Avainsana: leimasimet

DIY – PET-teippi alkoholimusteilla

StazOn Jet Black leimasinmuste ostettu Käsitellen ja alkoholimusteet ostettu Suomalaisesta kirjakaupasta.

Heipä hei ja tervetuloa kokeilemaan kanssani ensimmäistä kertaa, kuinka alkoholimusteilla saa tehtyä PET-teippiä. Tätä tekniikkaa varten tarvitset alkoholimusteiden lisäksi pakkausteippiä, leivinpaperia (tai jotain muuta liukasta, josta teippi irtoaa helposti) ja mahdollisesti leimasimia ja liuotinpohjaisen musteen.

Alkoholimusteiden kanssa kannattaa huomioida se, että työtilassa on hyvä ilmanvaihto (tai edes avata ikkuna) ja, että alusta kestää varmasti musteet. Lähdin liikkeelle sillä, että asetin neljä pätkää pakkausteippiä leivinpaperin päälle, jättäen teippien väliin muutaman sentin välin. Tämän jälkeen lähdin tiputtelemaan roiskeita alkoholimustepulloistani. Käytin värejä Brown ja Metallic Gold. Osan roiskeista levitin puhaltamalla niitä paksulla pillillä. Tarkoituksenani ei ollut hakea minkäänlaista kuviointia, joten roiskeet tein ihan summamutikassa.

Kun alkoholimuste oli kuivunut (ainakin tarpeeksi tällaiselle hätähousulle), kaivoin kaapista muutamia erilaisia leimasimia ja StazOn mustetyynyn värissä Jet Black. Testasin muutamia erilaisia musteita pakkasteippiin jo etukäteen, ja tämä oli ehdottomasti paras ja toimivin vaihtoehto. Esimerkiksi tavallinen muste (ei kuitenkaan vesiliukoinen) ei tupannut millään kuivumaan teipin kiiltävällä pinnalla.

Muutamia eri leimasintyyppejä testailin tähän ja parhaiten suoriutui puupalikassa kiinni oleva kumileimasin. Silikoniset, akryylipalikkaan kiinnitettävät leimat puolestaan tarttuivat kiinni alkoholimusteeseen lähes välittömästi, ja niiden putsaaminen oli aika ison työn takana, joten sitä en suosittele tähän ainakaan, jos ei ole antanut musteiden sitä ennen kuivua useampaa tuntia. Myös tuollainen vaahtomuovisempi leima toimi ihan mukavasti tässä, vaikka en ole koskaan ostanut tätä varten omaa palikkaa. Kokeilin myös ihan perus viinipullon korkkia, joka toimi enemmän kuin hyvin sotkuisten efektien luojana.

Seuraavana oli vuorossa teippien leikkaaminen irti pakkausteipin reunoja mukaillen. Leivinpaperi toimii tässä taustapaperina, mutta voit esimerkiksi myös säilöä palat tarrakirjassa halutessasi. Teipit on myös mahdollista säilöä rullaksi esimerkiksi hyödyntämällä wc-paperin pahvihylsyä ja liittää aina pienen pään teipistä toiseen, kuitenkin pitäen suurimman osan taustapaperista paikallaan.

Pakkausteippi on kyllä niin monikäyttöinen, että joka kerta hämmästyy! Tätä oli todella hauska tehdä ja jokaisesta teipistä tulee todella uniikki ja tekijänsä näköinen. Sävyjä ja kuoseja on helppo vaihdella omien askartelutavaroiden puitteissa ja vain oma mielikuvitus on rajana.

Toivottavasti tämä vinkki pääsee siellä ruudun toisellakin puolella käyttöön. Mikäli päätät tehdä oman versiosi, laita ihmeessä kuvaa ryhmän puolelle! Näkisin enemmän kuin mielelläni, millaisia taideteoksia saatte aikaan. Ihanaa alkanutta kesää!

– Laura S.

