Avainsana: kesä

Kesän kynnyksellä

Keltainen toukokuu on täällä ja melkein jo ohikin! Voi, miten olenkaan odottanut lämpeneviä ilmoja ja ulkovaatteiden kaappiin jättämistä. Sadekeli ei enää tarkoita luihin ja ytimiin hyökkäävää kurjaa kylmyyttä, vaan lempeää raikastusta auringonkuivattamaan miljööseen. Mielen ovat vallanneet kaikenlaiset seikkailuideat, ja auringon paistaessa jokainen sisällä vietetty minuutti tuntuu haaskatulta ajalta, hukkaan heitetyltä. Olemme siis viettäneet – ja tulemme viettämään – kesää pitkälti ulkona nautiskellen. Sadesään yllättäessä voi sitten palata sisätiloihin ihmettelemään, mistä kaikki villakoirat ovat ilmestyneet. Pikkulapsiarkea elävät tai eläneet tietävät, mikä on paras aika päivästä – nukkumaanmenoajan lisäksi – nimittäin päiväuniaika. Okei, myönnetään. Nukun sen aika usein itsekin tällä hetkellä, mutta silloin kun jaksan itse valvoa, pyrin istumaan ulkona kahvikupin, itkuhälyttimen ja kirjan kanssa.

Mutta Suvi, entäs kalenterituunaus ja askartelu? Ei hätää, mukana roikutaan edelleen. Touhua ja puuhaa riittää vaikka olenkin vanhempain”vapaalla” ja kalenteri täyttyy kyllä merkinnöistä. Kalenteri on siis pidettävä aina mukana ja ajantasalla. Ottaen huomioon, että meidän kuopus on nyt 2,5 kuukautta vanha, on pikkiriikkisessä Note Minissäni vain muutama lähes kalju viikko. En tietenkään ehdi panostamaan harrastukseeni niin paljon kuin ennen, mutta Minin hyviä puolia on juurikin sen pieni koko. Siispä useimmiten, kun pääsen istumaan paikoilleni ja aloitan tuunaamisen, saatan tuunata kolme tai neljäkin viikkoa eteenpäin kerralla. Useimmiten taltioin tämän hetken myös Kalenterimanian YouTube-tilille.

Sitten, kun saan ulkokalusteet pestyä tätä kesää varten, voin taas tuunaillakin ulkosalla ja sitä odotankin jo kovasti. Ja ne seikkailut – meidän perheelle ne tarkoittavat retkiä lähialueiden puistoihin, takapihan aidan taakse tai Saija-tädin puutarhaan. Nyt on aikaa löytää seikkailut läheltä – ja tarttua hetkeen, tai sitten retkeen.

Halauksia ja auringonsäteitä just sun kesään!

-Suvi ja muksut

Tekemisen vuosi – Laura H.

Postauksessa näkyvä kalenteri saatu yhteistyössä Ajastolta. Kukkaleimat ja stanssi saatu Käsitellen.

Tänään on mun vuoro pohtia meidän ylläpidon tämänhetkistä haastetta. Itse asiassa olen kai pohtinut tätä jo niin paljon, että olin jo varma siitä, että olen jo kirjoittanut tämän postauksen. No en ollutkaan. Tai sitten se on ollut unta. Monta ylläpitäjää on jo kirjoittanut aiheesta ja heidän postauksiaan pääset lukemaan tästä.

Mun kohdalla tekemisen vuosi varmaan näkyy eniten YouTube -videoiden kohdalla. Niitä on tullut vuoden aikana tehtyä monen monta. YouTubeen videoiden tekeminen on saanut myös mut tekemään enemmän asioita, sillä en ole halunnut jokaisen tekemäni videon olevan Plan with Me tai Art Journalin with Me -video. Olen tehnyt kuitenkin useamman videon kuukaudessa ja välillä jopa useamman viikossa. Videoita on kuitenkin hauska ja helppo kuvata, ja tykkään siitä. Se on samalla vähän niin kuin videopäiväkirjaa omista askarteluista ja tuunailuista.

Olen myös astunut oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja järjestänyt oman miitin asuinalueellani. Paikalle saapui kivasti jäseniä ja meillä meni kuusi tuntia kuin siivillä. Tarkoitukseni oli myös keväällä osallistua Kässäfestareille ja olla siellä Kalenterimanian pisteellä, mutta valitettavasti sairastuin enkä päässyt paikalle.

Olen tietoisesti pyrkinyt vähentämään uusien asioiden ostamista, mutta toki jotain juttuja on tullut ostettua. En halunnut täydellistä ostokieltoa itselleni, kun tiedän, ettei se toimisi. Tavoitteena on kuitenkin ollut käyttää jo olemassa olevia askartelutarvikkeita mahdollisimman paljon. Koen onnistuneeni siinä ihan hyvin ja olen myös käynyt tavaroitani läpi sillä silmällä, käytänkö niitä ollenkaan enää.

Aloitin myös jo olemassa olevaan pistesivuiseen muistikirjaan kauan haaveilemani joulubujon eli jouluisen bullet journalin, johon kerään kaikkia jouluun liittyviä asioita. Tämän täyttämisestä löytyykin jo blogista postaus ja YouTuben puolelta parikin videota.

Monta muutakin asiaa olen aloittanut ja jonkun aikaa tehnyt, mutta jostain syystä ne ovat kuitenkin hieman jääneet. Toivon kuitenkin, että saan intoa jatkaa näitä projekteja vielä, enkä heitä niitä vielä romukoppaan. Muistikirjoistahan voi kuitenkin halutessaan poistaa sivuja ja ottaa sen uuteen käyttöön, jos ei edellinen projekti miellytäkään.

Vuotta on kuitenkin vielä vajaa kuukausi jäljellä ja loma häämöttää silmissä. Toivon, että silloin saan aikaa tuunata ja askarrella paljon.

Ihanaa loppuvuotta! – Laura H.