Avainsana: kirjoittamisen aloittaminen

Perjantaipäiväkirja – Janita V.

Rakas päiväkirja kuulostaa omaan korvaan kliseiseltä aloitukselta. En oikeastaan edes tiedä miten päiväkirja kuuluisi aloittaa. En ole koskaan pitänyt sellaista. Muistan kyllä lapsuudesta lukolliset päiväkirjat, minullakin oli sellainen. En vain koskaan saanut kirjoitettua niihin mitään tai ainakaan paria riviä enempää. Tekstin tuottaminen ja kirjoittaminen on aina ollut minulle haastavaa, vaikka puhumaan olenkin varsin suulas. Jo ihan peruskoulusta saakka minkä tahansa tekstin kirjoittaminen on tuntunut valtavan työläältä ja sen loppuun saattaminen elämää suuremmalta haasteelta. Siitäkin huolimatta, että olen nettiroolipelannut viimeiset 15-vuotta eli kirjoittanut satoja sivuja fanfictionia bittiavaruuteen.

Olen iloinen, että kalenterin myötä viimeisen kahden vuoden aikana olen saanut kirjoitettua edes jotain ylös. Aikaisemmin kalenteri oli vain syy koristella se kauniisti tarroilla. Nyt se on oikeasti arjenhallinnan työväline, jota seuraan päivittäin. Kalenteri kulkee mukana välillä töissä, viikonloppu reissuilla ja on me joskus istuttu yhdessä kahvilassakin.

Merkittävimmät muutokset omassa kalenterin käytössä ovat olleet vuoden alusta aloittamani värikoodaus asioiden ylös merkitsemisessä ja rutiinin löytäminen. Värikoodaus auttaa hahmottamaan viikon menoja, kun tietty asia on merkittynä ylös tietyn värisenä. Se helpottaa myös löytämään tietyn asian tarrojen täyttämiltä aukeamilta. Rutiinilla tarkoitan, että otan joka päivä itselleni aikaa kalenterin kanssa. Se voi olla lyhyt hetki ennen töihin lähtöä tai töiden jälkeen. Tai vapaapäivänä tunteja kalenterin kimpussa tuunaamista. En luo itselleni enää samanlaisia paineita kalenterin tekemisestä mitä aiemmin. En ota itseeni siitä, jos suunnitelmat menee uusiksi ja en ehdikään silloin, kun olisin ajatellut. Turhien paineiden asettamisen itselle jostain mitä lähtökohtaisesti tekee vain itselleen, on vahingollista. Se lopulta vie halun tehdä yhtään mitään ja ainoa kärsijä olet sinä itse.  

Pääkalenterina toimivan Hobonichi weeksin lisäksi merkitsen menneitä tapahtumia ylös personal kokoiseen rengasplanneriin, joka toimii memory keeping plannerina. Aiemmin merkitsin menneet tapahtumat viikon aikana ylös viikkolehtiöön ja loppuviikosta siirsin kaiken kerralla kalenterin sisään. Tämä toimi hetken, kunnes huomasin, ettei vuorotyötä tekevänä aikaa juuri tiettynä päivänä välttämättä ole tarpeeksi. Kokeilin muutamia eri tapoja, joista nykyinen on tähän saakka tuntunut parhaalta. Täytän kalenteria päivittäin sitä mukaa, kun jotain on tapahtunut. Näin menneet tapahtumat eivät unohdu viikon aikana ja en sekoita päiviä toisiinsa. Päivittäinen tarrojen kanssa leikkiminen on myös merkittävä osa töistä palautumistani. Se jos mikä vie ajatukset toisaalle, kun ainoa murhe on, onko tämä tarra juuri oikean sävyinen tälle aukeamalle.

Bisous Janita V.

Luova kirjoittaminen

Postauksessa näkyvät Mantra collection -vihko, postikortit ja Miracle lines journaling-kortit on saatu Ainoalta. Postauksessa näkyvä Oracle of the fairies -korttipakka on saatu Chic Companylta.

Luovan kirjoittamisen voi määritellä monella tapaa. Yksinkertaisimmillaan muotoiltuna se on uuden luomista sanoista ja lauseista. Tarkoitus on päästää oma luovuus valloilleen ja antaa tekstin tulla suoraan omasta sisimmästä, sen kummempia ylianalysoimatta ja miettimättä. Kirjoittaminen on oiva tapa purkaa omia ajatuksia, tehdä oivalluksia ja löytää uusia keinoja itseilmaisuun.

Monet tuskastelevat kirjoittamisen aloittamisen kanssa, ja niin kutsuttu valkoisen paperin kammo onkin varmasti monille kalenterimaanikoillekin tuttu ilmiö. Sitä päätyy tuijottamaan tyhjän muistikirjan sivuja tietämättä mistä aloittaa. Ensimmäinen askel onkin päästä eroon siitä ajatuksesta, että paperille pitäisi saada syntymään jotain tietynlaista. Omat ajatukset ja käsitykset siitä, millaista tekstin pitäisi olla, aiheuttavat jo heti alkuun valtavia paineita ja aloittaminen voi olla todella vaikeaa.

