Tän postauksen lokeroiminen johonki kategoriaan tuntu vähän haastavalta, koska samassa paketissa on pikkusen nostalgiaa, vinkkiä, inspiraatiota ja omien fiilisten jakamista. Innostun monesti jutuista ihan ku pieni lapsi ja tässä tapauksessa se on jotenkin hupsua, koska lapsuuteenhan nää monen mielen vie. Uskon kuitenkin, että näille on myös ”modernissa maailmassa” paikkansa. Aiheena siis tietenkin kiiltokuvat!
Kiiltokuvathan juontaa juurensa jo tuonne 1800-luvun alun Saksaan, toki maailman muuttuessa on myös kiiltokuvat muuttunu. Mä tällaisena 90-luvun lapsena en oo elänyt sitä ”kiiltokuvien kulta-aikaa”, josta oma äiti (ja mummikin) ainakin välillä jaksaa höpöttää (voi, kun joskus saisi ne äidin vanhat värssyvihot haltuun…), puhun siis täysin omasta puolestani kun kiiltokuvista kerron. On mullakin lapsena ollut kirja, johon niitä on liimailtu: nyt kaduttaa, kun koittaa niitä siististi irrottaa uutta käyttöä varten!
Käytöstä puheen ollen, varsinkin näin kalenterimaanikkona oon välillä kohdannu kysymyksiä siitä voiko kiiltokuvia käyttää kalenterituunauksessa. No totta ihmeessä voi, ainakin jos multa kysytään! Mun ajatus on se, ettei kalenterituunauksessa oo oikeaa ja väärää vaan kaikki on suorastaan upeaa. Teet just niinku tykkäät! Vaikka nykyään onkin jo tosi ihania tarroja jotka miellyttää silmää niin kyllä kiiltokuvissa on jotain spesiaalia, mitä tarrat ei tarjoa. Monesti mä valitsen jonkun ihanan kiiltokuvan, jonka teeman ja värien pohjalta lähden aukeamaa rakentamaan. Joskus se saattaa olla pienemmässä osassa kokonaisuutta, mutta toisaalta on kiva antaa tilaa ja huomiota just sille kiiltokuvalle. Tässä on muutama esimerkki mun kiiltokuvailuista kalenterissa (peitin taskukalenterista mun yhteystiedot, siks valkoista).
Mun kiiltokuvakokoelmassa on ylivoimaisesti eniten eläinten kuvia, niin piirroskuvina ku aidomman näköisinäkin. Paljon löytyy myös enkeleitä, keijuja, lapsia, satuhahmoja, kukkia, Barbeja ja Muumeja. Varsinki Barbiet herättää paljon nostalgisia aww-tunteita, ne on ollu jotain niin tärkeetä itselle joskus. Ja onhan noi nyt söpöjä!
On ollu ilahduttavaa huomata, että kiiltokuvia löytyy kaupoista enenevissä määrin. Pitkään on pyöriny semmoset samanlaiset, vähän ehkä kornit kuva-aiheet ja ne muutamat arkit jotka jossain kaupan nurkassa alahyllyllä on ollu tarjolla on myös maksanu aika paljon. En tiiä onks se tää scrapbookkauksen ja muun käsillä tekemisen uus nousukausi vai mikä, mutta välillä yllätynkin ku törmään kiiltokuviin ruokakaupassakin. Ihana juttu! Oon saanu ihan helmiä juttuja myös Happy Mailien ja Pocket Lettereiden mukana.
Nää alla olevat ihanat eläimet, kukat ja muumit oon kotiuttanu viimeisen kuukauden aikana. Eilen tein löytöjä myös kirpputorilta! Pitäs varmaan hankkia semmonen vanhanajan kiiltokuva-albumi, hmm…
Oon siis Viivi, 24 vee ja Jyväskylään monen polun kautta päätynyt. Täällä elämä höllii! Päivisin mut löytää kieltenopetuksen parista, iltaisin kaupunginteatterin kulisseista ja öisin kalenterivisioita toteuttamasta. Kesän vietän parhaalla mahdollisella tavalla eli tietysti leirejä ohjaten! Askartelemisen ohella mä tykkään laulaa oopperaa, vaeltaa tuntureilla, ottaa valokuvia, naurattaa kummilapsia ja reissata maailmalla.
Happy Plannerin lisäks mukana menossa koittavat pysyä seinäkalenteri ja taskukokoinen kalenteri. Pikkukalenteri on ilmainen ylioppilaskalenteri joka on saanu mainoskansien peitoks kotikutoset kyhäelmät: kontaktimuovilla päällystetyt omat kannet repsottaa jo kulmista. Sitä mä käytän aina, kun isohkoa Happy Planneria ei viitsi ottaa mukaan. Sisältö on just sen näköstä, että äkkiä on kirjoiteltu menoja ja muistiinpanoja vähän minne sattuu. Siistin sitä säännöllisin väliajoin, mutta eihän se tuommosenaan lyijärillä ja tusseilla värkättynä mikään suuri silmänilo oo. Seinäkalenteri (by Nani Annette Photography) on lähinnä koristetarkotuksiin ja täyttää tehtävänsä täydellisesti. Mulla siintää haaveissa TN Chic Sparrow joka korvais ton ylioppilaskalenterin, ehkä seuraavana palkkapäivänä…
