kalenterirauha Archives - Sivu 6 29:stä

Syksy on kalenterimaanikon vuoden toiseksi jännittävintä aikaa – lukuvuosikalenterit tulevat, uudet julkaisut saapuvat ensi vuodelle ja ihanien ulkomaisten kalenterien ennakkomyynnit pitävät pään pilvissä. Tässä kuussa tulevat mm. uudet Happy Plannerit ja Hobonichit myyntiin. Mikäkö on se jännittävin aika sitten? No tietenkin sen uuden kalenterin käyttöönotto silloin vuoden alussa tai syksyllä, jos lukuvuosikalenteria käyttää!

Kuten perjantaipäiväkirjassa olenkin kertoillut, mulla on ollut aika haastava vuosi omassa elämässä, eikä oikeastaan koko kesän aikana tai edes alkusyksystä ole ollut mitään kosketuspintaa kalenterin tuunaamiseen, saati sen käyttämiseen. On ollut jotenkin vaikea innostua tämän vuoden uutuuksista ja syksyn kalenteripöhinästä. Löysin vihdoin vuosien etsiskelyn jälkeen kalenterirauhan ja päädyin samaan kalenteriin kuin tänäkin vuonna. Ennakkomyynnistä ostettua ihanuutta odottaessani tunnen kuitenkin pienen syyllisyyden piston sisimmässäni – miksi ostin taas kalliin kalenterin, vaikka en ole edes käyttänyt sitä viime aikoina? Katson työvuorot vain kännykkään tallennetusta pdf:stä, enkä ole tehnyt mitään järkevää tähän harrastukseen liittyvää pitkään aikaan. Olen yrittänyt aloittaa, mutta ”se ei vaan nyt lähde.” Kauhistuttava ajatus, onko kalenterikipinä kuollut ja kuopattu?!

Miten siis löytää kadonnut kalenteri-into? Miten saada elämä ja arki järjestykseen ja napata koppi to do-listoista ja aamurutiineista? Mä en oikeasti tiedä mitä tehdä.

”No sen kun teet vaan!”
”Siitä se lähtee, ku alottaa!”
”Kirjoita joku lista, tee aikataulu ja elä sen mukaan.”
”Sun pitää Emmi kehittää rutiineja itsellesi.”

Olispa se yhtä helposti tehty, kuin sanottu! Ei toimi mulla. Tuntuu, ettei mulla ole niitä keinoja tai työvälineitä, joilla saisin jotain järkeä tekemiseeni. Mun aivoista puuttuu se ”nyt tehdään” -vipu ja nykyään edes deadlinet ei auta. Mä en vaan saa pidettyä kiinni suunnitelmistani ja se aiheuttaa kalenterikammoa ja turhautumista. Miksi toteuttaa hienoja viikkosivuja ja tehtävälistoja, jos en niitä kuitenkaan tee?

Mä en oikeasti tiedä mitä tehdä. Mutta mä olen päättänyt, että teen sen, jotenkin, räpiköiden, enkä aio ottaa stressiä siitä, että rakas ja innostava harrastus on jotenkin jäissä hetkellisesti.

Olen päässyt yli siitä, että kalenterissa on tyhjiä viikkoja. Teen tätä itselleni, en Instagramille tai Kalenterimanialle. Elämä ei siihen kaadu, jos en yllä mahdottomiin itseasettamiini tavoitteisiin. Sitten jos tuntuu siltä, että laittaisi sinne tarran, jos toisenkin niin laitan. Jos vaikka tämän suvantovaiheen ajan kalenteri saa luvan olla vain ajanhallinnan väline.

Muita ideoita tilanteen hallintaan saamiseksi:

Viikon tehtävälista – Samat jutut joka viikko, tuntuu tyhmältä listata samat asiat ”jotka teen aina,” mutta aion kokeilla listata kaikki toistuvat tehtävät, jotka sitten saan merkata tehdyiksi to do-listassa, ne on niitä perusjuttuja ja ammennan vähän tyydytyksen tunnetta siitä, että olen saanut jotain aikaiseksi.

Jätän Instagramin selaamisen vähemmälle – Mun planneritilillä seuraan ihania kalenteri-ihmisiä ja yleensä vain nautin muiden luovuuden seuraamisesta, mutta oman harrastusmotin ollessa kateissa saattaa muiden tekeleiden ihailusta olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Rutiinien hyväksikäyttäminen – Nämä totutut jutut, jotka toistuu joka päivä; peset hampaat, otat lääkkeet, juot aamukahvin. Näiden yhteyteen voi lisätä muita tehtäviä, jotka pitää saada tehdyksi. Kun olet toistanut ne tarpeeksi monta kertaa myös niistä tulee tapa. Aion hieman enemmän ajatuksen kanssa lisätä rutiineja elämääni, esimerkiksi venyttelyn illan hampaiden pesun yhteyteen ja 15 minuuttia kirjan lukemista aamukahvin kanssa.

Kirjoitan päiväkirjaa edes vähän – Journalointi on hyvä tapa saada merkitystä arkeen. Mietit päivää hieman eri silmin, kun tiedät että kirjoitat siitä vähän jotain ylös. En aio koristella päiväkirjaa tai muutenkaan yrittää tehdä siitä jotenkin esteettisesti miellyttävää ja luovaa.

