Avainsana: pikkuleppis

Pitääkö kalenterin aina inspiroida tai innostaa?

Muutama viikko sitten tein ryhmään aloituksen, jossa pohdiskelin inspiraation katoamista. Siis sitä, kun mikään kalenteri ei enää aiheuta säväreitä, sitä tunnetta että haluan vain silitellä kansia, kun ei ole jatkuvaa tarvetta tehdä koko ajan jotain. Sain ketjuun muutamia kommentteja, että pitääkö sen kalenterin muka koko ajan säväyttää? Ehkä ei sinulla, mutta minulla kyllä

Minä olen se, joka elää adrenaliinilla, joka etsii ja janoaa seikkailuja, uusia kokemuksia, jännitystä vatsanpohjassa, huumaavaa iloa. Vaikka ja ehkäpä juuri siksi, että rakastan arkea haluan siihen jotain extraa. Varsinkin jos puhutaan asiasta jonka ylipäätään pitäisi ilahduttaa minua, en näe mitään syytä miksi pitäisi pakottaa itsensä tekemään jotain mitä en oikeasti halua tehdä. Kalenterimania on minulle yksi tapa nollata päätä, siirtää ajatukset pois huolista ja murheista, se on tapa rauhoittua ja istua alas. Tiedän että monilla ryhmäläisillä on periaate että samaa kalenteria on käytettävä vuosi. Tottakai se olisi unelma, kaikki yksissä kansissa. Tunnen kuitenkin itseni niin hyvin, että tiedän että minun on turha edes yrittää. Kalenterini menevät vaiheittain, samoin kuin muukin elämä. Välillä menee hyvin ja välillä huonosti. Ja yleensä kun menee huonosti, jää aiempi kalenterini sivuun ja siirryn seuraavaan.

Nyt vain ei ole tullut sellaista kalenteria vastaan mikä säväyttäisi, mikä aiheuttaisi sitä huokailua ja tarvetta silitellä. Olen asiasta jopa hämmästynyt, koska esimerkiksi Happy Plannerin uutuuksista on julkaistu videoita jo. Toki siellä on paljon kauniita tuotteita, mutta ei yhtään sellaista että olisi PAKKO SAADA. My Plannerin uutuudet julkaistaan näinä päivinä, saa nähdä löytyykö sieltä jotain mikä saa sydämeni sykkimään. Tai sitten aika on tosiaan vihdoin kypsä sille, että minä ryhdyn bujoilemaan. Koska Auranotebookia odotan. Olen odottanut siitä asti, kun Aino siitä ensimmäisen kerran minulle puhui.

Mitä sitten tapahtui muutaman kalenterin kanssa? Erin Condren oli yksi niistä joilla oli todella iso merkitys minulle, mutta fiilistä latisti se, että kaiken mahdollisen toimitukseen liittyvän kanssa oli älyttömästi ongelmia. Se heijastui siihen että en enää halunnut käyttää Lifeplanneriani. Recollectionin zipperin kanssa olisinkin voinut elää kokonaisen vuoden, mutta veljeni kuoleman myötä kalenteri ahdisti. Kaikki siihen liittyvä kimalle ja kauneus tuntui feikiltä.

Kaiken kaikkiaan Kalenterimanian on tarkoitus tuottaa minulle iloa ja hyvää fiilistä, ei ahdistusta ja ärsytystä tai pettymyksiä. Ja jos se hyvä fiilis tulee siitä, että vaihdan kalenteria kun kyllästyn edelliseen, niin olkoon sitten niin. Sallikaa itsellenne niitä pieniä ihania väristyksiä arjen keskelle. Muistakaa myös ettei ole väärää tapaa harrastaa, ihmiset ovat erilaisia ja sen myötä myös tavat ja tyylit tehdä. Antakaa armoa itsellenne ja siinä sivussa myös muille.

 

Ihanaa viikkoa kaikille!

 

-Mirppu

Suvin lempikynät

Hellurei!