Hintalappujen uusi elämä

Viime vuoden puolella ryhmässä näkyi tämä Sannin super inspiroiva video, jossa oli tehty pieni kirjanen käyttäen vaatteiden hintalapputageja. Minulla oli juuri siinä vaiheessa kesken oma #the100dayprojectini, mutta innostuin ideasta niin paljon, että rupesin keräämään valmiiksi talteen itselleni näitä lappusia. Iso pino onkin odotellut jo pidemmän aikaa kaapissani sitä hetkeä, kun saisin jostain motivaatiopuuskan ja aloittaisin tämän uuden projektin.

En ole koskaan sitonut vihkoa enkä kirjaa, enkä muutenkaan ole mikään iso DIY-ihminen, mutta lähdin ihan yksinkertaisista asioista liikkeelle tämän mini junk journalin kanssa. Niinpä kaivoin jesarin kaapista ja lähdin sillä kiinnittämään hintalappuja toisiinsa. Muutaman erehdyksen jälkeen huomasin, että oli fiksuinta jättää selkeä, millin pari leveä väli aina lappujen väliin, jotta sivut mahtuvat kunnolla kääntymään. Näin jälkiviisaana, olisin toki voinut hoitaa tämän teippisidonnan samalla tavalla kuin alkuperäisessäkin videossa oli tehty. En vain silloin jostain syystä millään löytänyt ohjevideota, vaikka nyt tätä kirjoittaessa se löytyi aivan liian helposti. Ehkä seuraavaa projektia varten sitten?

Omat hintalappuni ovat lähes yksinomaan lasten vaatteista ja unipussista, ja osa on varsin paksua ja kovaakin pahvia. Tämän takia sivumäärä on varsin maltillinen. Muutama hieman eri tavalla ylös tai alas aukeava lappu oli luonnollisesti pakko ottaa vihkoseen mukaan. Halusin tämän ensimmäisen olevan myös matalan kynnyksen tekele: harjoittelen edelleen tätä osaa askartelumaailmasta. Minit ovat kuitenkin tulleet selkeästi isoksi osaksi omaa tekemistäni, joten tämä tuntui todella nopeasti omalta jutulta.

Aluksi minulla oli pelkkä naru tämän ympärillä, jolla sidoin vihkon kasaan. Löysin kuitenkin kuvassa näkyvän, ulkoiluhousujeni mukana tulleen varanapin, jonka päätin hyödyntää suljentamekanismiksi. Nämä tuppaavat pyörimään pienessä muovipussissaan aina iät ja ajat kaappien perukoilla, joten mieluummin hyödynnän heti tämän silläkin uhalla, että nappini katoaa seuraavan puolen vuoden sisällä. Selkämystä aion vielä parannella ja samalla varmistaa, että naru – joka on muuten myös hintalapusta – pysyy varmasti hyvin menossa mukana.

Luonnollisesti halusin päästä välittömästi tämän tehtyäni myös koristelemaan ensimmäisiä sivuja. Koska hintalaput ovat lähtökohtaisesti pahvia ja murrettuja värejä, aion pitää sitä kantavana teemana ja inspiraationa koko projektin ajan. Haluan myös yrittää hyödyntää mahdollisimman paljon pientä silppua ja irtotarroja, mitä löytyy erinäisistä kirjekuorista ja pusseista. Minulla on myös paljon erinäisistä vaihdoista tulleita juttuja, jotka eivät ole syystä tai toisesta päässeet kalenterin väliin, joten toivottavasti ne löytävät nyt tiensä tänne junkkiksen puolelle.

Junk journalini on aivan lapsenkengissään vielä, mutta olen pitkästä aikaa taas erittäin innostunut jostain ja toivon, että aikaa ja inspiraatiota riittää enemmänkin tämän kanssa touhuamiseen. Tulen varmasti ryhmän puolella päivittelemään omaa edistymistäni ja kenties tämä saattaa vilahtaa myös meidän Instagramin reelseissä.

Ihanan aurinkoista viikon alkua jokaiselle! – Laura S.