Avainsana: oot niin ihana

Oot niin ihana -vauvakirjan tuunailuvinkkejä

Helou helou helou! Täällä kirjoittelee Inka, aiheena vauvakirjan tuunaus. Vielä tarkemmin sanottuna Oot niin ihana -vauvakirjan tuunaus. Kuten jo aiemminkin olen postauksissani melko selväksi tehnyt, oli tämän täyttämään pääseminen yksi niistä asioista joita itse vauvan jälkeen eniten odotin raskausaikana! Odotuksesta olisi toki voinut kirjoittaa jo ennen syntymääkin, mutta koin itse parhaaksi odottaa ensin käärön syliin – etten ikäänkuin kiirehtisi asioiden edelle. Mutta tässäkin on tapoja niin monta kuin tekijöitäkin!

Ja niin on kaikki vauvakirjatkin aina juuri omanlaisiaan, täynnä täyttäjän näköisiä merkintöjä ja juuri täytettävien tietojen kohteen kallisarvoisia merkkipaaluja. Oot niin ihana -vauvakirjassa tekijänsä näköisyys vielä korostuu, kun valmiita kysymyksiä ei sivuilta löydy. Se on yksi lempi ominaisuuksistani tässä albumissa, mutta samalla se loi hieman tyhjän sivun kammoa ennen alkuun pääsemistä. Ajattelinkin jakaa nyt omat vinkkini jotka ovat toimineet täyttämisessä apuna.

  • Kirjoitin varsinkin alkuun kaiken ylös puhelimeen, ja tarkoitan todella KAIKEN. Tätä kirjoittaessani on bebe puolivuotias, ja voi pojat – en todellakaan enää edes nyt muistaisi että ketäs täällä ensimmäisinä vieraina kävikään tai koska meillä oli ensimmäinen täysien unien yö. Tai juuri mitään muutakaan ensimmäisiltä kuukausilta! Joten, kirjaa ylös kaikki minkä edes hieman epäilet haluavasi muistaa myöhemmikin.
  • Jos päästä suoraan kirjoittaminen tuntuu vaikealta, mikään ei estä kirjoittamasta itse sivuille ensin tueksi kysymyksiä tai pikkuotsikoita! Itse tein erilliselle paperille ensin hieman listaa, mitkä asiat haluan muistaa sisällyttää sivuille.
  • Jos haluat täyttää vauvakirjaa myös valokuvin, tilaa kuvia säännöllisesti. Itse ainakin on tullut napsittua lapsesta noin 7 miljoonaa kuvaa, ja vaikka niitä kuinka karsii ja valikoi joukosta parhaita, riittää niitä silti tilattavaksi asti runsaalla kädellä. Sen lisäksi että pitkän aikavälin kuvien tilaus maksaa kerralla enemmän, on ison satsin taltiointi aina työläämpää kuin hillitymmän kuvamäärän. Nimimerkillä pitäisi-viime-satsi-lajitella-vauvakirjaan-ja-valokuvakansioon….
  • Nauti täyttelyhetkestä! Aina ei toki ole mahdollista, mutta olen itse pyrkinyt rauhoittamaan vauvakirjan täyttelyt omiksi pikku hetkiksi, jolloin voin keskittyä vain fiilistelemään vauvatuunailua. Selata valokuvia, miettiä mitä laittaisi minnekin, liimata tarroja, kirjoittaa uusimpia opittuja taitoja ylös… ja vähän ehkä samalla itkeä että kenen luvalla tuo oma raato kasvaa niin silmissä!

Loppuun listaan vielä vinkkejä tarvikkeista joita vauvakirjan täyttämisessä voi hyödyntää, jos haluaa hieman (tai vähän enemmänkin) tuunata sivuja tekstien lisäksi!

  • Valokuvat. Eri kokoisina ja muotoisina, kuvista voi myös leikata esimerkiksi halutun ihmisen irti taustasta!
  • Tarrat, myös kirjain- ja numerotarrat vaikkapa otsikointiin ja päivämäärien korostamiseen.
  • Erilaiset kynät. Tussit, yliviivauskynät, puuvärit…
  • (Washi)teipit
  • Dymo
  • Vauvan painetut käden-/jalanjäljet
  • Vauvan/lapsen taideteokset
  • Eriliset muovitasku joiden sisällä saa lisättyä mukaan vaikka mitä aarteita
  • Postikortit
  • Post it -laput
  • Leikekuvat
  • Lehtileikkeet

Listaa voisi varmasti vieläkin jatkaa, ja aika näyttää mitä kaikkea oman vauvakirjani kansien sisältä löytyykään vuosien päästä. Toivottavasti tärkeimpänä roppakaupalla rakkauta ja muistoja, joiden pariin palata itse ja joskus vielä kirjan päätähden kanssa yhdessä!

-Inka

Vauvakooma tuli taloon – miten kävi tuunailulle?

Helou helou helou! Inka täällä, pohdin tänään esikoisen syntymän vaikutusta tuunailuharrastukseen. Ja iso on vaikutus ollutkin, mutta ihmekös tuo. Kun koko elämä mullistuu pienen pienellä ihmisellä ja kaikki muukin elämässä tuntuu olevan päälaellaan tai ainakin vähän vinksin vonksin, olisi outoa jos tuunailuhommat olisivat pysyneet täysin ennallaan. Mutta ilokseni ovat kuitenkin pysyneet!

Ensimmäiset viikot vauvan kanssa olin aivan poissa kalenteripelistä, kaikki energia mitä vähänkään oli jäljellä kului itsensä ja vauvan hengissä pitämiseen. Kalenteriin ei siis todellakaan tullut merkintöjä ajantasaisesti jälkeenpäin muisteltaviksi. Onneksi kuitenkin jaksoin edes hieman merkkailla ensimmäisiä vieraita, kyläilyjä sun muita ylös puhelimen muistiinpanoihin, joten olen saanut jälkikäteen kirjata asioita ylös myös kynällä kalenteriin – sekä vauvakirjaan. Isoin muutos tuunailuissa onkin ollut vauva-arjessa se, että aukeamat sisältävät huomattavasti vähemmän koristeluita kuin aiemmin. Musteet ja maalit ja luovat kokeilut ovat jääneet tauolle, sen sijaan nopeasti läiskittävät tarrat ja teipit ovat olleet suosiossa koristerintamalla. Ja esimerkiksi ristiäisviikon aukeamalta taitaa löytyä vain yksi ainoa tarra, ja sekin on koristeellisuuden sijaan to do -listapohja!

Hetkittäin iskee harmitus siitä, ettei ole oikein aikaa tai energiaa läträtä art journalin parissa sormet sotkussa, mutta tämä on hyvää harjoitusta itselleen armollisena olemissa. Nyt on arki täysin erilaista kuin koskaan ennen, ja tuo pieni, ihmeellinen ihminen on etusijalla ajankäytössä. Ehdin vielä elämässä maalaamaan ja tuunaamaan ja askartelemaan varmasti vaikka ja mitä, nyt tehdään sitä mikä tilanteeseen sopii! Kuten esimerkiksi sitä vauvakirjaa, aivan uutta tuunaamisen aluevaltausta…

Tiivistettynä: kaikki on täysin muuttunutta, mutta kalenteriharrastus ei ole onneksi jäänyt kokonaan kooman jalkoihin! Ei kai sitä enää edes osaisi kalenterimaniasta lähteä kulumallakaan, tuunailutarrat taitaa olla pysyvästi sielussa asti kiinni, #maniaperhe.

-Inka