Avainsana: Planner peace

Planner Peace – mikä se on?

Suurin osa varmasti innostuu alati tuleviin ihaniin uutuuksiin ja kalentereihin useammin kuin olisi tarvetta vaihtaa. Itsekin olen herkässä haluamassa kaikkea ihanaa ja uutta, mutta yllättäen pärjännyt vain muutamalla hutiostoksella (mielestäni) ja nekin olen säilönyt myöhempää käyttöä ajatellen. Ajattelinkin kertoa teille muutamasta kalenterista, jotka ovat olleet mukanani Kalenterimanian aikana.

Tottuneesti ostin 20-30-vuotiaana useimmiten Burden kalenterin vertikaalina, muutama Mikki- ja Nalle Puh -kalenteri joukossa vilahtaen. Nuorempana kun tuli testattua jos jonkin näköistä Soodasta lukiolaiskalenteriin.

Varsinainen mania ja ymmärrys, että edes harrastan kalenterituunausta tuli, kun Mira huuteli yhdessä ryhmässä, että pitäisikö kalenteriharrastajille olla oma ryhmä? Vastasin kyllä, liityin heti remmiin ja sillä tiellä ollaan.

Uusia elämyksiä, kalentereita, joista en edes tiennyt ja ihana porukka, joka jakoi fiilikset ja inspikset. Aika heti siinä tehtiin kimppatilausta Happy Plannereista porukalla. Niin fiiliksissä kuin olinkin, se ei jotenkaan koskaan iskenyt, enkä oppinut käyttämään. Ehkä kokonsa puolesta? Se jäi hautumaan. Tilasin tilalle Webster’s Pagesin Color Crushin personal-koossa, pinkin, ja se tuli jäädäkseen. Elettiin siis vuotta 2016.

Seuraavalle vuodelle tilasin uudet insertit Color Crushiin, eli CC:hen ja kaveriksi Carpe Diemin A5- kokoiset kannet aquan värisenä. Taas Color Crush vei voiton ja Carpe Diem jäi kotikäyttöön päiväkirjaksi.

Tuli vuosi 2018 ja CC oli menossa mukana. Tilasin kuitenkin Recollectionsin Zipper Plannerin (personal), koska kannessa oli ranskis, niin kuin meidän Alma-koira. En koskaan aloittanut Zipperiä, mutta päiväämättömänä hillosin sen odottamaan auvoisempia hetkiä. Voitin myös Katrin arvonnasta ihanan Munken-kalenterin, joka ihastutti väreillään. Siitä tuli CC:n rinnalla kulkeva henkilökohtainen hyvinvointi -/ruoka-/terveys-kalenteri, joten se on jäänyt kuvaamatta ryhmään.

Vaihtui vuosi 2019 ja päätin olla tilaamatta inserttejä Color Crushiin. Ostin pitkästä aikaa Burden, ja kalenteriksi valikoitui Scribble. Ihana erilainen kalenteri, mutta kolmen vuoden rengasplannerin horisontaalisen näkymän jälkeen Burden vertikaali tuntuikin yllättävän hankalalta. Annan mahdollisuuden, mutta tuunaustyyli on ihan hakusessa, ja koska olen itselleni välillä vähän turhankin armoton lopputuloksen suhteen, ärsyttää kun suunta on hukassa. Pitäisi muistuttaa itselleen aina, että omaksi ilokseen tätä tehdään, aivot narikkaan, inspiraatio kukkimaan ja mikä parasta, jos joku vielä inspiroituu juuri minun kuvista.

Sorruin kuitenkin tilaamaan Color Crushiin kauan himoitsemani Ajaston Timex Planner -lukuvuosipaketin. Ihastuin inserteissä kaunokirjattuihin viikonpäiviin. Palaan näihin myöhemmin blogissa.

Rengasplanneri on siis selkeästi enemmän minua. Olen myös aina ihastellut kauniisti somistettuja kansien taskuja koristeineen. Niitä en itse vielä osaa oikein hyödyntää, tai antanut niin paljon ajatusta. Haluaisin omistaa kauniita kokonaisuuksia.

