Avainsana: personal koko

Päiväkirjan kirjoittaminen rutiiniksi

Onko siellä muita, joilta löytyy lipaston laatikoista useita kesken jääneitä päiväkirjoja? Täältä nimittäin löytyy niitä päiväkirjoja – ainakin parisenkymmentä! Ihailen ihmisiä, jotka saavat pidettyä kirjoittamisensa rutiinina. Ja nimenomaan pitkäaikaisesti! Jokaisen aloitetun päiväkirjan kohdalla olen visusti päättänyt, että aion kirjoittaa joka ilta, tai vähintään aina viikonloppuisin. Ennätykseni rutiinin ylläpidossa taitaa olla kaksi kuukautta..

Jälleen vuodenvaihteen kieppeillä kalenteriajatusten lisäksi mietin, pitäisikö kalenterin rinnalle aloittaa päiväkirjaa. En saanut oikein ideaa toteutuksesta, joka olisi tuntunut tarpeeksi inspiroivalta, joten ajatus jäi. KUNNES. Kunnes Chic Companylle rantautui myyntiin uusimmat Heidi Swappit, ja vooooi pojat miten meikäläinen rakastui! En ole vielä kertaakaan aiemmin lämmennyt personal-koolle kalentereissa, mutta nyt nöyrryin koon edessä, sillä glitterpinkit kannet olivat vain jotain aivan liian vastustamatonta. ❤

Kun pyörittelin uutta kaunokaista käsissäni ja lueskelin viikkoaukeamilla olevia quoteja, iski ahaa-elämys. Tottakai tästä tulisi nyt päiväkirja! Se tuntui hyvältä ajatukselta heti sen päähän juolahdettua.

– kannet ovat kauniit – check!

– kannet ovat kivan tuntuiset silitellä – check!

– välilehdet, värimaailma (PINKKIÄ) ja sisältö kokonaisuudessaan miellyttää silmää – check!

Kalenteri siis tuntuu sekä ulko- että sisäpuolelta luokseenkutsuvalta, minkä luulisi edistävän kirjoittamisen rutinoitumista. Ainakin alkuhuumassa kalenteri on saanut paljon silittelyä osakseen, enkä usko silittelyn kivuuden kovin dramaattisesti vähenevän.

Takaraivossa kalvaa silti pieni epäilys siitä, että mitä jos innostus kuitenkin pääsee jälleen lopahtamaan. Pahan päivän ja motivaatiokadon varalle päätinkin listata kirjoittamaan inspiroivia asioita, syitä kirjoittaa, ja vinkkejä kirjoittamisen pitämiseen mielekkäänä!

❤ Päiväkirjan kirjoittaminen on terapeuttista! Sinne voi vuodattaa paha oloa tai purkaa ärsytystä ilman, että se haittaa tai loukkaa ketään muuta – turvallista siis kaikille osapuolille.

❤ Kirjoittaessa asioita ylös saattaa saada mitä parhaimpia ahaa-elämyksiä. Vähän kuin antoisissa keskusteluissakin, voi kirjoittaessakin käydä niin, että vasta asiaa ulostuodessa saattaa tajuta jotain uutta. Joskus jopa itsestään ja omista arvoistaan tai tunteistaan. Itsetutkiskelun välineenä päiväkirja on siis mainio väline!

❤ Muistoihin palaaminen. Jos kirjoittaa ylös ihania tapahtuneita asioita, kauniita ajatuksia tapahtuista ja ihmisistä, on tuollaisiin kirjoituksiin ihanaa palata! Toisaalta myös vaikeiden asioiden käsittelyn lukeminen jälkikäteen saattaa antaa perspektiiviä ja opettaa omalla tavallaan.

❤ Älä kirjoita väkisin tietyllä tavalla. Tästä mun pitäisi itse ottaa koppi, sillä tapaan asettaa ehkä hieman liian korkealentoisia tavoitteita kirjoittamiselle. Jos kynään tarttuessa väsyttää ja päässä liikkuu lähinnä silmät, ei ole pakko vuodattaa juuri silloin paperille sielun syvimpiä tuntemuksia kaunokielellä. On ihan ok kirjoittaa vaikka vain, että oli kiva työpäivä, iltaruoaksi oli makaronilaatikkoa ja koira söi taas ärsyttävästi kengännauhoja. Tai että ”tyhmä päivä”.

❤ Visuaalisuus! Pyri tekemään kirjoittamisesta kivaa myös silmille. Personoi vanhan vihkon kannet, valitse lemppariväriset kalenterinkannet, lisää sivuille tarroja.. Ja ennenkaikkea – anna itsesi toteuttaa päiväkirjaasi juuri sinulle sopivalla tavalla! Päiväkirja on yksi henkilökohtaisimpia asioita, mitä keksin. Sen suhteen ei pitäisi olla paineita siitä miltä sen ”pitäisi” näyttää, vaan tehdä juuri itseään varten.

❤ Älä lannistu. Vaikka kirjoittamiseen tulisi pitkäkin tauko, älä lyö hanskoja tiskiin. Tauko voi olla juuri sitä – tauko. Ei loppu!