Internet on pullollaan erilaisia luovan kirjoittamisen harjoituksia ja keinoja päästä eroon tuosta blokista. Esimerkiksi niin kutsutut journal promptit, eli eräänlaiset valmiit kirjoitusaihiot, ovat oiva keino päästä alkuun oman kirjoittamisen kanssa. Ne ovat yleensä valmiita lauseita tai aiheita, joiden tarkoitus on auttaa fokusoimaan kirjoittamiseen ja antaa selkeä suunta jo ennen kirjoittamisen alkua. Eli jos ei ole minkäänlaista ajatusta siitä, mistä kirjottaisi tai miten lähteä liikkeelle, kannattaa etsiä joku itseä puhutteleva journal prompt ja alkaa kirjoittaa sen ympäriltä. Journal prompt voi olla myös joku tietty lause, jota on tarkoitus jatkaa ja tällä lailla päästä alkuun oman tekstin tuottamisessa.

Myös muita apuvälineitä kannattaa käyttää hyödyksi kirjoittamisen aloittamisessa. Pinterest esimerkiksi on tähän varsinainen aarreaitta. Valitse joku kaunis, itseäsi miellyttävä valokuva ja pohdi, millaisia ajatuksia se sinussa herättää. Ota kynä käteen ja ala kirjoittaa. Inspiraatiota voi kuvien lisäksi hakea vaikka omasta ympäristöstä. Katso ulos ikkunasta ja mieti mitä näet. Luonto itsessään jo toimii varsin inspiroivana ympäristönä monille, joten jos esimerkiksi metsä tai merenranta ovat paikkoja, joissa viihdyt, lähde ulos ja keskity aistimaan miljöötä. Mieti, miltä metsässä tuoksuu tai miltä meren kohina kuulostaa, ja lähde siitä liikkeelle. Päästä kaikki aistisi valloilleen ja anna itsellesi mahdollisuus inspiroitua. Inspiraatio voi löytyä oikeastaan mistä vain, kun ei mieti liikaa.

Myös erilaisia korttipakkoja voi käyttää kirjoittamisen apuna. Esimerkiksi Ainoan Aura Notebook Miracle lines -journaling kortit on nimenomaan suunniteltu tällaiseen käyttöön. Nosta kortti, mieti, millaisia ajatuksia se sinussa herättää ja kirjoita ne paperille. Erilaisia korttipakkoja on olemassa valtavasti, joten niistä kannattaa valita sellainen, joka aihepiiriltään ja toteutukseltaan puhuttelee nimenomaan sinua. Helppo tapa tehdä kirjoittamisesta jokapäiväistä on nostaa päivittäin yksi kortti ja kirjoittaa sen pohjalta.

Monille helpointa on aloittaa kirjoittaminen omasta elämästä, omasta arjesta. Sen takia päiväkirjan kirjoittaminen onkin loistava tapa ottaa kirjoittaminen osaksi elämää. Päiväkirjan kirjoittamisessa, kuten luovassa kirjoittamisessa yleensäkään, ei ole mitään sääntöjä. Anna ajatusten tulla paperille, älä mieti liiaksi miltä käsialasi näyttää tai onko teksti johdonmukaista tai ymmärrettävää. Kirjoitat sitä itseäsi varten. Voit myös koristella tyhjään muistikirjaan valmiiksi erilaisia aukeamia ja katsoa, mitä ajatuksia aukeaman kuvitus, käytetyt washit tai tarrat synnyttävät ja käyttää niitä apuna itse kirjoittamisessa.

Blogissa ja ryhmässä aiemminkin jo esillä olleet aamusivut ovat myös suosittu ja varsin helppo keino lähestyä kirjoittamista. Aamusivuissa tarkoitus on kirjoittaa aloittaa kirjoittaminen joka aamu heti heräämisen jälkeen ja kirjoittaa kolme sivua tekstiä keskeytyksettä. Aamusivut puhdistavat mieltä ja tekevät tilaa päivän muille tapahtumille. Jos aamusivut eivät tunnu sinun jutultasi, voit hyvin tehdä niistä oman variaatiosi ja kirjoittaa sivut esimerkiksi iltaisin ennen nukkumaanmenoa, jolloin saat päivän purettua paperille ja mielen tyhjäksi itseäsi askarruttavista asioista ennen nukkumaanmenoa.

Kuten jo aiemmin todettiin, luovassa kirjoittamisessa ei ole varsinaisia sääntöjä. Tärkeintä on löytää itselleen sopivimmat keinot ja välineet toteuttamiseen. Mitä tahansa päätätkin lähteä tekemään, muista tämä: Älä mieti liikaa. On myös tärkeää olla salliva itseään kohtaan eikä ottaa itseään liian vakavasti. Kuten kaikessa tekemisessä, myöskään kirjoittamisessa lopputulos harvemmin on juuri sitä, mitä suunnittelit. Anna siis itsellesi mahdollisuus heittäytyä, kokeilla uusia tapoja ja vapautua. Loppu tulee kuin itsestään.

Millaiset asiat inspiroivat sinua kirjoittamisen alkuun? Oletko löytänyt jo itsellesi toimivia tapoja kirjoittaa luovasti?