Avainsana: koristelu

Vuosien kalenterimatkasta kalenterirauhaan

Todellinen kalenteriharrastukseni alkoi, kun silmiini osui juttuartikkeli bullet journalista. Googletin heti että niinkun mitä että?! Sehän osui ja upposi kerrasta. Niiden googlailujen tuloksista löytyi myös Kalenteriamanian blogisivut ja Facebook-ryhmä. Googlettelut jatkui ja Leuchtturm löytyi sekä Sandyn ihana Se Hämeenpuiston Vihkokauppa.

Sen jälkeen se on ollu menoa se kalenteriharrastuksessa. Ja tästäkin on jo… APUA! Seitsemän vuotta tulee täyteen myöhemmin tänä keväänä. Ensimmäiset kalenterit on olleet ala-asteen viimesillä luokilla. Yläasteella oli Suosikin ja Demin koululaiskalenterit. Sillon kalenteriin laitettiin ylös Tapparan pelit, koulun kokeet ja niiden arvosanat. Yläasteella saatto olla merkintöjä ”p**ka päivä!” sillon tällön. Nykyään käytän kyseisestä päivästä merkintää ”AAARGH!” tai toinen lempparini on ”ärrimurri-päivä/viikko”. Manian alussa kalenteri toimi päiväkirjana. Siihen ei tullut mitään oikeasti henkilökohtasta vaan yleisiä fiiliksiä, kuultuja lausahduksia, pieniä muistiinpanoja päivästä. Tänä vuonna maaliskuussa sain ensimmäisen päiväkirjan täyteen monen, monen vuoden tauon jälkeen. Maksimissaan oli viiden päivän taukoja kirjottamisessa, mutta ei haittaa. Siihen on kirjotettu sillon kun on siltä tuntunu.

Olen aina rakastanut kaikkee kynätilpehööriä. Tampereen Nekalassa oli aikoinaan Löytöliiteri (ehkä on vieläkin). Ei tienny miten päin olisi pyörinyt ja mitä olisi ostanut, kun kaikki oli niin ihania. Nykyäänkin sokaistun kaikista ihanista kynistä ja pikkuvihkosista. Ja tänä päivänä kynällä on väliä. Ei saa olla sitä eikä tota, mutta ehdottomasti pitää olla tämä. Ja niitä kyniähän sitten löytyy. Alussa riitti yksi penaali, jossa oli kaikki tarpeellinen. Valmiiksi löytyi jo Stabilon tusseja, finelinereitä, puuväritkin oli ahkerassa käytössä. Ja ihan perus kuulakärkikynä. Nykyään penaaleja löytyy 2-3 ja silti joudun puljaileen mitä kyniä millonkin pidän niissä. Just nyt NE kynät on Pigman Micronit eri kokosina ja ohutkärkiset geelikynät, esim. Iconicin non-slip grip 0.38 ja mild gel pen 0.38. Kuulakärkikynät on ihan out.

Muistikirjoja on tullut hankittua aika monta vuosien aikana. Ja aina kaupasta kotiutuu uusi ihana. Tällä hetkellä käytössä on viisi eri muistikirjaa: urheilubujo, puutarhabujo, laulujen sanat -skräppikirja, commonplace book ja kalenteri. Ensi vuonna toivottavasti saan tämän kirjamäärän kahteen tai kolmeen, kun kokeilen bujoa tauon jälkeen. Ekan bujon tein random muistikirjaan, koska heti sitä piti kokeilla. Siitä tuli sen näkönen niin kun olis juostessa tehty, koska ei vielä tiennyt mitä siihen halusi ja oli vähän sekasin kaikista jutuista mitä siihen voisi laittaa. Nykyään on jo selkee visio mitä siihen tarvitsen ja mitä en.

Muistikirjallakin on jo tietyt kriteerit, mutta näistä joustan enempi kun kynistä. Alussa käytin perus ruutuvihkoja ja random muistikirjoja. Sitten löysin Leuchtturmin. Siinä on ihana paperi: ohut ja ghostaa (mutta ei vuoda läpi), käytettyjen sivujen rapina (tätä hoen joka väliin) ja aukeaa flätiksi niin, että pysyy itestään auki. Välillä kokeilen muitakin muistikirjoja, mutta aina tulee palattua Leuchtturmiin. Nyt kokeiluvuoroaan odottaa Midorin A6, Nuppu Printin ja Talens Art Creationin muistikirjat.

