Ihanaa viikkoa murut! Tällä kertaa ystäväkirjasivun pääsen täyttelemään minä. Tähän astiset ystäväkirjapostaukset pääset lukemaan täältä.
Nimi, ikä, paikkakunta
Janita, 29 vuotta (mutta vahvasti seuraavaa vuosikymmentä kriiseilevä), Tampere (ja kyllä, kirjoitin tähän ensin Oulu ja sitten Jyväskylä).
Mottoni
Mulla ei sinällään mottoa ole – tai ainakaan sitä ei ole tullut pohdittua. Mutta puolisollani on eräs upea Sesame Streat -paita, jonka mukaan voisin elämäni elää: ”Keep your friends close, but your COOKIES closer.” -Cookie Monster
Ensimmäinen kalenterini
Aivan tarkkaan en tätä muista, mutta tiedän omistaneeni sellaisen pörrökantisen Nalle Puh -kalenterin, joten luulen tämän olleen se ensimmäinen.
Unelmieni kalenteri
Jos mä tietäisin millainen mun unelmien kalenteri on, elämä olisi paljon rauhallisempaa, toimivampaa, eikä mun tarvitsisi joka ikinen vuosi kriiseillä. Mutta koska unelma on usein sellainen asia, joka on jollain tavalla hitusen saavuttamattomissa sanon, että visuaalisesti kaunis ja toimiva bujo. Sellaista en nimittäin ole ikinä vielä aikaan saanut!
Kolme tarviketta, joita ilman en tule toimeen
Poispyyhittävä kynä, post it -laput ja korostuskynä. Ilman noita mun arki luhistuisi.
Vaaka- vai pystypäivät?
Tää on yllättävän haastava kysymys. Jossain kohtaa olin ihan vaakapäivä-tyttö, mutta esimerkiksi aikatauluttamisen kannalta opinnoissa pystypäivät toimi paremmin. Rippuu siis paljolti kulloisesta elämäntilanteesta. Sanon silti vaaka, koska se tuli ekana luonnostaan mieleen.
Keräilen salaa
En mä niin kauhean salaa keräile, mutta täytynee silti sanoa tarrakirjoja tai paperikoita. En ole koskaan oppinut koristelemaan runsaasti, joten siihen nähden omistan kyseisiä asioita yllättävän paljon.
Kauanko olen ollut Kalenterimaniassa?
Löysin tieni ryhmään 2019, mutta ehdin sitä ennen lukea blogia ja seurata tubekanavaa noin vuoden. Eli koen olleeni osa yhteisöä jo silloin.
Olenko ollut Kalenterimanian miitissä tai haluanko joskus osallistua?
Olen ollut kerran pienessä miitissä ennen koronaa. Olisi ihanaa osallistua miitteihin livenä enemmänkin!
Paras muistoni Kalenterimaniaan liittyen?
Se hetki tai ne pienet hetket, jolloin olen tuntenut ensimmäistä kertaa kuuluvani tänne ja osaksi maniaperhettä.
Tunnustan tässä ja nyt, että olen aina halunnut
Olla kirjailija tai toimittaja. Oon aina halunnut kyetä elättämään itseni kirjoittamalla. Se nyt ei sitten oikein koskaan toteutunut. Tai siis ainakaan vielä!
Terveiset
Ihan super ihanaa syksyä! Pysykää just niin inspiroivina, kuin tähänkin asti!
-Janita R.
