Avainsana: personal koko

Isot muutokset, uusi kalenteri

Ryhmässä oli jokin aika sitten ketju jossa keskusteltiin isoista elämänmuutoksista ja siitä miten ne vaikuttavat kalenteriin. Minä olen aika spontaani ihminen, tai en tiedä onko spontaani oikea sana. Olen sellainen joka elää hyvin lujaa tässä hetkessä, käyn läpi isoja tunnekuohuja, mutta pyrin myös menemään eteenpäin hyvin nopeasti. En ns jää tuleen makaamaan. Yksi tällainen ”selviytymiskeino” on vaihtaa kalenteria, karistaa pölyt jaloista vai miten se sanonta kuuluu?

Tänä vuonna minua eniten koskettanut tapahtuma on ollut veljeni kuolema. Se on satuttanut minua enemmän, kuin olen halunnut myöntää. Alkuvuodesta kun saimme ensimmäiset tähän liittyvät uutiset en tiennyt miten suhtautua niihin. Vuosien varrella olen menettänyt useita läheisiä, mutta he ovat olleet ystäviä, eivät perheenjäseniä. Nyt tilanne meni ihon alle ja ahdistuin todella paljon. Mietin veljeni vointia päivittäin, mutta vielä enemmän mietin äitiäni ja hänen tuskaansa. Tottakai, koska se sai minut miettimään miltä tuntuisi jos tyttärelleni tapahtuisi jotain. Olen viettänyt unettomia öitä tämän aiheen parissa. Olen rääkännyt itseäni lenkkipolulla ja sisäpyöräilytunneilla, koittanut urheilulla poistaa sen pahan olon ja pelot, mustan möykyn joka on sisälläni. Sen lisäksi kalenterimania lähti todella lapasesta. Tein jotain päivittäin. Koristelin, järjestelin, tarvitsin jotain mihin kohdistaa ajatukseni, jotain mikä vei ajatukseni pois.

Kun veljeni menehtyi jokin aika sitten, pelkäsin että äitini romahtaa siihen paikkaan, en tiennyt mitä tekisin. Olin täysin neuvoton ja taas kaikki ahdisti. Erityisesti se aiemmin rakas kalenterini ahdisti. Se joka oli aiemmin vienyt ajatukseni muualle aiheutti minulle pahaa oloa. Kaikki ne tsemppilauseet, kaikki se glitter ja pinkki ja pirteys. Ne tuntuivat niin feikeiltä ja niin vääriltä. Joten päätin jättää koko kalenterin hetkeksi pois. Samalla jätin liikunnan pariksi viikoksi, pyrin korjaamaan unirytmini joka oli täysin kadonnut ja vain olin. Siellä sumussani. Hoidin arjen ja lapseni ja olin, yritin surra ja käsitellä tapahtunutta, ymmärtää että veljeni oli ihan oikeasti poissa. Hautajaispäivä tuli ja meni, osa ahdistuksesta meni sen mukana. Jollain tavalla hautajaiset olivat päätös jollekin ja päiväsin uuden kalenterini alkamaan siitä seuraavalla viikolla. Uuden alun aika. Sen myötä jollain tavalla löysin myös inspiraationi uudelleen ja kyllä, edelleen kalenterini on täynnä pinkkiä, glitteriä ja tsemppilauseita.

Täytyy myöntää että vaikka yleisesti tykkään selailla vanhoja kalentereitani, niin tuohon Recollectionsin kalenteriin joka minulla oli käytössäni ennen Happy Planner miniäni, en ole vielä pystynyt koskemaan. Ehkä sen aika tulee vielä. Joskus voin vielä selata niitä sivuja ja muistaa myös hyviä asioita. Se käsittelee kuitenkin tätä kulunuttua vuotta, ne merkinnät siellä liittyvät niihin tunnelmiin, vaikka ovatkin kuorrutettuja glitterillä. Tällä hetkellä ne kuitenkin muistuttavat enemmän ahdistuksesta ja sumusta, kuin hyvistä asioista. Koitan kuitenkin keskittyä siihen ajatukseen että jokainen päivä on uusi alku.

