Avainsana: pahvilaatikko

Tuunatut rasiat

Terve taas, Helmi U kirjoittelee tällä kertaa blogiin tuunailuhommista! Esittelen päällystämiäni pahvisia suklaarasioita, jotka sopivat mainiosti pikkusälän säilöntään työpöydällä. Minulla ei ole kunnon hyllykköä tai tarjoilukärryä kätteni ulottuvilla, ja työpöydän laatikot ovat jo täynnä. Toimivamman puutteessa kätken askartelumateriaalejani suklaa- ja kirjepaperirasioihin.

Rasioiden tuunaus on palkitsevaa monella tavalla. Kierrätysmateriaalit ovat ilmaisia, jos jätettä syntyy muutenkin erilaisista kulutustuotteista, pieni paperitavara pysyy ojennuksessa, saan silmääni miellyttävän sisustuselementin työskentelypisteelleni ja ennen kaikkea päästän kauneimmat materiaalini oikeuksiinsa palatsini julkisivulle. En varsinaisesti hilloa, mutta kätkemäni askartelujutut unohtuvat nopeasti, ellen näe niitä aika ajoin. Tuunatut säilytysrasiat ovat kuin katalogi konttorini helmistä.

Rasiapohjat ovat Pandan Juhlapöydän konvehtirasioita ja yksi kirppikseltä ostamani metallinen keksirasia. Wiener Nougat -rasiat ja vastaavat litteät ja laakeat pahvikuoret ovat myös mainioita. Kuvien rasioiden kyljissä hyödynsin eniten skräppipapereita ja washiteippejä, mutta olen myös maalannut ja decoupage-kuorruttanut joitakin laatikoita.

Suunnilleen 30cm×30cm kokoiset skräppipaperit ovat ihanimpia. Nämä isot neliönmuotoiset paperit ovat yksittäisinä korkeintaan kahden euron hintaisia, verkkokaupoissa usein tarjouksessa hinta voi olla 0,5 – 1 euron luokkaa. Lähetys postitse maksaa kuitenkin roimasti, joten tilaan kerralla parikymmentä erilaista arkkia. Jos paperin molemmat puolet ovat kauniit, käytän ne kummatkin. Paperin saa halki kynsillä varovasti avaamalla ja repimällä vieläkin varovaisemmin. Aloitan kulmasta, ja revin paperin kuvapuolia erilleen hitaasti useammasta kulmasta ja sivusta. Näin paperin saa ohuemmaksi, jolloin se taipuu helposti esimerkiksi lahjapaperimaisesti rasioiden ympärille. Useimpien skräppipapereiden kuvapuolet ovat kuin kalvot, jotka pysyvät hyvin ehjänä, mutta sisus on höttöisempää ja saattaa kutittaa sormia. Alle 100g paksuisia en halkaise. Ohuuden lisäksi suuri pinta-ala kasvattaa kuvan repeytymisen riskiä halkaistessa. Tuunaamissani bokseissa olen ensin leikellyt sopivat paperipalat ja pyöristänyt kulmat leikkurilla, sitten vasta halkaissut ne. Kiinnitin irralliset kartonkipalat kullekin syrjälle lahjapaketointityylin sijaan.

Käytin kiinnittämiseen paperiliimaa ja reunoihin vahvaa kaksipuoleista askarteluteippiä. Päällyspaperien reunat eivät käytössäni pysyisi siististi alhaalla, joten teippasin reunat kiiltävällä läpinäkyvällä teipillä. Kontaktimuovissa on kokemukseni mukaan heikompi liimapinta, ja mattapintaisesta ”näkymättömästä” teipistä en pidä sen sormituntuman takia. Teippi rikkoo projektin estetiikkaa, mutta se saa kelvata!

Kiersin parin rasian ympäri kauniita washiteippejä koristeeksi. Nekin teippasin kiinnitysteipeillä aloilleen, sillä washit eivät menesty käytössä samoin kuin koristeena. Suosikkiwashini edustuspinnoilla ovat foilatut Simply Gildedin Stardust-teipit, Willwan holografiset kuut ja Fox & Cactuksen mystiset aiheet. Näillä eväillä kannustan sinuakin lopettamaan hilloamisen juuri tänään! Kauneimmat washit, tarrat ja paperit kuuluvat ihasteltaviksi, ei hypisteltäviksi. Toivottavasti paperien halkominen aiheutti edes lievää hilpeyttä, jos se ei sinua aivan inspiroikaan. Kiitos lukemisesta, ja ihanaa alkavaa kesää!

-Helmi U.

Mitä kuuluu työhuoneelle?

Voihan työhuone! -postaus julkaistiin heinäkuussa 2020. Siinä toin julki häpeäni työhuonekaaoksesta. Lupasin pitää teidät ajan tasalla tilanteesta, joten tässä se tulee.

Syksy oli kiireinen. Esikoinen aloitti koulutiensä, minä palasin työhön 8 kuukauden sairasloman jälkeen ja kotiin saapui ikkunaremontti. Ikkunaremontin tieltä oli saatava työhuone tyhjäksi, kun ikkunoiden edessä piti olla 1,5 metriä tyhjää tilaa työmiehille. Niin kuin sanotaan, pakko on paras muusa, ainakin minulle. Äkkiä loput tavarat laatikoihin.

Tein miehelleni yllätyksen ja eräs ilta yläkerran aula oli täynnä laatikoita, jotka hän saisi kantaa alakertaan. Jalkani ovat vielä sen verran huonona, etten uskalla urakoida moista. Onneksi mies jaksaa auttaa. Loppujen lopuksi olohuoneen sohvan taakse seinän vierustaan nousi reilusti yli 30 laatikkoa ja pussukkaa täynnä askartelutarvikkeita sekä kankaita. Apua! Ikkunaremontti on kestänyt kestämistään, eikä laatikoita ole vieläkään purettu. Odotamme edelleen kolmea uutta ikkunaa, ennen kuin mahdolliset askartelukaapit nousevat päämakuuhuoneeseen. Lapset ovat kuitenkin saaneet luvatut omat ihanat huoneensa, ja tyttärelle maalattiin toiveiden mukainen pinkki huone.

Edelleen apunani on olohuoneessa Ikean pyörillä kulkeva hittikärry, ja tuunailen olohuoneen pöydällä. Tulostin joutui joulun tieltä yläkertaan, mutta työvalo tuli olohuoneeseen valaisemaan pimeitä päiviä. Otetaanko tavoitteeksi, että kesäksi saada teille kolmas ja viimeinen postaus aiheesta? Jos silloin viimeistään olisi taivaankappaleet ja fengshui kohdillaan. Toivossa on hyvä elää, eikö, heh.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille – Linksu