Avainsana: leuchtturm

Kirjoittajan bujo

Harrastajakirjoittajana ja sanataideohjaajana halusin oman muistikirjan kirjoittamista varten. Niinpä aloitin viime vuonna kirjoittajan bujon.

Kotiutuuko listahirmu bujoiluun?

Rakastan listoja. Luulin, että bullet journal olisi aivan ehdottomasti ja täydellisesti minun juttuni. Yritelmäni laatia bujo kalenteriksi oli kumminkin niiiiiin sillisalaatti, ettei siitä tullut oikein mitään. Vähän budjettia, pikkuisen suunnittelua ja jokunen ruokalista, MUTTA. 

Joku esitteli päiväkirjabujon idean, ja siitä innostuin enemmän. Kun silloisessa työssäni tuurasin muita milloin missäkin, oli oikein kätevää laatia päiväkirjamaiset listat viikoksi kerrallaan. Vaan sekin jäi.

En suostu luopumaan erillisestä päiväkirjasta, enkä siedä ajatusta, että päivittäinen kirjoitustila on etukäteen säännelty. Pitää saada riipustaa vaikka kymmenen sivua, jos niikseen tulee, tai tyytyä kymmeneen sanaan, kun sydän on liian täynnä. 

Mutta kirjoittaminen! Koska ajattelen parhaiten kynä kädessä, ja joitakin juttuja olisi paras muistaa ajoissa, tuumin kokeilla, millainen kirjoittajan bujosta tulisi.

Mikä kirjoittajan bujo? 

Aloitin 2023 kirjoittamisjuttuihin oman muistikirjan, paksun ja herkän roosan Leuchtturmin bullet journalin. Työmatkani on melko pitkä, joten bujo kulkee usein mukana (tauolla runotyötä!) ja rähjääntyy reissussa. Kierreselkäistä en voi ajatellakaan.

Kynästäni tulee vain sanoja: piirtäminen on pakkopullaa. Koska kirjoittaminen on minulle kaikkein suotuisin ja turvallisin tapa ilmaista itseäni, uskallan kirjoittajan bujossani kokeilla edes vähän,  millaista on vetää kuukausinäkymän päivät vapaalla kädellä. Uskallan vähäsen kohdata ja käsitellä sitä häpeää, että visuaalisen maailman asukkina en ole visuaalinen ihminen. Itsellenihän sentään vain muistikirjaa muokkaan.

Aloin koota kirjoittajan bujoa omin neuvoin. Ei käynyt edes mielessä tutkailla, mitä väki harrastebujoihinsa ylimalkaan sisällyttää. 

Niinpä bujoiluni on vieläkin haparoivaa.  Teen jonkinlaisen kuukausinäkymän, jonka koristelen jotenkin kirjoittamiseen tai lukemiseen sopivasti. 

Listaan kiinnostavat kirjoituskilpailut ja tekstien palautuspäivät. Näkyypä kalenterissa nyttemmin silloin tällöin Kalenterimanian blogin jäsenpostauksen palautuspäiväkin.

Kun on kirjoittamispäivä, laadin työlistan tai merkitsen, mitä sain kyhätyksi. Kenties päiväsivulle tulee kumpikin: työsuunnitelman kohdat saavat eteensä tarran, kun olen tarttunut toimeen ja nakuttanut ne.

Omia kirjoitushaasteita

Marraskuussa 2023 asetin tavoitteeksi kirjoittaa joka päivä. Kirjoittaisin vaikka vain aamusivut tai päiväkirjaa, mutta jotain päivittäin. Jos runot tai tarinat etenisivät, aina parempi. 

Tyyli ja tapa hakusessa

Alkuvuodesta 2024 käytän Moleskinen muistikirjaa. Etsin tyyliäni edelleen.

Kirjoituskilpailun lisäksi kalenteriaukeamalle ovat ilmaantuneet runoillat. Koristelussa palvelevat enimmäkseen tarrat ja teipit, kuten aina. 

Mitä sinä seuraat harrastebujossasi? 