A5-kokoisia kansia minulle on kerääntynyt Carpe Diemin lisäksi muutamia vailla aikaa. Disney-fanina olen varastoinut Simple Storiesin Sn@p-kansia sarjasta Say Cheese eli ”Mikki”-kannet. Löytyy insertit, tarroja, insta pocket -sivuja ja washia. Kun aikaa löytyy, on tästä tarkoitus tehdä lapsille yhteinen muistokansio.

Jemmasta löytyvät myös vaihtarina ja kirppisostoksena kauniit Heidi Swappin ja Kaisercraftin kannet. Teen ehkä toisesta päiväkirjan ja toiseen olisi tarkoitus joskus suunnitella häitä, jotka ovat jääneet ruuhkavuosien, koulun ja kolmivuorotyön jalkoihin. Tavoitteena on tehdä myös kansio käsitöille ja tulevaisuudessa se olisi jatkumo tilaustöille: mitä, kauanko kestää, materiaalit, kulut yms.

Tigerin hyllystä harakka löysi kiiltävät holo-kannet, joista kasataan jouluplanneri. Rakastan joulua ja sen tuomia askareita: kortit, ruuat, käsityöt, lahjat, koristeet, laulut, tunnelma. Niitä kasataan joka joulu samojen kansien väliin.

Project me ei oikein lähtenyt lentoon, mutta ehkä palaan siihen vielä kiitollisuuskalenterin muodossa? Disneyn muistikirjan ostin yhdeltä jäseneltä, joka jaksoi ulkomaan reissultaan raahata muutamalle onnekkaalle omansa, siis ihan mieletöntä porukkaa meillä ryhmässä!

Koulua varten valmistin itse 2016 paperidorin YouTubesta löytämieni ohjeiden mukaan ja sen sisälle kolme vihkoa. Vihkoja olen hamstrannut lapsesta asti ja niitä löytyykin ”muutama”. Olen tehnyt myös Happy Mailiin paperdoreja. Tarkoitus on tehdä lisää tulevaisuudessa ja jalostaa projektia kankaisiin myöhemmin. Kankaita löytyy joka lähtöön, mutta se aika on kortilla. Ideoita olisi vaikka ja kuinka! Niillekin on oma vihko, tietty!

Yhtä kaikki harrastus vie mennessään tunneiksi, kunhan vuorotyöläinen löytää aikaa kaaoksen keskeltä. Olen onnellinen, että olen löytänyt näin ihanan porukan ja saanut uusia ystäviä.

Kirjoitin kerran Miran korttiin #maniaperhe, ihanaa että se elää, koska sitä me kaikki todella olemme!

Ihanaa toivottavasti pian alkavaa kevättä kaikille teille #maniamussukat ja muistetaan olla ystävällisiä ja armollisia toisillemme ja ennen kaikkea itsellemme!

Rakkaudella Linksu alias Linkinen

Kalenterirauhaa 2019

Kalenterirauha on jännä tunne. Se voi iskeä yllättäen sen jälkeen, kun on kokeillut kaiken  mahdollisen bullet journalista plannereihin ja siltä väliltä. Itse saavutin sen, kun Vihkokauppaan tuli  myyntiin Nuunan Milky Way Weekly Diary -kalentereita vuodelle 2019. Laatu on  pettämätöntä Nuunaa, kannet ovat kauniit, ja mikä parasta, se on juuri sopivan kokoinen  kulkeakseen mukana aina. Oi sitä tunnetta, kun Vihkokaupan toimitus saapui perille ja  pääsin avaamaan paketin. Ainahan näitä paketteja on huikeaa availla, mutta tällä kertaa  odotin sen avaamista erityisen innokkaasti: saavuttaisinko viimeinkin maankuulun  kalenterirauhan, jonka olemassaoloon en oikein tahtonut uskoa aikaisemmin. Olin  nimittäin pohtinut kiivaasti jopa hybridiversioon siirtymistä opintojen aloituksen myötä.  Kyllä, pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan yliopistolle alaa, jolle hakeutumista olin  kypsytellyt muutaman vuoden, ja jonne päätin hakea kevään 2018 yhteishaussa. 