Itse aion tehdä tästä todella överin päiväkirjapläjäyksen. Varsinkin nyt, kun Swappille uutena ominaisuutena tässä kalenterissa on kuusi rengasta, esimerkiksi valmiita shakereita meinasin metsästää tämän väliin tuomaan iloa ja toivottavasti inspiraatiota! Koru on vielä hakusessa, en nimittäin osaa päättää tahtoisinko tähän palleron vai tekisikö kenties itse jonkin killuttimen..

♡, Inka

Pssst, Kalenterimanian YouTube-kanavalle on maanantaina tullut video, jolla näkyy kuinka Mirppu on ottanut käyttöön saman kalenterin!

Kalenterivuosi 2017 vs. 2018

2017 oli mulle kalentereiden suhteen jonkinlainen itseni etsimiseen liittyvä vuosi. Kuten olen aiemmin täällä blogissa puhunut, on kalenterit kuulunut melkein aina enemmän tai vähemmän elämääni, mutta tänävuonna tunnuin löytävän sen oman ”kalenteriminäni.”

Aloitin viime kalenterini jo marraskuussa 2016 – siirsin tuon loppuvuoden insertit tosin jossain välissä pois – eikä minulla ollut oikeastaan mitään varsinaista ajatusta siitä, miten lähtisin vuotta rakentamaan. Ensimmäiset kuukaudet Kalenterimanian jäsenenä uuden kalenterin kanssa kuluivat lähinnä hamstraten tarroja ja washeja, sillä en ollut aiemmin omistanut varsinaisia ”plannertarroja”, eli erilaisia funktionaalisia yksilöitä, vaan pikemminkin askarteluharrastusten myötä jemmoihin jääneitä kuvatarroja.

 

 

Tarrojen lisäksi löysin die cutsit sekä leimasimet, ja kokeilin itselleni uutta tekniikkaa jossain määrin kalenteriin, jotta löytäisin juuri ne tavat mistä itse pidän. Project Life -kortit jäivät nopeasti muiden juttujen jalkoihin, ja jostain syystä en koskaan muistanut omistavani useita kymmeniä leimasimia alkaessani tuunaamaan sivujani.

Mitä pidemmälle vuodessa päästiin, sitä enemmän plannermaailma tuntui avartuvan. Vuosi toi mukanaan paikan ylläpidosta, paljon kalenterinippelitietoa ryhmäläisiltä, monta googletettua ilmaisprinttiarkkia, uuden tulostimen. Koristelutyylini kehittyi jatkuvasti tämän muun infon rinnalla, josta kerroinkin jo tässä postauksessa aiemmin.

Vuoden sisällä pääsin myös eroon jemmaamistarpeestani. Pienestä pitäen mulla on ollut vaikeuksia käyttää niitä kaikista kivoimpia asioita jotta ne eivät vahingossakaan kuluisi, mutta nyt vihdoin olen oppinut jossain määrin käyttötavaran merkityksen. Lätkin enemmän kuin mielelläni vaikka koko tarra-arkin yhdelle aukeamalle mikäli se vain sinne sopii, ja saan siitä nykyään enemmän mielihyvää kuin sen laittamisesta laatikkooni jemmaan.

Olen varustautunut vuoteen 2018 infernaalisella määrällä tarroja, mutta nyt tiedän myös mistä niistä pidän eniten. En koe pakottavaa tarvetta ostaa jokaista näkemääni juttua, sillä en luultavasti keksi kaikelle käyttöä, vaikka ne nyt näyttäisivätkin upeilta kauppojen kuvissa. En haikaile myöskään kaikkien uusien plannerkansien perään, sillä minulla on ihana keltainen Color Crush tälle vuodelle.

Otteeni kalenteriini on huomattavasti varmempi tänävuonna, mutta samalla rennompi. Olen löytänyt kalenteri-minuuteni lisäksi jonkinlaisen planner peacen, enkä stressaa kalenterin saamista kolhuista, aukeamien täydellisyydestä tai siitä etten nyt vaan satu käyttämään niitä leimasimia juuri koskaan. En tahdo niitä kalenterini sivuille, ja se on täysin hyväksyttävää, vaikka niitä onkin tullut ostettua.

Odotan vuoden 2018 olevan juuri se ”minun vuoteni”, joka taitaa olla jonkinlainen kliseinen sanonta. Olen kalenterini kanssa tyytyväisessä symbioosissa, ja oikeastaan entistä innostuneempi tästä harrastuksesta kuin silloin alkuajan hamstraussessioiden aikaan, jolloin luulin olevani ihan supermaaninen. Odotan, miltä tämän vuoden kalenteri näyttää kokonaisuudessaan sitten joulukuun viimeisellä aukeamalla. Odotan, millainen kesälomakuukausi minulle muodostuu. Odotan, miten monella eri tavalla saan tehtyä itselleni Slytherin-aukeaman.

Mitä tahansa kalenterini tuleekaan kohtaamaan vuoden aikana, olen siihen valmis. Siinä missä viimevuosi kului tämän varmuuden etsimisessä, tulee tämä vuosi olemaan rauhanomaisempi. Silti varmasti ihan yhtä kalenterillisesti jännittävä, vaikka omistankin nyt enemmän itsetietoutta – ehkä nimenomaan juuri sen takia se tulee olemaan jännittävä ja täynnä maniaa.

Oliko vuosi 2017 teille yhtä avartava?

 

– Milja