Tänään jutellaan hetki lempikynistä, nimittäin niitähän riittää. Allekirjoittanut myöntää tässä ja nyt julkisesti, että saattaa lipsua manian puolelle ja voi olla, että yöunet ovat kaikonneet näitä miettiessä.

Ihan tavallinen kuulakärkikynä, mutta niiiiiin kaunis katsella – Ted Baker Bowtiful. Enimmäkseen koristeen virkaa tekevä kynä kulkee aina mukana ja sillä merkataan post it-lapuille tulevat menot jotka päätyvät sitten aikanaan tuunaushetken parissa kalenterin sivuille asti. Vajaan puoli vuotta ihailin salaa Miran kalenterin mukana kulkevaa samanlaista kynää, ja sitten retkahdin. Oli saatava samanlainen omaksi ja sellainen löytyi sitten eBayn kautta.

Tiemme kohtasivat sattumalta, mutta onneksi kohtasivat. TÄYDELLINEN 0.3 kuitukärki tekee kirjoittamisesta nautinnon. Mielestäni kaikki tarvitsevat sen luotettavan pikkumustan – täs’ siul on sellane!  Sain kynän Kesämiitistä, Suomalaisen kirjakaupan sponssituotteena. Tämä on kynä, jota palaan jatkuvasti käyttämään vaikka esillä olisi muitakin kyniä.

Kesämiitissä sattui se kuuluisa oho hups, kun minun piti vain kokeilla, mitä maksaa kolme kynää ja postikulut alekoodin kanssa. Sitten siinä puhelimen ruudulla vain luki, että tilaus vastaanotettu! Eli olen täysin syytön kunnes toisin todistetaan. Nämä kynät ovat kyllä kutkuttaneet siitä asti, kun ne ensimmäisen kerran vilahtivat ryhmässä jostain syystä silmiini – koska onhan kaikki kivaa mikä kiiltää. Näissä on myös todella kiva tuntuma ja kynä liikkuu todella pehmeästi paperilla. Se mikä yllätti minut positiivisesti on, että mukana tuli heti kolme refill-patruunaa. Ihan tavalliseksi kuulakärkikynäksi en näitä mieltäisi, sillä mielestäni laatu on erilainen, kuin minkä tahansa kuulakärkikynän.

Nämä kynät yllättivät minut täysin ja ihastuin palavasti. Näissä on 0.3 kuitukärki, ja värivalikoimaa on jokaiseen makuun aina trooppisesta neonväreihin. Kynissä on ergonominen kolmionmallinen muotoilu, ja voisin kuvitella nämä toimiviksi kavereiksi koulun penkille – ja plannerissa näillä saa ihanasti väriä aukeamiin, ellei takerru siihen luotettavaan pikkumustaan niinkuin minä aina teen. Näitä kyniä myy mm. Se Hämeenpuiston vihkokauppa, PikkuLeppis sekä Teippitarha.

”Mitä meinaat tehdä näillä”, oli kauppiaan kysymys kun hehkutin kyniä hänelle viestisovelluksessa. ”En mä vaan tiedä, mutta ne on niin kauniit!”. Maalikynän tyyliset sparkle markerit ovat uusin hankintani. Kuvassa näkyvät warm oceans-sävyt ja olemassa (ostoskorissa, heh heh) on myös cool oceans-sävyt. Näitä Jane Davenport-merkkisiä kyniä myy esimerkiksi KlemmarikellariChic Company ja Heidin korttipaja.

 

Videoita aiheesta: Kynätesti Ajaston plannerissa, Pilot Frixion-esittely, Kalenterin koristelu pelkällä kynällä, Mitä Allun penaali on syönyt

Blogitekstejä aiheesta: Inktense vai Watercolour, Pistevihot kynätestissä, Mitä Inkan penaali on syönyt, Sakura Gelly Roll-kynien esittely, Sakura Koi-sivellinkärkitussien esittely

Mitkä on sun lempikyniä?

 

Suvi