Avainsana: kalenterivuosi 2024

Minun vuoteni kulmakivet

Rakastan uutta vuotta, sillä minulle se tarkoittaa aina jonkinlaista uutta alkua. On ihanaa suunnitella mitä kaikkea tänä vuonna haluaisi tehdä, nähdä mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Kokea luonnon heräämisen pikkuhiljaa kevään myötä sekä aloittaa elämä puhtaalta pöydältä, jos ei muuten, niin ainakin kalenterin kanssa.

Pohdin pitkään mistä kirjoittaisin. Juttua riittäisi vaikka kuinka, mietteitä edellisestä vuodesta, tämän vuoden suunnitelmista ja siitä kuinka ihanaa on taas keskittyä tuunailuun täysillä. Siitä mikä inspiroi tällä hetkellä. Päätin kertoa siitä miltä MINUN vuoteni 2024 tulee näyttämään. Listasin neljä kulmakiveä, joiden ympärille tämä vuosi kalenteri-harrastuksessani kulminoituu. Ehkä myös muussakin elämässä. Tässä siis pieni katsaus vuodestani!

1. Kalenterirauha
Edellisvuodet ovat olleet aika myrskyäviä kalenterirauhan osalta. Kalentereita on tullut vaihdettua likipitäen kuin sukkia ja aina jostain nurkan takaa on ilmestynyt edellistä parempi ja hienompi. Tänä vuonna mennään Jibun B6:lla sekä Ajaston Note Minillä. Olen päättänyt kynsin ja hampain pitää nämä mukana koko tämän vuoden, ja olla kurkkimatta vihreämpää ruohoa aidan toisella puolen. Luulen että enimmäkseen syynä kalententereiden tiuhassa vaihtamisessa on ollut vain ostamisen ilo, ei niinkään todellinen tarve. Ainakin itsellä. Tämän ymmärtäminen luullakseni hieman auttaa uusien kalentereiden himoitsemiseen.

2. Hyödynnän vanhaa ja teen uutta
Sain eräässä joulukalenterivaihdossa älyttömän määrän tosi ihania tarroja ja washeja ja entuudestaankin tuunausmateriaalia toki löytyy yli oman tarpeen. En siis varsinaisesti tarvitse mitään enempää enkä tällä hetkellä oikeastaan haluakaan. Onneksi olen myös kätevä käsistäni, sitä mitä en osaa tehdä, sitä tuskin lopulta tarvitsenkaan. Tarkoitus ei ole kuitenkaan mennä koko vuotta ehdottomalla no spendillä, vaan ostaa vain todelliseen haluun ja tarpeeseen, ei vain siksi, että ostaminen on hauskaa ja uutuudenviehätys koukuttaa.

Joulukalenterivaihdon washeilla tein jo Jibuniin söpöt kuukausi-tabit.

3. Järjestys
Tykkään materiaalista, mutta liika tavaramäärä myös ahdistaa, paljonkin. Tästä syystä myin ja annoin pois syksyllä huomattavan osan tuunauskamoistani, niistä jotka eivät enää tuntuneet omalta jutulta. Silti jäljelle jääneillä ”eläisi” vielä kevyesti pari kolme vuotta. Karsittavaa siis riittää. Yritän tähdätä siihen, että tänä vuonna kaikki askartelutarvikkeeni mahtuisivat yhteen isompaan pahvilaatikkoon.

Tarra-arkit tyhjensin jo yhteen pieneen tarravihkoon, ja se olikin erittäin hyvä ratkaisu! Hirveesti tarroja on jäänyt unohdetuksi, kun en ole joko löytänyt niitä tai vain unohtanut niiden olemassa olon. Nyt arkki-tarrat ovat samassa paikassa, löydän ne helposti ja ne vievät tilaa vähemmän.

