Avainsana: kuulumiset

Perjantaipäiväkirja – Suvi

Moikka taas päiväkirja. Tai no. Siitä onkin ilmeisesti yli vuosi, kun olen viimeksi tätä päiväkirjaa kirjoittanut. Osuvaa sinänsä, kun fyysinenkin päiväkirja olisi saattanut jäädä samalla lailla hunningolle. Kerroin ensimmäisessä perjantaipäiväkirjassani matkastani AD/HD:n kanssa. Tällä kerralla voisin kertoa, mitä mulle kuuluu just nyt ja miten mulla sujuu.

Olen nyt palannut äitiyslomalta osa-aikaisesti työelämään. Nyt ainakin kesän loppuun asti nautin vielä neljä päivää viikossa lasten ja aviomiehen kanssa kotona olemisesta, ja toisaalta myös nautin kolme päivää viikossa töissä käymisestä. Työelämä tuntuu nyt todella hyvältä, raskaalta, mutta hyvältä. Tiedostan erittäin hyvin, että viisipäiväinen työviikko olisi minulle vielä tässä vaiheessa liian raskas. Huomaan, että työpäivien jälkeen energiat ovat matalalla ja siksi yritän pitää ”vapaa-ajan odotukset” sitäkin matalammalla. Käytän sitten yleensä ensimmäisen vapaapäivän tiskeihin, pyykkeihin ja yleisen siisteyden etsimiseen. Vastaavasti myös ”viimeinen vapaapäivä” kuluu osittain tulevan kolmen päivän valmisteluun; etsin valmiiksi kaikille puhtaat sukkaparit, vaatekerrat ja niin edelleen. Vapaa-ajalla meidän pieni perhe yleensä viettää aikaa kotona, lasten isovanhempien luona tai (no liian vähän) ystäviä nähden. Kevät on hiljalleen alkanut ilmoittaa tulostaan ja kuraleikit on kovinta huutoa tällä hetkellä. Meillä lähestyy kovaa kyytiä nyt myös kuopuksen 1-vuotissynttärit – itseasiassa ne ovat täsmälleen tällä päivämäärällä, kun tämä postaus tulee julkiseksi. Kamalaa!

Kalenteriharrastus on edelleen rakkain ja tärkein harrastukseni neulomisen ohella, ja pyrin käyttämään jokaisen inspiraation hippusen käsillä tekemiseen. Kalenteri, tarravihko ja kynärepertuaari kulkevat mukanani kaikkialle.

Summa summarum-Suma: Olen tyytyväinen. Ruuhkavuodet ovat joskus armottomia, mutta silti en vaihtaisi juuri mitään ainakaan entiseen verrattuna. Elämä on tosi jees haasteineenkin.

Suvi

Kamu 2023-2024 jatkokuulumiset (Ajasto)

Kalenteri saatu yhteistyössä Ajastolta.

Hei ja hyvää helmikuista perjantaita! Tämän päivän postauksen aiheena on jatkokuulumisia Ajastolta saamastani Kamu 2023–2024 lukuvuosikalenterista. Marraskuun alussa kirjoitin yhteiselosta kyseisen kalenterin kanssa, jonka pääset halutessasi lukemaan täältä. Marraskuisten kuulumisten jälkeen tuntuu, että elämässä olisi tapahtunut paljonkin asioita, mutta kalenterin sivuja selatessani osa päivistä ja jopa viikoista ammottaa tyhjyyttään. Joulun lähestyessä tuntui, että kalenterin päivittäminen ja omien ajatusten muistiin kirjoittaminen jäi yhä vähemmälle ja lähes koko tammikuun ajan kalenterini on viettänyt erittäin hiljaista eloaan.

Nyt helmikuun kuukausiaukeamaa katsellessani ja jo paljon aiemmin valmiiksi ystävänpäiväteemalla teippaamiani helmikuun viikkoaukeamia selatessani tunnen pienimuotoista innostusta ja inspiroitumista takaisin kalenterini pariin. Tietysti vielä tässä vaiheessa joulu-tammikuun lähes tyhjät päivät ilman minkäänlaisia merkintöjä harmittavat, mutta uskon ja luotan, että kun aikaa kuluu, juuri nuo sivut kertovat kaunistelemattomalla tavalla tuon hetkisestä elämästä. Lähestyvä kevät ja valon lisääntyminen tuovat varmasti myös uutta energiaa ja fiilistä kalenterin tuunailuihin. Ehkä Kamuni onkin vain nukkunut talviunta?

Onko sinulla ollut inspiraation puutetta tai innostus kadoksissa kalenterisi käytössä? Kuinka olet päässyt tuosta vaiheesta ylitse? Oletko vain antanut ajan kulua vai rutiininomaisesti alkanut vain käyttämään jälleen kalenteriasi? Jatketaanhan aiheesta keskustelua ryhmän puolella.

Terveisin Aliisa