Avainsana: memory keeping

No white space -tuunaustyyli

Plannerointia ja kalentereiden koristelua on yhtä monenlaista kuin tekijäänsä. Tiettyihin käsitteisiin kuitenkin törmää melko usein ja tällä kertaa käyn läpi no white space planningiksi kutsuttua tyyliä. 
No white space tarkoittaa, ettei aukeamalle ole jätetty ollenkaan tyhjää tilaa.

Oma otteeni no white space -tyyliin yllätti itsenikin. Huomasin pikkuhiljaa ajattelevani päivän tapahtumia luomalla kokonaisuuksia, ajan kanssa värejä ja yksityiskohtia miettien. Päivät rakentuivat toinen toisensa jälkeen ja valmiit viikot ilahduttavat joka kerta kun niihin palaan. Minulle tämä tyyli sopii memory planneriini, eli päiväkirjamaiseen kalenteriini. Jokapäiväisenä varsinaisena kalenterinani toimii suomalainen viikkokalenteri , sekä sekalaiset muistiinpanot siitä mitä päivän aikana on tapahtunut. Niihin perustan sen mitä sisällytän päiväkirjaan, ja millaisen teeman tai tunnelman haluan luoda. Pastellin värinen viikko voi sisältää vaikeitakin hetkiä ja mustavalkoinen aukeama hauskoja päiviä, pidän siitä että teema voi olla vain minulle avautuva.

Yksi kysymys, jonka koristeellisempi kalenteriharrastaja usein kuulee on se, että miten sinulla on tuohon varaa? Minusta se on yksityisasia ja jokseenkin merkityksetön. Monet harrastajat käyttävät lehtileikkeitä ja kuvioituja kartonkeja, jotka ovat edullisia ja ekologisia. Minun ”salaisuuteni” on se, että yhdistelen eri tarkoituksiin hankittuja ja saatuja tarroja, teippejä ja liimaan myös valokuvia aukeamiin.

Myös plannerini on vakiintunut ja siten en ole jatkuvasti ostamassa uutta tai erilaista. Palaan plannereihini uudestaan ja uudestaan. Useimmiten aukeamat näyttävät myöhemmin hienommilta kuin miltä on sitä tehdessä tuntunut. Ei siis kannata olla turhan vaativa, aika tekee tehtävänsä!
Oletko sinä no white space -planneroija? Jos tiedät suomalaisia tyyliä soveltavia, kuulisin heistä mielelläni kommenteissa.


Kukin tyylillään,

t. Katja (@nordicpapermouse)

Kesäheilan kohtalosta

Kesä oli ja meni, mitä jäi käteen? No ainakin yksi Personal Plannerin pistesivuinen mini-vihko söpöine, nahkaisine kansineen. Loman korvalla aloin kaivata jotain nopeaa ja näppärää, pientä ja muuntautumiskykyistä. Kaikkeen tällaiseen tarvitaan ihan ensiksi juurikin se kulman takana kutkutteleva, pitkä kesäloma ja ripaus seikkailunhalua (tai vaihtoehtoisesti vain tuuliviiriys maximus).

Kun vihko kansineen sitten saapui, aloitin koko projektin tekemisen yksinkertaisesti kaavailemalla loman ajalle viikkoaukeamat. Halusin myös päästä eroon isosta kasasta viikonpäivä- sekä numerotarroja, joten tässä oli tilaisuuteni toteuttaa se. Lopputulos on tosin se, että yllä näette koko neljän viikon projektista sen yhden ainoan, oikeasti käytetyn ja täytetyn aukeaman.

Kunnollinen kesäheila ei kuitenkaan ole, jos se ei sisällä ainakin yhtä rykäisyä talteen kerättyjä muistoja. Omassani on kahden ensimmäisen viikon kuvat siististi ja kivasti sommiteltuna, ja ne loput… No niitä postasin sitten pitkin internettiä, mutta tänne vihkoon ne eivät päätyneet.

Lisäksi keräsin vihkoon talteen esimerkiksi eri kesälomakohteidemme tärppitietoja, kuten Tukholmassa sijaitsevan Panduro Hobbyn osoitteen ja aukioloajat. Mitä tästä opimme? Lähes jokaisella on varmasti mainiot lähtökohdat ottaa tällainen kesäheila, ja isolla osalla saattaa olla hyvät mahdollisuudet saattaa tällainen projekti loppuun. Itselläni kävi niin, että kansien väliin on päätynyt jotain muuta, ja 3D-tarroista pursuileva kesäheilani saa paikkansa lipastosta.

Oliko teillä muilla kesäheilaa?

Terveisin Suvi, tuuliviiri