4. Positiivista energiaa ympärille
Olen hyvin impulsiivinen ihminen, tuuliviiri joka innostuu sata lasissa kaikesta, mutta yhtä nopeasti myös kyllästyy. Kuitenkin koen, että tuunaus-moodissa olen eniten balanssissa, ajatus on kirkas ja mieli tyyni. Kalenterimanian ihanat ihmiset luovat ympärilleen inspiraatiota, seesteisyyttä ja paljon positiivisia viboja, siksi päätin tänä vuonna viihtyä ryhmässä enemmän kuin esimerkiksi viime vuonna ja ammentaa sieltä kaikkea edellä mainittua itseeni. Toivon pystyväni osallistumaan enemmän liveihin ja haasteisiin, sekä perehtymään oikein ajan kanssa albumeihin, siihen mitä kaikkea ihanaa ihmiset ovat kalentereihinsa taikoneet.

Siinä pieni kooste minun vuodestani 2024. Yllä olevat eivät ole uudenvuodenlupauksia, vaan pikemminkin suunta, jota pitkin haluan tänä vuonna edetä. Toteutuuko nämä, en voi sanoa varmaksi, mutta aion kuitenkin yrittää.

Tuunailun iloa ja onnea kaikille!
Terveisin: Piritta

Uusi vuosi, uudet bujeet

Kymmenien valmiskalentereiden jälkeen olen nyt kolme vuotta pitänyt allakkaani bujossa, aina koossa A6. Vuoden 2023 puolivälissä koko alkoi tuntua liian pieneltä ja ahtaalta, varsinkin kun Kalenterimanian sivuilla ja pitkin Instagramia näkyi toinen toistaan upeampia aukeamia, joista suurin osa näytti mahdottomilta toteuttaa pienessä koossa.

A5, ehkä suosituin ja myydyin koko, tuntui liiankin isolta, kun kuitenkin edelleen haluan helposti kuljetettavan ja käsiteltävän kalenterin. A6 on taskukokoa, A5 vaatii vähintäänkin kengurutaskun hupparista – tai laukun. Ja sitten oli vielä se minun paperivaatimukseni: tukevaa pitää olla, mieluiten kaikkien kynien ja ehkä jopa vesivärin kestävää, vähintään 100 g/cm².

Melkoinen tuuri, että niihin aikoihin kohdalle osui SCM:n (Scribbles That Matter) mainos, ja valikoimasta sopiva välikoko, B6. Hintakin vaikutti edulliselta, kun toimituskuluista ei tarvinnut maksaa pennin pyörylää. Tilaus vetämään!

Kun kovakantinen, sidottu bujo sitten saapui, olin hetken aikaa ihmeissäni: mitä minä, pieneen tilaan tottunut, tekisin näin monisivuisella kirjalla? Edellisissä bujoissa minulla oli käytössä future log (puoli vuotta kerrallaan), kuukausiaukeama, ja sitten vain muistiinpanosivuja, koska useimmiten en kuitenkaan kirjoittanut jokaisen päivän kohdalle.

Ratkaisu tuli niistä näkemistäni aukeamista: nyt oli vapaus testailla ja suunnitella vaikka joka viikolle erilainen näkymä! Päädyin kuitenkin lopulta siihen, että koristelujen teemat ja sivujen asettelut vaihtuvat kuukausittain. On pystyä, vaakaa, nelijakoa, sekalaisia laatikoita… ja ehkä vuoden käytön jälkeen olen suosikkini löytänyt. Nyt ei ainakaan tila lopu kesken!

Kun pohjat on tehty valmiiksi, voin kirjoittaa joka päivä jos siltä tuntuu, tai vaikka lätkiä teippejä ja tarroja tyhjien päivien kohdalle. Joka kuun lopulle olen jättänyt vielä muutaman tyhjän sivun lisämerkinnöille, ja tällä kertaa future log on koko bujon loppusivuilla (helppo kääntää sinne kun kirjassa on kaksi kirjanmerkkinauhaa).

Entä se helppo kuljetettavuus? No, bujon paksuus kyllä rajoittaa vähän… mutta tällä hetkellä minulla on yhdet housut, joissa on sille riittävän suuret reisitaskut 😀 

Sormet syyhyten odotan uutta vuotta, ja kun tämä blogiteksti on julkaistu, se on jo alkanut. Onnea vuodelle 2024!

-Miira