Avainsana: kaveriporukan haaste

Haasteesta apua lukemiseen

Postauksessa näkyvä kalenteri ostettu yhteistyö alekoodilla Paperinoidasta

Ystäväporukan lukuhaaste on tuttu jo edelliseltä vuodelta. 15 minuuttia lukemista päivässä kuulostaa simppeliltä, mutta ihmiselle joka lukee yhden kirjan kymmenessä vuodessa se ei välttämättä ole sitä. Pessimistinä olin jo kieltäytymässä haasteeseen mukaan lähtemisestä tänä vuonna, kun en saanut edellisvuonnakaan ”mitään” luettua. Onneksi on ystäviä, jotka kannustavat ja muistuttavat, jos itse ei tunne onnistuneensa. Viime vuoden kirjasaldoksi tuli lopulta kymmenen kirjaa kahdestatoista. Ei siis niin huono saavutus, kun itse ajattelin. Tuohon kymmeneen sisältyy niin äänikirjoja, kun itse luettujakin.

Vuoden kirjahaasteeseen päätin lopulta lähteä avoimin mielin. Mitään ei koskaan saa aikaiseksi, jos ei edes yritä. Haastekohtien kirjaaminen ylös kalenteriin tekee siitä konkreettisemman ja toimii myös muistutuksena, ettei lukeminen pääse unohtumaan. Halusin tehdä myös äänikirjoille ja luetuille kirjoille jonkinlaisen seurannan. Siihen sopivat tarrat onneksi löytyi jo valmiina. Mustavalkoiset kirjahyllyt tuovat sopivasti yhteneväisyyttä sivujen keskellä olevan mustan sarakkeen kanssa. En koe itselläni tarpeelliseksi seurata luettuja sivumääriä tai aikaa. Haluan ainoastaan pysyä tietoisena siitä, mitä kirjoja vuoden aikana luen.

Haasteen ensimmäisen kohdan eli säeromaanin kuuntelin autoa ajaessani matkalla ystävän luo. Toiseksi haastekohdaksi valitsin kirjan, joka sijoittuu maahan tai kulttuurin joka kiinnostaa minua. Tähän sopiva kirja löytyi suoraan omasta kirjahyllystä. Ainakin vielä haasteeseen tarttuminen tuntuu hyvältä. Toivottavasti tunne pysyy jatkossakin ja kaikki kaksitoista kirjaa on vuoden loppuun mennessä luettu.

Lukemisen iloa, Janita V.

Inspiroidu kulttuurista – Mira

Kuvissa näkyvä standard-koon Midori on saatu kaupallisessa yhteistyössä Urban Kit Supplyn kanssa

Meillä on tällä hetkellä menossa ylläpidon kanssa kulttuurista inspiroitumisen haastesarja, taisin peräti itse olla ideoimassa tätä, sillä minusta on mielenkiintoista nähdä miten eri tavoin ihmiset ajattelevat ”kulttuurin” ja miten eri tavoin siitä voidaan inspiroitua.

Itse lähdin pohtimaan tätä asiaa lukemisen kannalta, sillä kuten Carita aiemmin kertoi, on meillä menossa kaveriporukan lukuhaaste #PorttolaLukee. Alun perin haasteessa piti lukea vuonna 2022 kaksitoista kirjaa, mutta lopulta laajensimme sitä, sillä osa meistä sai ällistyttävän nopeasti haasteen ensimmäisen osan valmiiksi.

Toiseen osaan lisäsimme haastetta, eli toimme mukaan teemoja. Kaksitoista alkuperäistä kirjaa saivat olla ”mitä vain”-kirjoja. Haasteen toisessa osassa oli selkeät kategoriat.

Runokirja, POC-kirjailijan kirja, naiskirjailijan kirja, säeromaani, klassikko ja sarjakuva. Minulta puuttuu vielä runokirja ja klassikko. POC-kirjaksi luin Who fears deathin (kirjoittanut Nnedi Okorafor), naiskirjailijaksi valitsin Emiko Jeanin (kirjana Tokion prinsessa) ja säeromaaniksi valikoitui Minuutin mittainen ikuisuus (Jason Reynolds). Sarjakuvaksi nappasin omasta hyllystäni Strange Academy: First Class. Klassikko on jo myös valittu, mutta runokirja uupuu vielä. Onneksi sain tosi hyviä ehdotuksia kaveriporukkamme ihanalta Susannalta.

Ja miten tämä kaikki liittyy nyt haasteeseen? Näiden kirjojen, lukemisen, inspiroimana päätin aloittaa kirjavihon traveler`s notebookini väliin. Alun perin tein vain kaikenlaisia listoja, mutta totesin että kirjoista voi inspiroitua niin monella eri tavalla. Ne tuovat itselleni usein mieleen värejä, tunteja, ajatuksia. Usein pidän erityisesti jostain tietystä lauseesta kirjassa. Ne haluan kaikki tallentaa muistoihini ja mikäpä sen parempi tapa tehdä se, kuin oma vihko?

-Mira