Avainsana: maniaperhe

Tuunaushaaste – Bullet journal

Osallistuin tuunaushaasteeseen toteuttamalla sen bujoon, jota käytän myös kalenterin roolissa. Muistikirjana minulla on A5- kokoinen Yop&Tom -merkkinen muistikirja. Miettiessäni haasteelle sopivaa sivua, päätin tehdä haasteen kohtien mukaisesti toukokuun kuukausiaukeaman. Haastavaa, mutta hauskaa! Haasteena oli sisällyttää työhön jotain kierrätettyä, vastavärit, ystävä ja tuuli, haluamallani tavalla. Aluksi tuntui hankalalta miettiä mihin suuntaan työ lähtee etenemään – päätin kuitenkin yrittää heittää turhan miettimisen pois, ja alkaa vaan tekemään.

Aloitin luonnostelemalla kuukausiaukeamalle kalenteriruudukon. Oli yllättävän haastavaa päättää minkälaisella pohjalla lähden liikkeelle, että tilaa jäisi tarpeeksi haasteen toteuttamiselle. Päädyin kuvassa näkyvään ratkaisuun, vaikka se poikkeaakin jonkin verran normaalisti käyttämästäni kuukausipohjasta. Luonnostelun jälkeen teippasin reunat washilla, saadakseni suorat reunat. Päätin nimittäin tarttua seuraavaksi pitkästä aikaa guassiväreihin ja alkaa maalata.

Päädyin valitsemaan aukeaman pohjaväriksi keltaisen, ja sekoittelin kahdesta eri keltaisen sävystä sopivaa. Lopulta käytin enemmän kuitenkin kuvassa oikealla näkyvää Lemon yellow -sävyä.

Kuvassa maali on osittain vielä märkää, minkä vuoksi lopputulos ei näytä kovinkaan tasaiselta. Maalin kuivuttua irrotin teipit ja tussasin kalenterinäkymän ruudut mustalla tussilla. Maalasin myös kalenterinäkymän reunat violetilla guassivärillä – joka kuvissa tosin näyttää aivan ruskealta. Mutta violettia se on! Tässä myös toteutui ensimmäinen haasteen kohta, nimittäin vastavärit. Lisäsin tässä vaiheessa kalenteripohjaan myös tarroilla viikonpäivät ja päivämäärät.

Tässä kohtaa itselleni alkoi tulla aukeamasta sarjakuvafiilis, ja päätin jatkaa enempiä miettimättä eteenpäin sillä fiiliksellä. Löysin kaapin pohjalta askarteluun aiemmin käyttämiäni vanhoja Aku Ankka -lehtiä, ja aloin niistä selailla aukeamalle sopivia kuvia paljoa enempää ajattelematta. Näistä kuvista löytyivät haasteen loppuihin kohtiin sopivat asiat: jotain kierrätettyä tuli vanhojen lehtien käyttämisestä, kuvista löytyy ystäviä, ja tuulta kuvaamaan löytyi yksi sarjakuvaruutu, jossa tuuli nappaa Roope Ankan paperin lipputangon päästä. Varjostin violetilla värillä myös kuukausinäkymän laatikot.

Sivu näytti tällaisenaan mielestäni vielä liian tyhjältä, joten kaivelin lehdistä vielä muutamia kuvia täyttämään sivua. Leikkasin myös sarjakuvaruuduista kuukauden kirjaimet, ja liimasin ne sivulle. Tykkään kirjoittaa kuukauden tapahtumista tarkempia tietoja muistiin, joten lisäsin sivulle vielä ruskeasta paperista leikatun laatikon ylimääräisiä muistiinpanoja varten. Viimeisenä lisäsin aukeamalle hieman lisää violettia väriä tuoden lisävarjostuksia kuviin.

Aukeaman lopullinen muoto näkyy yllä olevassa kuvassa. Mielestäni siitä tuli hauska, enkä usko, että olisin ilman tämänkaltaista haastetta ryhtynyt toteuttamaan aukeamaa tällä tavalla. Välillä on kuitenkin hauska haastaa itseään tekemään jotain täysin erilaista kuin mitä yleensä tekee!

-Vilma

Luovuus syntyy tylsyydestä, vaatii rohkeutta ja kesyttää demonit

Olin otettu, kun minua pyydettiin tekemään Kalenterimanialle jäsenpostaus. Olen ollut Kalenterimanian jäsen monen vuoden ajan, mutta vain harvemmin yhtä aktiivinen kuin viimeaikoina. Nyt kun elämäni on eräänlaisessa välivaiheessa, Facebook-ryhmä on antanut minulle olon yhteisöön kuulumisesta ja tuonut arkeeni paljon iloa ja inspiraatiota. Olen todella iloinen, jos jokin, mitä jaan voi tuottaa samaa jollekin muulle.

Minulle ehdotettiin jäsenpostauksen tekemistä Simple Stories -rengasplannerini välilehtiprojektista. Pilkulliset Carpe Diem -plannerikanteni ovat pyörineet laatikoissani varmaan vuodesta 2017 lähtien. En ole saanut otettua niitä oikeaan käyttöön, mutta en ole halunnut niistä luopuakaan. Kalenteri-innostuksen sytyttyä taas pitkästä aikaa alkuvuodesta 2024, päätin tilata vähän uusia tarvikkeita, muun muassa vihdoinkin sen kuuden reiän rei’ittimen, jota en ole aikaisemmin saanut hankituksi. Rei’ittimen lisäksi ostin upeita viidakkoteemaisia papereita, washiteippejä, die cutseja sekä liimattavia helmiä.