Aloitin uutena juttuna aamusivuseurannan. Aamusivuthan ovat kirjoittamisen opettajan Julie Cameronin idea. Tarkoitus on kirjoittaa kolme sivua tajunnanvirtaa mahdollisimman pian heti herättyä. Toisinaan jatkan koristelemalla vielä yhden sivun.

Vuorotyöläiselle homma on hieman haastava. Mietin, pitäisikö seurata sitä, kirjoittaako aamu- tai iltapäiväsivuja, ja miten vuorokaudenaika vaikuttaa. Muuttuuko tajunnanvirtaa sisältö enemmän sen mukaan, onko tapa säännöllinen, vai kirjoitusajan mukaan? Kunhan jonakin hetkenä päivittäin saisi tajunnanvirtapurskahduksen paperille, luovuus pysyisi auki.

Nyt olen alkanut kirjoittaa aamusivuja bujoon sen sijaan, että käyttäisin päiväkirjaa tai erillistä vihkoa. Niinpä meneillään oleva Moleskine ei riitä kuin ehkä kevääksi. 

Jokohan seuraavassa, kolmannessa kirjoittajan bujossani olisi selkiytynyt, yhtenäinen rakenne? 

Joitakin ideoita löysin tästä Writer’s notebook -blogikirjoituksesta.

Mitä sinä ehdottaisit kirjoittajan kesäbujoon?

Kirjoittamisen ja koristelun iloa sinulle edelleen! 
-Anna

Aurinkoinen kevät

**postauksessa mainitut kannet ja muistikirja ostettu kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Kirjakaupan kanssa

Aurinkoista maanantaita kaikille ja ihanaa viikon alkua! Ryhmä on ollut ihanan aktiivinen viime aikoina ja se on nostanut omaakin mielialaa. Nostoa on todellakin tarvittu, sillä maailmantilanteen ollessa mikä on tuntuu siltä, että joka puolelta nousee jatkuvasti esiin kaikkea negatiivista. Se on tosi raskasta, sillä haluaisin koittaa pitää omassa elämässäni positiivisen yleisvireen yllä. Ryhmän aktivoituminen sai minutkin innostumaan taas kalenterikuvien ottamisesta, tosin elämän tullessa tielle en yksinkertaisesti muista tai edes ehdi postaamaan joka päivä sosiaaliseen mediaan. Olen kuitenkin oppinut olemaan armollinen itselleni, enkä enää syyllistä itseäni siitä jos en repeä joka paikkaan vaikka kuinka tahtoisin.

Töissä elämme hyvin hektistä aikaa, Turun Sanomissa asti on kerrottu siitä, millaista avustustyötä teemme ja viimeisen parin kuukauden aikana on ollut useampikin päivä, kun työpäiväni ovat venähtäneet iltaan asti. Sen lisäksi arkea on toki ”sekoittanut” vielä sekin, että tyttäreni esikoulun henkilökunta oli (täysin oikeutetussa ja täysi tuki lakolle!) lakossa. Onneksi työpaikkani on joustava ja miniminä sai kulkea ne päivät mukanani töissä. Kaikilla ei tätä mahdollisuutta ole.

Totesin taas kerran, että kalenteria en ehdi töissä päivittelemään. Kalenterin tilalla onkin nyt repussa kulkenut mukana Suomalaisesta Kirjakaupasta ostetut Victoria`s Journal-kannet, jotka kätkee sisuksiinsa nimikoidun Leuchtturmin. Olen pohtinut paljon sitä, että onko ok koristella kalenteria vaikka ei sitä ehtisi muuten käyttää, mutta miksipä ei olisi jos se tuottaa iloa? Minkään harrastuksen ei kuitenkaan ole tarkoitus tuottaa stressiä, vaan nimenomaan iloa ja ainakin omalla kohdallani tyhjentää pää. Joten! Aion jatkaa samalla linjalla, ilahtua ihanista tarroista, ottaa kuvia silloin kun ehdin ja paahtaa töissä täysillä.

-Mira