Avainsana: Kalenterituunaus

Annoin pikkusormen, se vei koko sydämen.

Annoin pikkusormen, se vei koko sydämen – kalenterimania nimittäin. Nyt voinkin sanoa; ”Hei! Minä olen Inka, ja olen kalenterimaanikko”. Sen lisäksi olen yhden miehen avovaimo ja oman elämäni taiteilija Keravalta, joka rakastaa mm. kahvia, suklaata, pokémoneja, Netflixiä ja kuningaspytoneita.Kirjoittelen nyt tähän vähän omasta maniastani, ja sen ensiaskeleista.

20160615_133621

Jonkin aikaa sitten selailin facebookkia, kun silmiini osui mielenkiintoisen kuuloinen ryhmä – Kalenterimania. Klikkasin liittymispyynnön, ja kun hyväksyntä tuli, aukesi eteen aivan ihana uusi maailma! Tai no, ei nyt aivan täysin uusi, kyllähän minä tiesin mikä kalenteri on. Ja jokseenkin aina on itsellänikin ollut käytössä vähintään jonkinlainen kalenteri/päiväkirja/vihkonen, mutta ei lähellekkään tällä lailla, kuin nyt tajusin olevan mahdollista. Miten kauniita kalentereita! Miten ihanasti koristeltuja sivuja! Ooh, mitä koriste-härpäkkeitä!

Silmät ihastuksesta levällään ja suurinpiirtein kuola poskella valuen upposin kertaheitolla planner-rakkauteen. Etsin tietoa netistä, ja lueskelin aloittelijoille koottuja info-postauksia. Selasin kauppoja muutamankin tovin. Esittelin innostuneena kauniita kuvia miehelle, joka jostain kumman syystä ei ollut yhtä haltioissaan kuin itse olin.. Ja olen vieläkin!

20160615_130151

Suunnittelin ensin tekeväni kalenterin itse alusta loppuun DIY-hengessä, mutta ajatus väistyi pikkuhiljaa, kun en tiennyt kuinka olisin käytännössä projektin toteuttanut niin, että lopputulos varmasti miellyttäisi. Sitten ihastuin vuorotellen varmaankin jokaikiseen mahdolliseen kalenterimerkkiin, mutta kun on näin pikkutarkka kuin minä, ei mikään sitten tuntunut kuitenkaan sille juuri täydelliselle. Tai jos tuntuikin, niin työttömän sairaslomalaisen budjetti alkoi itkeä siinä kohtaa. (Katespade, puhun sinusta!)

Useamman viikon selailun, ihailun ja pähkäilyn jälkeen sain kuitenkin tilattua plannerin. Kivan värisen, jossa on avattavat renkaat, taskuja, nepparikiinnitys ja kynäpidikkeet. Aliexpressiltä löysin tämän vaaleanpunaisen A5-söpöyden, hurjaan n. 16 euron hintaan! Sitä odotellessa harjoittelin ja kokeilin erilaisia koristeluja valmiina olleeseen 2016 vuoden perus-kalenteriini. Nyt kyseinen vanhus saa levätä hyllyssä rauhassa, pitäen sisällään alkuvuoden muistot ja kalenterihurahduksen ensiaskeleet!

20160615_130012

 

Nyt oma planneri on jo ollut tovin käytössä, ja voi että miten siitä tykkään! Laadultaankin vaikuttaa ylättävän kestävältä, mutta aikahan sen lopulta näyttää miten käy. Mukana kalenterissa kulkee vähintään pari kynää, yleensä myös joitain washeja ja tarroja. Jälkimmäisiä muuten on jotenkin mystisesti alkanut tipahtelemaan viimeaikoina kiitettävän tahtiin postiluukusta. ”Oho.”

20160615_134006 20160615_134019

Mikä tässä touhussa oikein on se, miksi se vei minut ja niin monet muutkin mukanaan? Omasta puolestani voin vastata, että koska jo valmiiksi rakastin askartelua ja käytin kalenteria, tämän jutun löytäminen tuntui, niinkuin moni muukin on sanonut, siltä että palaset vain loksahtivat kohdalleen. Ja kun omasta takaa jo löytyi askarteluasioita, oli tämän aloittaminen superhelppoa ja käytännössä ilmaista. (Siis ennen kuin aloitin tyhjentämään internettiä planner- & askartelutarvikkeista..)

20160615_134154

Askartelun ja käsillä tekemisen kipinä on taas syttynyt. Ja onnistumisen ilo, minkä omaan silmään onnistunut esimerkiksi viikkoaukeama saa aikaan, on tervetullut positiivinen tunne. Eikä edes väärää tyyliä ole! On vain erilaisia, niin paljon kuin on ihmisiä. Ihanaa!

20160615_130135

Mutta se, mikä ehkä tässä hulluudessa on mielestäni kaikkein parasta, on kaikki nämä ihanat ihmiset jotka kalenterimania on tuonut yhteen. Esimerkiksi Off-topicin lukaiseminen läpi kuuluu nykyään päivääni lähes yhtä olennaisesti kuin kahvi aamuihin, on niin kiva lukea ihmisten kuulumisia ja tekemisiä – niin positiivisessa hengessä vieläpä kuin ryhmässä vallitsee. Mah-ta-vaa !

♥, Inka

Kun kaupasta ei löydy mieleistä…

Useampi vuosi sitten, tarkemmin ottaen syksyllä 2011, en löytänyt mieleistä (tai edes välttävää) kalenteria mistään. Kiersin kaikki Helsingin kirja- ja askartelukaupat tuloksetta ja mietin, että mitäs nyt. Olin tuolloin luova 19-vuotias taidelukiolainen ja päätinkin ostaa tyhjän muistikirjan ja tehdä ihan oman kalenterin. Tämä Muumikansi puhutteli silloin jostain syystä, sekä valkoiset hieman peruspaperia paksummat sivut.

Hullun hommaa, sanon näin jälkeenpäin! Tein suuremmat linjat vesiliukoisilla puukynillä sekä vesiväreillä, välillä hieman kiireessäkin. Viikolla oli aina tietty väri, ja värit kiersivät niin, että jokaisen kuukauden viikot olivat aina tietyn väriset (olipas hankalasti selitetty)! Muistin siis, mitä ”punaisella viikolla” tapahtui ja siten oli helpompi jäsennellä suuria kokonaisuuksia. Näin jälkikäteen katsottuna tämä oli vasta pientä alkusoittoa nykyiselle manialle, mutta kyllä vaan vanhojen merkintöjen, väliin liimattujen kuvien ja teipattujen lipukkeiden katseleminen herättää lämpimiä ajatuksia. Mukana oli erilaisia osioita mm. lukujärjestyksille, bussiaikatauluille, katsotuille oopperoille (voi kyllä!), erilaisten korkeakoulujen pääsykoemateriaaleille ja pääsyvaatimuksille, kavereiden kotiosoitteille, tulevien lasten nimille (tää on ollu vakkari jo pitkään), lahjalistoille…

Tässä teillekin muutama kuva, koitin katsoa asiallisimmat aukeamat, heh! Nää olkoon rohkaisuna kaikille, jotka miettii osaako tehdä itse! Antaa mennä vaan!