Avainsana: Maanantain haaveita

Uusi työpöytä

Ajaston kalenterit saatu yhteistyönä.

On vuosi 85, kauan on aikaa siis…. eiku! Ei ehkä ihan vielä silloin (vaikka olenkin sinä vuonna syntynyt), mutta tämä soi korvamatona postausta kirjoittaessa. Miksi kirjoitin sen tähän? Noh, se sattui niin sopivasti, koska todella pienestä lähtien olen haaveillut omistavani kirjelipaston. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, se voi olla kulmalipasto, klaffilipasto, lipastopöytä, kirjekaappi… No kuitenkin, unelmoin sellaisesta.

Myynnissä ei silloin ollut sellaista ja antiikkiliikkeissä ne maksoivat ”miljoonia”. Aikuisena aika ajoin vastaan tuli huonokuntoisia nettikirppareilla, eikä silloin ollut aikaa tai halua kunnostamiselle. Kuin varkain, IKEA oli myynyt kirjelipastoa työpöytänä enkä tiennyt mitään asiasta, kunnes bongasin torista ensimmäisen ja aivan väärältä paikkakunnalta. Paljonko se voisi uutena maksaa, ajattelin, huomatakseni ettei sitä enää valmisteta. Alkoi etsiminen ja lopulta tärppäsi suht läheltä.

Tietenkin tähän kohtaan sää ei ole puolellani, hukumme lumeen ja ajotiet ovat liukkaimmat koko talvena. Sain peräkärryn lainaan, mutten uskaltanut lähteä Yarikseni kanssa sitä vetämään siinä kelissä. Varmistin vielä perheemme farmarin loosterin mitat ja se menisi juuri ja juuri, jes! Lipasto pääsi turvallisesti uuteen kotiin. Kotona huomasin, että siihen on jäänyt vahva hajuveden haju ollessaan meikkipöytänä, mutta pesulla ja tuuletuksella en enää sitä haista huoneilmassa.

Samalla haikea luopua vanhasta pöydästä mikä on palvellut 10v, joka on edelleen priima kunnossa, mutta liian iso menetettyäni työhuoneen lapsille. Siinä ei ollut laatikostoja mihin tavaran saisi piiloon, joten olohuoneemme näytti aina kaaokselta. (Näyttää se vieläkin, koska en osaa tuunailla siististi). Kirjelipasto työpöydän tilalla on jo itsessään kaunis kaluste, tavaran saa piiloon ovien sisälle (vielä on järjestettävää) ja vihdoin myös viherkasveillani on jokin muu paikka kuin ruokapöydän pääty, missä ne olivat aina tiellä vieraiden ollessa kylässä. Muutenkin asunnossamme vallitsee mustien ja valkoisten huonekalujen summa ja oli jo aikakin saada lisää valkoista mustan vallitessa, joka samalla avarsi tilaa.

Vitsi mä olen onnellinen, lapsuuden haaveesta totta! Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille.
-Tia

Kalenterimaanikon haaveiluhetki

Helou helou helou! Pää pilvissä haaveillen lähestulkoon ilmassa leijuva Inka täällä kirjoittelee. Tässä on kulunut jo aika hyvän aikaa niin, että kalenteriharrastukseen liittyvien ostoksien tekeminen on ollut kovinkin maltillista itselläni. Nyt alkaa tuntua siltä että hankinta- & haavelistoille on alkanut taas kertyä hieman asioita, ja ajattelinkin näitä haaveita hieman jakaa teille tämän postauksen muodossa.

Oikeasti tarpeeseen tulisi tilata jostain viikonpäivä-tarroja. Ne olen onnistunut käyttämään täysin loppuun, eikä jemmoista ole löytynyt enään edes yksittäisiä, yksinäisiä viikonpäiviä. Kovin vaikeaa on vain päättää haluaisiko suomenkielisiä tarroja, vai kenties englanniksi päivien nimet. Noh, haaveillahan voin vaikka molemmista – erilaisilla fonteilla ja väreillä! Toinen halu jolle olisi myös edes jonkinlainen järkiperuste, on washivaraston täydentäminen. Vaikka rullia toki lipaston laatikossaan pyöriikin ihan reilulla kädellä, on viime kuukausina useampikin lemppariteippi tullut käytettyä loppuun. Kesällä tuli myös myytyä pois reilu pino washeja, joten tiedän että varastossani olisi kyllä tilaa jokuselle peruskuvioiselle rullalle. Ehkäpä tieni tässä pian vie vaikkapa Teippitarhan sivuille selaamaan, ja joku kaunis päivä osaan valita tilattavaksi asti juuri ne lemppareimmat ihanuudet…

Ja kun nyt on puhe haaveista, niin listaampa tähän niitä villimpiäkin askarteluasia-unelmia:

Iiiiiiso stanssikone! Omistan oikein näppärän söpön pienen masiinan kyllä, mutta iiiiisolla koneella mahtuisi käyttämään mitä vain stansseja! Tämä haave sisältäisi siis tietenkin myös loputtoman budjetin stanssien hankkimista varten.

Ammattilaisen järjestämä, uusi ja kaunis askartelutila. Tilanne askartelupisteelläni on kyllä melko hyvä nytkin, mutta aina voisi olla vielä hieman loogisempaa, helppokäyttöisempää – ja visuaalisesti ainakin säilytysratkaisujen suhteen yhtenäisempää!

Unelmien tarrat Me And My Big Ideasin tarrakirjoista – ilman niitä sivuja joille ei ole itsellä käyttöä! Ei ole hyvään toviin tullut näitä tarrakirjoja ostettua uusia, kun piheys ja ehkä jopa järkikin ovat tulleet väliin koska ”tarpeeksi suuri osa” tarroista ei ole aiheuttanut hengen haukkomista ihastuksesta.

Ja mistähän sitä vielä oikein haaveilisi… Ainakin energiasta ja sopivasta ajasta toteuttaa kaikkia niitä ideoita jotka kyllä päässä muhivat. Ja ISONA unelmana haaveilen että edelleenkin jylläävä pandemia olisi vielä joskus muisto vain, ja pääsisi taas pelotta tapaamaan ja halaamaan rakkaita kanssamaanikoita. On ikävä!

Peace and love, Inka.