Tarrat ja etenkin washit olen löytäny vasta Kalenterimanian myötä. Kaikki ihanat toiminnalliset ja deco-tarrat alkoi koristamaan kalenteriani. Washejakin hankin alussa jonkun verran, mutta en osannu käyttää niitä. Vasta nyt reilu vuoden aikana olen oppinu tykkäämään ja käyttämään teippejä. Ruutuwashit on tällä hetkellä IN! Tänä vuonna löysin PET-teipit, ja niistä on tullut uusi ihanuus harrastukseen. Tavallisia tarroja ei juurikaan tule käytettyä.

Monien kokeilujen jälkeen koen löytäneeni kalenterirauhan. Koko viime vuoden pidin commonplace bookia ja Letun Weekly & Notebookia, ja se tuntui toimivan itellä. Bullet Journaliin nämä molemmat saa yhdistettyä: ”Koko elämä yksissä kansissa”. Ja sitä yritän ensi vuonna.

Onnea kalenterirauhan etsintään ja aurinkoista kesän odotusta!
T: Johanna

Tekemisen vuosi – Carita

Postauksessa näkyvä kalenteri on saatu yhteistyössä Chic Companylta.

Tämänkertaisen torstaipostaussarjan teemana on Tekemisen vuosi – ajatus, joka on kulkenut Kalenterimanian mukana oikeastaan koko vuoden. Itselleni tämä on ollut mieluinen teema, koska se on jälleen haastanut minua käyttämään luovuuttani eri tavalla kuin ennen. Ja haasteistahan minä tykkään!

En ole enää pitkään kokenut suurempaa tarvetta ostella uusia asioita ja tänä vuonna se on tuntunut konkretisoituvan erityisen hyvin. Olen pysytellyt samassa kalenterissa koko vuoden ja tehnyt sen rinnalla bullet journalia omaan vapaaseen tyyliini. Päätin jo alkuvuodesta kalenterin aloittaessani, että pyrin koristelemaan sitä uusin tavoin ja ennen kaikkea hyödyntämään kaikkea sellaista, mitä minulta jo löytyy kotoa. Materiaalia on vuosien varrella ehtinyt kertyä hyvinkin paljon, joten siitä homma ei ainakaan olisi jäänyt kiinni.

Tänä vuonna kalenteriharrastukseni on painottunut pitkälti nimenomaan kalenterin koristelemiseen, minkä uskon johtuvan siitä, että olen ollut niin tyytyväinen Tinne + Mia -kalenteriini. Kalenterituunauksen lisäksi lähellä sydäntäni on erityisesti maalaaminen. Haluaisin kirjoittaa tähän, miten Tekemisen vuosi -teema näkyy ennen kaikkea siinä, miten paljon olen tänä vuonna maalannut, mutta valitettavasti se ei ole aivan totta. Olen kyllä maalannut, mutta kiireisen arjen ja koiranpennun tulon myötä hyvin paljon vähemmän kuin esimerkiksi viime vuonna. Toisaalta kuka noita laskee. Niin kauan kuin tekeminen pysyy itselle mielekkäänä eikä vaadi itseltään liikoja väkisin, on kaikki hyvin. Ja sitä ajatusta minä olenkin pyrkinyt noudattamaan.

Voisi kai siis todeta, että kaiken aikaansaadun lisäksi Tekemisen vuosi on tarkoittanut minulle ennen kaikkea sitä, että harrastan täysin omilla ehdoillani ja oman jaksamiseni puitteissa. En ehkä ole maalannut ihan yhtä paljon kuin olisin toivonut, mutta edelleen maalaaminen on tuottanut minulle joka kerta suurta iloa, aivan kuten viikoittainen (tai edes kuukausittainen, jos arki oikein vie mennessään) kalenterin koristelukin. Tavaravarastokin on mukavasti pienentynyt ja koen onnistuneeni käyttämään paljon sellaista koristetta ja materiaalia, joka olisi muuten voinut jäädä käyttämättä. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä ja ennen kaikkea armollinen kalenterivuosi siis takana.

Mukavaa syksyn jatkoa!
-Carita