Olen toki muutenkin ihminen joka kyllästyy helposti ja nopeasti, muutoksista saa voimaa ja inspiraatiota. Onneksi vaihtoehdot eivät ihan heti lopu kesken. Tällä hetkellä minulla on aktiivikäytössä Happy Planner mini ja Carpe Diemin personal värissä blush, mutta hyllyssä käyttöönottoa odottavat myös Ajaston Project365 sekä My Planner. Vuosi 2018 tulee olemaan varmasti myös suurien muutoksien vuosi ja toivon että nämä kalenterit kantavat minut niiden läpi. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Ps. tästä viikosta alkaen minua voi kuunnella ja ainakin käsiäni katsella myös Youtubemme puolella. Tänään siis ilmestyi ihka ensimmäinen videoni, jossa selataan läpi minini ja mitä se on tähän mennessä syönyt. Tsekkaa video tästä!

Esittelyssä – Live Plan Zippered Planner By Recollections™

Mirppu täällä moi! Jos olette seuranneet Instagramiani olette varmasti huomanneet että jokunen viikko sitten luokseni rantautui Ameriikan ihmemaasta Recollections-sarjan ihana vetskarikalenteri. Siitä saan kiittää erästä ihanaa Kalenterimanian jäsentä joka reissullaan poimi tämän kaunottaren mukaansa minua varten. Hankintani aiheutti muutamia hämmästyneitä kyselyjä, sillä kyseessä ei suinkaan ole A5 kokoinen kalenteri joita minulla on totuttu näkemään, vaan ”pienen pieni” personal kokoinen kalenteri. Pohdin pitkään että kannattaako minun edes pyytää tätä vai jääkö se sitten käyttämättä, olen kuitenkin selannut mm Sannan Color Crushia ja todennut että personal on pieni, todella pieni. Live Plan oli kuitenkin niin järjettömän kaunis että olihan se melkeinpä ”pakko saada”.

Olen lisännyt kalenterin kansien väliin paljon ylimääräistä materiaalia. Pääosin olen tuunannut Heidi Swappin personalistani sivuja tämän mukaan. Ne ovat hieman erikokoiset, mutta asia ei suuremmin minua häiritse. Swappin sivut on leveämmät mutta matalammat. Eli käytännössä jouduin leikkaamaan koko valmiiksi rei`itetyn osuuden pois. Samalla tavoin jouduin tekemään uudet reiät Priman shaker dashboardiin, sillä halusin sen ehdottomasti kalenterini väliin. Sehän on tarkoitettu A5-kokoiseen kalenteriin. 

Tässä kalenterissa on horisontaalinen, eli vaakaviikko. Pienessä tilassa se toimii mielestäni paremmin, kuin lokerikkoversio ja vaikka alunperin mietin että vaihdan koko sisällön olen pysynyt kuitenkin uskollisena Recollectionsin omalle valinnalle. Viikkoaukeama on kaikenkaikkiaan simppeli ja kiva. Joka viikolle voi asettaa tavoitteen, sitten on viikonpäivät ja sunnuntain jälkeen vielä tila muistiinpanoille. Koska olen tarrahamsteri niin tarroitan kaikki aukeamani ja asetan tavoitteksi ”smile often” tai jotain muuta Miljan ja muutaman muun manialaisen mielestä ällöttävän positiivista. Olen pyrkinyt myös muistiinpanotilan täyttämään tarroilla ja inspiraatiolla sillä pääasiassa viikoaukeamani välissä kulkee ylimääräinen lappu johon kirjaan ylös muutamalla lauseella jotain päivästä.

Luulen että suurin syy siihen miksi olen täysin, totaallisen rakastunut edelleen tähän on se, että olen modannut sitä todella paljon. Erja lähetti minulle muutamia turhaksi jääneitä Color Crushin sivujaan jotka pääsivät myös kalenterini väliin, ne helpottavat kuukausien suunnittelua etukäteen. Ja koska suurin osa kalenterin välilehtien värimaailmasta oli mielestäni blaah, päädyin vaihtamaan ne pääosin Swappin välilehtiin. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Jokaisen kalenterin tulisi olla yksilöllinen, omistajansa näköinen kokonaisuus. Ehkä perun puheeni siitä ettei kalenterirauhaa ole olemassa… Sillä tämän jälkeen minulle on kotiutunut myös Swappin pinkki uutuus ja se on jäänyt kyllä todella vähälle huomiolle, kuten kaikki muutkin kalenterini.

ps. pääasiassa käytän MAMBIn tarroja, mutta oikeasti kaikki käy minulle.