Tulen sitten joku maanantai loppuvuodesta kertomaan, että miten tämän empiirisen testin kanssa kävi.

Onko sulla ollut kipuilua arjen hallinnan, aikuistelun tai kalenteriharrastuksen kanssa? Vertaistukea voi hakea ryhmästä, nähdään siellä!

Armeliaisuutta just sun syksyyn. <3
– Emmi

Kevään aikana kaikenlaiset kalenteripuuhastelut ovat olleet aika minimissä. Suurelta osin tämä johtuu siitä, että arki ja muut harrastukset ovat vieneet mennessään eikä aika näin ollen ole riittänyt kalenteriaskartelulle. Toisaalta taas koen, että minulla on asiat aika hyvin, mitä kalenteriasioihin tulee. Olen nimittäin löytänyt kalenterin, joka minulla toimii.

Wonderland 222 -kalenterin tuntevat tietävät, että siinä on paljon erilaisia lisäsivuja. Tämä saattaa kuulostaa kovin työläältä, varsinkin jos on sellainen kuin minä, että käyttämättömät osiot tuppaavat vähän ahdistamaan. On ikään kuin pakko keksiä jokin käyttötarkoitus kaikille future logeille, seurantasivuille ja muille. Tämä yhdistettynä siihen, että, minun versioni a6-kokoisesta Wonderlandista on vieläpä päiväämätön, olisi voinut johtaa totaaliseen katastrofiin. Olisin saattanut päätyä tilanteeseen, jossa täytän kalenteria väkisin ja tuskailen, miten en jaksa edes viikkoaukeamia päivätä, kuukausi- ja vuosinäkymistä puhumattakaan. Totta puhuen olin melko varma, että kesän lähestyessä löydän itseni juuri tuosta suosta.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Pienen alkuhaparoinnin jälkeen tajusin, että minähän oikeasti pidän tuosta näppärän kokoisesta ja mahdollisuuksia täynnä olevasta kalenterista. Pikkuhiljaa olen myös löytänyt oman tapani täyttää sitä. Olen alusta asti käyttänyt kalenterin eri osioita erilaisiin käyttötarkoituksiin eikä ”ensimmäisen asennuksen” jälkeen ole tarvinnut juurikaan tehdä päivitystä esimerkiksi tulevaisuusnäkymiin tai seurantasivuihin. Alkuun jaksoin säntillisemmin kokeilla erilaisia tapoja käyttää viikkoaukeamia, mutta arjen täyttyessä kiireistä vakiintui sellainen tapa, jota käytän oikeastaan edelleen. Käytän melko paljon kynää viikkoaukeamien päiväämisessä, mikä säästää minut päivämäärätarrojen metsästykseltä ja siitä huolehtimisesta, että pian ne taas loppuvat.

Pidän koristellusta kalenterista, joten aukeamillani on melko paljon teippiä, tarraa ja muuta härpäkettä. On kuitenkin todella tilannekohtaista, miltä aukeamat näyttävät. Joskus koristelen parikin viikkoaukeamaa valmiiksi etukäteen ja nautin siitä, että voin vain lennosta sitten tehdä niihin merkinnät. Joskus taas koristelut laahavat pahasti jäljessä ja saatan lätkiä aukeamille tarroja lennosta. Olen huomannut kummankin tavan toimivan, kun perusajatus pysyy kuitenkin samana viikosta toiseen. Ilokseni voin todeta, etten ole kertaakaan tämän kevään aikana stressannut sitä, että kalenterin koristelut eivät pysyisi menossa mukana. Eikä myöskään olisi mikään maailmanloppu, vaikka joltain viikolta koristeet jäisivätkin uupumaan. Itseni tuntien näin ei kyllä pääse käymään, sen verran kaavoihin kangistunut kuitenkin olen.

Kuukausittaisen luovuuskiintiöni täyttävät kivasti tyhjät, joka kuukauden alussa olevat Overview-sivut, joihin maalaan aina jokaisen kuukauden kansilehden. Tästä tavasta olen halunnut pitää kiinni, koska maalaaminen on minulle tärkeää ja näin varmistan, että teen sitä edes joskus. Voin kuitenkin paljastaa, että esimerkiksi toukokuun kansilehden maalasin vasta, kun kuu oli jo reippaasti yli puolenvälin. En siis aseta mitään turhia paineita itselleni tästäkään, vaan teen sen silloin, kun siltä tuntuu.

Kaiken kaikkiaan voisi todeta, että nykyinen kalenterini on löytänyt paikkansa minun arjessani. Olo on seesteinen ja tyytyväinen, koska uskon, että samaan malliin yhteiselo sujuu jatkossakin. Löysin sitäpaitsi vihdoin kauan etsimäni Motermin kannet, jotka kruunaavat kalenterikokonaisuuden ja pitävät huolen, että Wonderland 222 pysyy entistä paremmin menossa mukana!

Ihanaa alkavaa kesää kaikille!
-Carita

Avainsana: kalenterirauha

Kalenterikammon selätys?

Tasaista vaan ei tylsää kalenteriarkea