Avainsana: kalenterimanian Laura S

Esittelyssä – Planner-muistikirja (Nordic Colours Sand)

Tämän postauksen muistikirja on saatu kaupallisessa yhteistyössä Ajastolta.

Ajastolta tuli tämän vuoden uusien kalenterien lisäksi myös Nordic Colours Planner Notebook muistikirja, jonka sain ilokseni kokeiluun. Minulle tuli kyseinen muistikirja värissä Sand, jonka lisäksi valikoimasta löytyy myös kaksi muuta kaunista Nordic Colours-väriä: Thunder ja Blossom. Avasin paketin Kalenterimanian Facebook-ryhmän puolella livessä, josta voit katsoa ensivaikutelmani muistikirjasta.

Kansilehdessä on kivasti tilaa täyttää omat tiedot ja itse ainakin tykästyin siihen, että ”Planner Notebook” oli kirjoitettu modernisti tekstaten. Muistikirjassa on 192 sivua, joista numeroituja pistesivuja löytyy 188. Alusta löytyy index eli sisällysluettelo, jota oli neljän sivun verran. Sivujen paksuutta ei ollut mainittu missään, mutta saamani tiedon mukaan paperi olisi 100 g/m2 paksua. Sivut ovat väriltään valkoiset, eivätkä joidenkin muistikirjojen tavoin kellerrä. Muistikirjassa on kynälenkki, kuminauhakiinnitys ja tykkäsin eritoten siitä, että kirjanmerkkinauhoja oli kaksin kappalein.

Aloitin muistikirjani käyttämisen luonnollisesti tekemällä takasivulle kynätestin. Sivut kestivät huomattavasti paremmin, mitä olin niiden sormituntumalla odottanut kestävän. Voisi sanoa, että olin erittäin positiivisesti yllättynyt, etten saanut sivujen läpi menemään kuin Tombown alkoholipohjaisen sivellintussin sekä Centropen permanenttitussin. Nämä ovat muutenkin sellaisia, jotka lähestulkoon aina valuvat paperin toiselle puolelle. Erittäin vesipohjaiset Karin Markers sivellintussit olivat myös yksi, joka ghostasi omaan silmääni aavistuksen liikaa. Muuten testasin Tombown Dual ABT sivellintusseja parissa eri värissä, jotka eivät tulleet läpi, mutta aavistuksen kuulsivat sivun toiselle puolelle. Ecolinen sivellintussi ei myöskään tullut läpi, joskin toisella puolella oli nähtävissä pientä kupruilua. En myöskään antanut värin kuivua ennen sivun kääntämistä, jonka takia väri tarttui vastakkaiselle sivulle.

Ainakin Mementon leimasinmusteen muistikirjan sivu kesti, kun muste tuputettiin, muuta leimaamalla väri kuulsi jo selkeästi toisella puolella. Vesivärien kanssa tuli myös positiivinen yllätys, kun sivut kestivät vettä varsin kivasti. Pientä kupruilua oli havaittavissa kohdissa, joissa oli enemmän vettä, mutta värit eivät valuneet sivun läpi. Myöskin kalligrafiamusteeni läpäisivät kokeen, eivätkä näkyneet toisella puolella.

Koska kynätestien jälkeen tulin siihen tulokseen, että sivut kestävät varsin mukavasti, päätin ottaa tämän muistikirjan itselleni maalauskäyttöön. Olen vasta pikkuhiljaa päässyt pitkän tauon jäljiltä maalaamisen makuun, ja tämä tuntui olevan ihan sitä varten. Tähän mennessä olen käyttänyt vain HIMI MIYA guassivärejä (jotka olen ostanut alekoodilla Suomen Taidetarvikkeelta).

Sivut ovat kestäneet maalailua varsin kivasti. En ole suhteellisen runsaasta veden käytöstä huolimatta saanut värejä vuotamaan läpi, joskin selkeää kupruilua toisella puolella on havaittavissa. Huomasin myös, että sivut kostuvat maalaamisen aikana sen verran, että minun on jatkossa laitettava edelliselle aukeamalle jonkinlainen suojapaperi, jotta vanha väri ei pääse leviämään. Kuvassa on pieni esimerkki, kuinka väriä on levinnyt viereiselle sivulle.

Ehkä ainoa miinuspuoli tähän mennessä on se, että suojaan yleensä maalatessa sivujen reunat washitepillä. Lähtökohtaisesti teippi irtoaa helposti paperista, mutta jokaisen maalauksen kohdalla juurikin alareunasta teippi on napannut sivun päällimmäistä kerrosta mukaansa. Eli melkein tästä voisin vetää johtopäätöksen, että washiteippien liikuttelu tämän muistikirjan kanssa ei ole helpoimmasta päästä. Muuten olen ollut erittäin tyytyväinen muistikirjan laatuun ja en malta odottaa, että uskallan korkata akryylimaalini ja testata miten sivut reagoivat sen kanssa.

Aurinkoista päivää!

– Laura

Kalenterivuosi 2021 – Laura S.

Yhdessä viikkoaukeamassa käytetty alekoodilla ostettua Brushoa (Suomen taidetarvike).