Ajattelin, että lähden kasaamaan ihaniin pilkkukansiini plannerin, päiväkirjan ja muistojen kokoelman kaunista sekamelskaa. Ajatuksenani oli, että tämä lähes mappikokoinen binderi keräisi sisäänsä ne asiat, jotka minua elämässäni inspiroivat: Sellaiset asiat, jotka eivät liity työ- tai julkiseen minääni vaan siihen yksityiseen minään, joka nauttii kuun vaiheiden seuraamisesta, tarotkorttien lukemisesta, joogafilosofiakursseista, runojen kirjoittamisesta tai melkein mistä tahansa, millä ei ole suoraa käytännön hyötymerkitystä. Keräisin vain niitä asioita, jotka elävöittävät omaa sieluani. Projektin aloittamiseksi päätin ensialkuun tehdä uusista papereistani kauniit välilehdet.

Kuten moni varmasti allekirjoittaa, tuunailussa joutuu väistämättä opettelemaan epätäydellisyyden sietämistä. Minulle vaikein vaihe on se, kun minun pitäisi aloittaa täydellisen puhtaan pöydän “pilaaminen” omilla tuotoksillani. On niin paljon mistä valita, mitä jos valitsen väärin? Mitä jos kyllästyn? Mitä jos lopputulos on mielestäni sotkuinen? Tai mitä jos en saakaan vietyä projektiani loppuun? Ensimmäinen välilehti kuvastaa hyvin tätä epätäydellisyyden pelkoa lainauksella Etan biisistä Demoneista ystävii. 

Minusta tuntuu, että kalenteriharrastuksessa on jotakin syvästi intuitiivista ja elämän virrassa soljuvaa. On aikoja, kun kalenterituunaus on elämässä mukana vain satunnaisina tarvikevarastojen silmäilyinä ja hivelyinä, ja etäisenä tarpeena säästää kaikki tarvikkeet jotain ehkä tulevaa ajankohtaa varten. Sitten taas toisinaan innostus kalentereihin syttyy kuin yllättäen ja tekeminen sujuu. Omalla kohdallani kalenteriharrastus vaatii sen, että elämäni on oikealla tavalla tylsää ja tasaista. Luovuus alkaa pitkästymisestä ja luova tekeminen vaatii sen, että elämässä on rauha maassa, jotta uppoutuminen ja flow-tila on mahdollista saavuttaa. Olen itse oppinut hyväksymään sen, että pakottamalla ei synny hyvää jälkeä. Silloin kannattaa takoa, kun tekeminen sujuu helposti ja pakottamatta. Jos inspiraatiota ei ole tai projektiin tarttuminen jopa ahdistaa, kannattaa kärsivällisesti odottaa parempia aikoja.

En päässyt välilehtiprojektissanikaan vielä maaliin asti, sillä sain vasta ensimmäisen valmiiksi. Päätin noudattaa omaa neuvoani, enkä lähtenyt tekemään seuraavia sivuja väkisin. Ajatuksenani on koota kullekin välilehdelle lainauksia, jotka sykähdyttävät jotakin minussa. En voi tehdä tällaista projektia, jos sisälläni ei juuri sillä hetkellä soi.

Loppuun voisin antaa muutaman käytännön vinkin itsetehtyjä välilehtiä suunnitteleville:

  1. Päätä montako välilehteä aiot tehdä ja laske jaottelua sivukokosi mukaan: kuinka monta senttimetriä kustakin välilehdestä jää näkyvää osaa?
  2. Välilehtien määrää tai järjestystä ei voi myöhemmin enää muuttaa, koska ne on leikattu kukin omalle paikalleen
  3. Kunkin välilehden “läpän” kannattaa olla hieman korkeampi kuin näkyvä osa, jotta se jää nätisti edellisen alle. Päädyin tekemään omani niin, että jokainen läppäosa alkaa aivan sivun yläreunasta ja jatkuu aina edellistä pidemmälle näkyviin jäävän osan verran.
  4. Leikkaa välilehdistä hieman isommat kuin niiden alle jäävät sivut, jotta ne peittävät sivut kauniisti. Tee läppäosista tarpeeksi leveät: itse tein 1,5 cm leveät läpät
  5. Muista, että sivukoon ollessa vähän isompi, rei’ittimessä kannatta katsoa keskikohta huolella… Nimimerkillä melkein mokasin!
  6. Kokeile rohkeasti! Se on vain paperia. Voit tehdä myöhemmin uudet paremmalla kokemuksella.

En toistaiseksi vielä tiedä, miten planneriprojektini tulee jatkumaan, mutta yritän taltuttaa tyhjän sivun kammoa ja opetella epätäydellisyyden sietämistä. Loppujen lopuksihan parasta tässä kaikessa on käsillä tekeminen ja oman luovan energian vapauttaminen!

Mukavia talvisia tuunaushetkiä kaikille!