Nuunan Weekly Diary on mielestäni hybridiversio, juuri kätevä tällaiselle ajoin laiskalle  bujoilijalle (kyllä, unohdan toisinaan tehdä jopa parin viikon viikkoaukeamat, vaikka menoja  olisi vaikka millä mitalla). Kalenteri alkaa perinteisesti vuosiaukeamalla jatkuen seuraavaksi  kevyeen kuukausihahmotelmaan. Se on siitä kätevä, että se on jaoteltu kahdelle  aukeamalle, eli puoleksi vuodeksi kerrallaan. Tottahan sinne on jo merkitty ensimmäisen  harjoittelun ajankohta, sekä tietysti vuoden 2019 Tuska. Maakohtaiset juhlapyhät löytyvät  omalta aukeamaltaan, ja ennen varsinaisen kalenteriosuuden alkua tilaa on sekä  projektisuunnitelmille että aikataulutukselle.  

Projektisuunnitelma-aukeamia aion käyttää bujomaisina trackereina: olen keksinyt eri  asioille omat symbolimerkityksensä, ja yhdelle päivälle näitä mahtuu laidasta laitaan  merkkaamaan töitä, opintoja, liikuntaa, unta ja mielialoja. Aikataulusuunnitelmia taas  käytän unelmapäivän hahmotteluun (kunhan ensin keksisin, millainen se on) sekä elämän  liikkuvien osasten yhteensovitteluun. Saapa nähdä, kuinka suunnitelmat ja todellisuus  kohtaavat tämän oman elämänsä tohelon kalenterissa. Onneksi on olemassa myös post-it-lappusia muistuttamaan tärkeimmistä jutuista. 

Kalenterin viikkoaukeamat ovat selkeät, ja niiden pelkistetyn ulkoasun ansiosta ne voi  tuunata juuri mieleisekseen koristeellisemmin tai pelkistetymmin. Minä suosin hyvin  pelkistettyä tyyliä, sillä aikaa ei tahdo riittää töiden, opintojen ja kotihommien jälkeen  vapaa-ajalle, saati nukkumiselle juuri lainkaan. 

Tässä kalenterissa on myös oma osionsa suositelluille asioille alkaen matkustus- ja  kulttuurijutuista ihan arkipäiväisiin asioihin, kuten lääkärisuosituksiin. Koska olen itse  kohdannut syksyn 2018 aikana aika kylmää kyytiä erään lääkärin taholta, luulen käyttäväni  tätä nimenomaista osiota aika hanakasti. Lopuksi Weekly Diaryssa on runsaasti tilaa myös  omille muistiinpanoille, ja olen käyttänyt niitäkin muun muassa vuosilokiin ja  unelmakarttoihin. Näin jo kevään 2018 yhteishaun aikana unelmien voivan toteutua. 

Oikeastaan ainoa miinus Weekly Diaryssa on kunnon kuukausiaukeman puute, ja sen  vuoksi pidän edelleen bullet journalia tämän rinnalla. Teen sinne kuukausiaukeamat sekä  vapaamuotoisia to do -listoja aina kutakin kuukautta kohti. Tekemistä tuleekin riittämään,  sillä katsoin keväälle 2019 olevan aika monta kurssia suoritettavana. Onneksi suurinta osaa  saa tenttiä verkossa juhannukseen saakka, ja osa taas toteutuu verkkoympäristössä  oppimistehtävineen. Joka tapauksessa kalenterirauha on nyt saavutettu, kiitos Nuunan  Milky Way Weekly Diary 2019:n. Tämän avulla uskon selviytyväni niin opinto- kuin muistakin  haasteista. 

Pitkästä aikaa teidän,  Anna