Heipä hei kaikille! Tällä kertaa on minun vuoroni paneutua ylläpidon haastepostauksen pariin ja esitellä teille hieman ajatuksiani kalenterivuodesta 2021.

Minulla oli loppuvuodesta 2020 varsin selvät sävelet, millaisella kalenterikokoonpanolla halusin käynnistää uuden vuoden. Itselleni ”se tuttu ja turvallinen” valinta oli luonnollisesti bullet journal, eli tuttavallisemmin bujo, jonka tekemistä olen nyt harrastanut jo useamman vuoden enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Viimeiset kolme vuotta bujo on kuitenkin toiminut minulla pääasiallisena kalenterina.

Tämän vuoden muistikirjana minulla on käytössä ihanaakin ihanampi L-kokoinen Nuuna Graphic Moon, jonka itseasiassa ostin jo pari vuotta takaperin ja olen odottanut sormet syyhyten sen korkkaamista. Siirryin viime vuoden puolella Leuchttrum1917 (Lettu) -muistikirjasta Nuunan pariin ja ihastuin nopeasti siihen, kuinka paksut sivut Nuunassa oli Lettuun verrattuna. Tykästyin myös pienempään pisteväliin, joka tuntui sopivan omaan pieneen käsialaani.

Mutta onko Nuuna kuitenkaan minulle se täydellinen muistikirja? Sitä en tiedä. Olen viime aikoina haaveillut Letun uusista muistikirjoista, olen tuijotellut useaan otteeseen Archer&Oliven valikoimaa ja kaapissa puolestaan odottaa edelleen ihana Auran Monochrome sitä hetkeä, kun keksin sille sen täydellisen käyttökohteen. Vaihtoehtoja olisi monia, mutta ei siitä sen enempää.

Bujoilussa minua viehättää ehdottomasti sen vapaus. Vaikka on olemassa virallinen Bullet journal -metodi, jokainen voi muokata siitä itselleen sen kaikista sopivimman tavan hyödyntää arjen työkaluna. Se mikä toimii minulla, ei välttämättä toimi jollain toisella. Minulla meni ikuisuus tajuta se, että en saa verrata omaa tekemistäni netin syövereistä löytyviin taideteoksiin. Tämän sisäistäminen vapautti lukon lähteä testaamaan eri tapoja työstää aukeamiani ja ainakin omasta mielestäni tyylini on vain laajentunut tässä jo esimerkiksi kuluneen vuoden aikana.

Vielä viime vuonna minulla oli pakkomielteenä pitää vahva teema per kuukausi aukeamissani ja se tuntui lopulta hieman rajottavan tekemistäni. En ota enää niin vakavasti sitä, että miten hyvin joku viikkoaukeamani sopii kuukausiaukeamaan. Menen mielummin inspiraatio edellä. Olen huomannut käyttäväni huomattavasti enemmän värejä kuin vielä jokunen aika sitten. Musteet ja vesivärit ovat löytäneet pikkuhiljaa tiensä kalenteriaskarteluuni kynien, washien ja tarrojen rinnalle.

Aukeaman ”väriräjähdys” on tehty Brusholla, joka on ostettu alekoodilla Suomen Taidetarvikkeelta.

Koska L-koon Nuuna on aikamoinen järkäle ihan tyhjänäkin (viime vuoden bujoni painoi vuoden lopulla yli kilon!), halusin tämän rinnalle valmiiksi päivätyn ja paljon pienemmän kalenterin mukana kannettavaksi. Päädyin ostamaan itselleni Hobonichi Weeksin, jota olin vain ihastellut muiden kuvien kautta. Yhteiselomme on tosin edelleen hieman takkuista, en tiedä johtuuko se siitä, että en ole vieläkään sinut vaakapäivien kanssa. Vai johtuuko se siitä, että minun on täytynyt haastaa itseäni ihan eri tavalla koristelun suhteen, sillä viikkokittien käyttö on ollut bujoilijana minulle aika vieras käsite. Huomasin myös, että minulla jäi useampi viikko ihan tyhjäksi erinäisten syiden takia. Mutta se on ihan ok.

Olisin halunnut tuoda tämän vuoden kalenterikattaukseen myös personal-kokoisen rengasplannerini, jonka maailmaan pääsin viime vuonna, mutta sekin jäi ajanpuutteen takia täysin olemattomalle käytölle. Kaapissani odottaa myös älyttömän kaunis Traveler’s Notebook (TN), jonka käyttöönotosta olen haaveillut ikuisuuden. Ja tällä hetkellä ryhmä on inspiroinut minua niin paljon, että ajatus myös Art Journalin aloittamisesta on vahvana takaraivossa.

Kalenterirauhaa en siis ole ainakaan toistaiseksi löytänyt, mutta olen suhteellisen tyytyväinen tämän hetkeen kokoonpanooni. Aika näyttää löydänkö näiden jo olemassa olevien kanssa rauhan vai lähdenkö tasapainoilemaan uusien juttujen kanssa.

Ihanan aurinkoista kevään alkua kaikille!

– Laura