilla jotain leimaa ennen kuin leimaan varsinaista työtäni tai vastaavasti ’puhdistaa’ leiman painelemalla loput musteet kirjan sivuille. Tänne voin myös liimata washien pätkiä, joita tulee vaikkapa planneria tuunaillessani. Yhden sivun voisin varata myös vaikka ’tarroille, joita ei koskaan tule käytettyä’. Osan sivuista voi tuunailla molemmin puolin, osan vain yhdeltä puolelta. Näin sekin lisää erilaisia käyttömahdollisuuksia muissa projekteissa.

Paperikollaasien tekeminen itsessään on mukavaa ajanvietettä, mutta toki haluan niitä myös käyttää koristeena tuunailuissani. Repäisen vain valitsemani paperikollaasin sivusta irti ja päätän haluanko jättää sitä keltaista pohjasivua mukaan vai en.

Tässä esimerkiksi olen koristellut päiväkirjan sivua washiteipeillä ja liimannut mukaan tekemäni paperikollaasin.

Lastenkirjaan syntyneitä sivuja hyödynnän taustoiksi vaikkapa ATC-kortteihin, tageihin ja kortteihin.

Näin silput, joita voisi myös roskiksi nimittää, saavat vielä uuden käyttötarkoituksen ja asiat, jotka eivät muuten tunnu löytävän paikkaansa tuunailussa, sopivat näihin ’kokoelmiin’ oikein mainiosti. 

Mukavia askarteluhetkiä paperikollaasien ja muiden tuunailujen parissa!
-Sirpa

Missä tuunaan – Miira

Luova kaaos vai vain kaaos?

Kyllä, minulla on työpiste – pöytä, tuoli, laatikosto. Ei, en juurikaan käytä sitä… Paitsi tavaroiden säilytykseen.

Työpöydälläni kotona vallitsee aina kaaos, samoin sen ympärillä. Se on minulle täysin hallittu, koska tiedän tarkkaan, missä mikin tavara tai tärkeä paperi on. Vasta siivotulta pöydältä ei enää löydykään mitään, ja joudun sitten penkomaan laatikoita ja paperipinoja.

Laatikoston tavarat aloittivat elämänsä lajiteltuina: ylimmässä laatikossa kynät, seuraavassa tarrat ja paperit, kolmannessa washit, neljännessä narut, nauhat, helmet ja muut. Nyt tilanne on hieman sekoittunut, vaikka pääasiallinen järjestys vielä pysyykin.

Oikea kaaos minulle olisi sekalaiset paperipinot, jotka kaatuilevat yhtä mittaa ja joista ei löydy mitään.

Teen kalenteri-, kortti- ja muut hommat mieluiten sohvalla istuen, välineet sylissä – kyllä, myös vesivärimaalaukset! Näin on ollut yläasteajoistani saakka (krhömköhvuotta sitten), jolloin tein läksytkin sängyllä istuen.

Tällä hetkellä puolet työtuolilla olevista papereista pitäisi lajitella ja heittää pois, mutta se vaatii isompaa motivaatiota. Todennäköisesti viime hetken hoppu on se – eli juuri ennen kuin tuolia tarvitaan muualle!

Kaoottinen työpöytä ei kuitenkaan ole syy epäergonomiselle työasennolle, vaan ehkä omituinen mukavuudenhalu: selkänojallisella tuolilla ei ole yhtä kiva röhnöttää kuin esimerkiksi sohvalla. Sitten kun joskus olen videokokouksessa, istun kyllä kiltisti pöydän ääressä, koska sillä on lisämonitori, eivätkä toiset näe kamerani kautta kuin takana olevan massiivisen kirjahyllyn.

-Miira, bujoilun alkutaipaleella