Avainsana: kalenterimanian janita

Perjantaipäiväkirja – Janita V.

Keväästä saakka minusta on tuntunut, että ajatukseni käyvät ruumiillista toimintaa nopeammin. Huomaan yrittäväni hoitaa useaa tehtävää yhtä aikaa ja harvoin onnistun saamaan mitään niistä tehdyksi. Ajatukseni vaeltavat pois tehtävistä, jotka eivät kiinnosta minua ja siirrän niitä loputtomasti tulevaisuuteen. Esimerkiksi kirjoittaminen on yksi niistä asioista, jota en millään muotoa tunne omakseni. Siksi jätän tällaiset asiat viime hetkeen ja lopulta istun yöhön saakka kirjoittamassa, että saan sovitut tehtävät määräaikaan mennessä hoidetuksi.

Haluaisin lukea enemmän kirjoja, mutta jos teksti ei heti kiinnosta minua tai tunnu helposti luettavalta jätän sen kesken. Hyllyssäni on monta kesken jäänyttä kirjaa, joille en ole antanut uutta mahdollisuutta. Lukemisen olen yrittänyt korvata äänikirjoilla. Sitä luulisi olevan helppo keskittyä kuuntelemaan kuulokkeista tulevaa ääntä. Todellisuus on kuitenkin aivan muuta. Aivoni ovat kuin televisio, jossa kaikki kanavat ovat yhtä aikaa päällä. Yritä siinä sitten keskittyä yhteen äänilähteeseen, kun 99 muuta kanavaa huutaa vieressä.

Illalla pään tyynyyn laskiessani televisio on edelleen päällä, vaikka kuinka väsyttäisi. Yritän käyttää kaiken energiani niiden 99 kanavan sulkemiseen ja keskittää mieleni niistä yhteen. Nuku, nuku, nuku. Voi, kuinka ihanaa olisi vain laskea pää tyynyyn ja viisi minuuttia myöhemmin olla täydessä unessa. Aivoni ovat kuitenkin toista mieltä. Nousen käymään pissalla vähintään kahdesti, vaikka olisin juuri nukkumaan mennessä käynyt tarpeillani. Huomaan mieleni vaeltavan loputtomassa ajatuksien valtameressä, jossa minä pikku sintti yritän räpiköidä eteenpäin.

Keväästä saakka olen käynyt keskustelua itseni kanssa mahdollisesta syystä aivoissa jatkuvasti käynnissä olevalle toiminnalle. Olen keskustellut ystävien ja perheenjäsenten kanssa. Olen tehnyt netissä aikuisille suunnatun ADHD-testin ja todennut, että kaikki testin kysymykset ovat paikkaansa pitäviä kohdallani. Silti en ole saanut aikaiseksi viedä asiaa eteenpäin, vaikka tiedostan hyvin miten paljon apua siitä voisi olla. Sitä vain on hirveän vaikeaa myöntää itselleen, että omassa mielessä on jokin vialla. Sitä ei olekaan niin tasapainoinen ihminen, kun on itsestään ajatellut.

-Janita V. ja ne 99 muuta kanavaa

Missä tuunaan – Janita

Tänään alkaneessa torstain haastepostaussarjassa pääsette tutustumaan ylläpidon ”missä tuunaan” ratkaisuihin. Onko se kokonainen huone pyhitettynä askartelulle vai pieni nurkka yhdistettynä muuhun asuintilaan? Seuraavien viikkojen aikana pääsette ottamaan siitä selvää.

Työtilani on jo vuosia sijainnut makuuhuoneemme yhteydessä ja olen todennut sen itselleni toimivaksi. Tuunauspöytänä toimii Ikea Micke -työpöytä, joka on samanaikaisesti myös tietokoneen käytössä. Onneksi läppäri on pieni ja käyttämättömänä mahtuu asustamaan toisessa pöydän laatikoista.

Pöydän työskentelytila ei päätä huimaa ja välillä saan harmaita hiuksia siitä, etten mahdu levittämään kaikkia haluamaani pöydälle. Välillä tarrakansiot valtaavat myös sängyn, kirjahyllyn ja lattian oikein kunnolla innostuessani. Kummasti tilaa kuitenkin riittää asioiden hukkaamiseen, jossa tunnun olevani oikea mestari. Tilaa vieviä tarrakasoja ilmestyy pitkin pöytää, enkä aina edes tiedä mitä ne ovat syöneet.

Pöydältä tilaa vie myös pari säilytystarkaisua palalipas ja kori, jossa tussit ja muutamat tarrat asustavat. Kuvassa näkyvä kynäpurkki on löytö Lontoon Disney Storesta ja minulle hyvin tärkeä muisto.

Ilman Råskog -tarjoiluvaunua tila makuuhuoneen nurkassa ei todellakaan riittäisi kaikkien tuunaustarvikkeiden säilyttämiseen. Kansioihin lajittelemattomia tarrakasoja löytyy jatkuvasti kirjahyllystä, kun allekirjoittanut on laiska organisoimaan niitä. Todellisuudessa 99 % ajasta työpöytä näyttää hyvin kaoottiselta ja saan raivata itselleni tilaa asioita paikasta A paikkaan B siirtämällä.

xoxo Janita