Avainsana: memory keeping

Perjantaipäiväkirja – Janita V.

Rakas päiväkirja kuulostaa omaan korvaan kliseiseltä aloitukselta. En oikeastaan edes tiedä miten päiväkirja kuuluisi aloittaa. En ole koskaan pitänyt sellaista. Muistan kyllä lapsuudesta lukolliset päiväkirjat, minullakin oli sellainen. En vain koskaan saanut kirjoitettua niihin mitään tai ainakaan paria riviä enempää. Tekstin tuottaminen ja kirjoittaminen on aina ollut minulle haastavaa, vaikka puhumaan olenkin varsin suulas. Jo ihan peruskoulusta saakka minkä tahansa tekstin kirjoittaminen on tuntunut valtavan työläältä ja sen loppuun saattaminen elämää suuremmalta haasteelta. Siitäkin huolimatta, että olen nettiroolipelannut viimeiset 15-vuotta eli kirjoittanut satoja sivuja fanfictionia bittiavaruuteen.

Olen iloinen, että kalenterin myötä viimeisen kahden vuoden aikana olen saanut kirjoitettua edes jotain ylös. Aikaisemmin kalenteri oli vain syy koristella se kauniisti tarroilla. Nyt se on oikeasti arjenhallinnan työväline, jota seuraan päivittäin. Kalenteri kulkee mukana välillä töissä, viikonloppu reissuilla ja on me joskus istuttu yhdessä kahvilassakin.

Merkittävimmät muutokset omassa kalenterin käytössä ovat olleet vuoden alusta aloittamani värikoodaus asioiden ylös merkitsemisessä ja rutiinin löytäminen. Värikoodaus auttaa hahmottamaan viikon menoja, kun tietty asia on merkittynä ylös tietyn värisenä. Se helpottaa myös löytämään tietyn asian tarrojen täyttämiltä aukeamilta. Rutiinilla tarkoitan, että otan joka päivä itselleni aikaa kalenterin kanssa. Se voi olla lyhyt hetki ennen töihin lähtöä tai töiden jälkeen. Tai vapaapäivänä tunteja kalenterin kimpussa tuunaamista. En luo itselleni enää samanlaisia paineita kalenterin tekemisestä mitä aiemmin. En ota itseeni siitä, jos suunnitelmat menee uusiksi ja en ehdikään silloin, kun olisin ajatellut. Turhien paineiden asettamisen itselle jostain mitä lähtökohtaisesti tekee vain itselleen, on vahingollista. Se lopulta vie halun tehdä yhtään mitään ja ainoa kärsijä olet sinä itse.  

Pääkalenterina toimivan Hobonichi weeksin lisäksi merkitsen menneitä tapahtumia ylös personal kokoiseen rengasplanneriin, joka toimii memory keeping plannerina. Aiemmin merkitsin menneet tapahtumat viikon aikana ylös viikkolehtiöön ja loppuviikosta siirsin kaiken kerralla kalenterin sisään. Tämä toimi hetken, kunnes huomasin, ettei vuorotyötä tekevänä aikaa juuri tiettynä päivänä välttämättä ole tarpeeksi. Kokeilin muutamia eri tapoja, joista nykyinen on tähän saakka tuntunut parhaalta. Täytän kalenteria päivittäin sitä mukaa, kun jotain on tapahtunut. Näin menneet tapahtumat eivät unohdu viikon aikana ja en sekoita päiviä toisiinsa. Päivittäinen tarrojen kanssa leikkiminen on myös merkittävä osa töistä palautumistani. Se jos mikä vie ajatukset toisaalle, kun ainoa murhe on, onko tämä tarra juuri oikean sävyinen tälle aukeamalle.

Bisous Janita V.

Kalenterin tuunausta Instax-kuvilla

”Rakas Joulupukki…

…Tämän joulun 2022 toiveeni on Instax mini 11.” Ja sen myös sain!

Kalenterimanian Facebook-ryhmässä tuli syksyllä törmättyä keskusteluihin tästä pienestä kaverista ja heti totesin että tarvitsen sellaisen myös itselleni. Päädyin kuitenkin odottamaan (ja kiduttamaan) itseäni sen verran että pyysin kameraa joululahjaksi mieheltäni. Odotus oli sen arvoista!

Jouluna tulikin sitten heti tuhlattua miltei kaksi filmiä. Vaikka filmit (2 x 10/pkt) ovat suhteellisen hintavia, kaikkea 10 ja 30 euron väliltä riippuen ostopaikasta, ovat ne silti hintansa väärti ja sen pulittaa mieluusti saadakseen tärkeimmät hetket ikuistettua heti suorilta. Varsinkin jos on sellainen kuin allekirjoittanut, eli kuvien kehittäminen kännykästä fyysisiksi vie koko ihmiselämän ja matkan varrella osa tärkeistäkin kuvista ehtii kadota lopullisesti. Ja juuri tämä on toinen syy miksi kameran halusin.

Toinen syy oli tietenkin rakas kalenteriharrastukseni. Mikä olisikaan ihanampaa kuin saada kuvia tärkeistä ihmisistä ja parhaista hetkistä oman kalenterinsa sivuja koristamaan ja vielä heti kun ne on ottanut? Ja kalenterintuunaukseen tällä kameralla otetut kuvat ovat enemmän kuin täydellisiä! Vaikka kuvat ovat pieniä, todellakin minejä ja oikeastaan juuri siksi niin passeleita tuunaamiseen, on niissä mielestäni tarpeeksi hyvä laatu ja tarkkuus. Parhaimmat kuvat syntyvät hyvässä valaistuksessa ja varsinkin luonnon valossa, mutta yllättävän hyviä niistä tuli myös täällä meidän pimeässä, pieni-ikkunaisessa asunnossamme. Suorastaan retroa tihkuvia, joka sopii paremmin kuin hyvin omaan tyyliini tuunata kalenteria. Myös kuvien elävyys yllätti täysin ja on myös tämän kameran yksi parhaimmista puolista, tunnelman saa ikuistettua juuri sellaisena kuin se kullakin hetkellä on ja ihmiset ja asiat sellaisenaan kuin ne todellisuudessa ovat.

Joulupäivänä soin itselleni hetken aikaa tuunailuun ja niin meidän joulukuvat pääsi vuoden 2022 bujooni sekä pari myös ensi vuoden Hobonichiini. Tähän bujoon päätyvät vielä Instaxilla otetut uuden vuoden kuvat ja sitten onkin aika aloittaa vuosi kokonaan uudella kokoonpanolla, eli Traveler’s notebookilla, joka on syönyt sisäänsä Hobonichi Weeksin lisäksi bujon ja pari päiväkirjavihkoa.

Ihan ei ole vielä selvillä suunnitelmat kuvien suhteen, painotanko Instax-kuvien käytön enemmän Hobonichiin vai bujoon vai päätyykö niitä vielä päiväkirjoihinkin, mutta uskon asian selviävän ajan mittaan. Rutkasti kuitenkin on kuvailua ja tuunailua tiedossa, sillä tammikuussa syntyy meidän kuopuksemme ja vauvavuosi on tietenkin mitä parhain syy kuluttaa filmiä!

Oikein onnellista vuotta 2023 kaikille!
Terveisin Piritta