Avainsana: Planner peace

My Happy Place – kirjoituspöytäni

Jokainen kalenterimaanikko tietää, että rapatessa roiskuu ja minne katseensa ikinä maanikon kodissa kääntääkään, näkyy siellä tarroja, paperipinoja, kyniä, klemmareita, pulloa ja purnukkaa, leveillään olevien kalenterien lisäksi. Näin siis erityisesti silloin, jos maanikolla ei ole selkeää työpistettä käytössään.

Ennen kun sain oman ns. kirjoituspöytäni, olin askartelukamoineni levittäytyneenä kodissamme milloin minnekin. Enimmäkseen tuunailin keittiönpöydällä, mutta tarpeen vaatiessa työpöydäksi soveltui myös kirjahylly, vaatehuoneen hyllyt ja pesukoneen päällinen. Askartelumateriaaleja oli siellä täällä vähän joka huoneessa.

Taisi olla aika pian uuden vuoden jälkeen, kun itselleni tarjoutui vihdoin tilaisuus omalle työpisteelle muuttaessamme takkahuoneen järjestystä ja mies haki kierrätyskeskukselta vanhan neljän hengen ruokapöydän. Siihen sitten aloin levittäytymään heti suurella innolla.

Kirjoituspöytäni on tässä välissä muuttanut ulkomuotoaan ja järjestystään jo lukuisia kertoja, mutta nyt se alkaa vihdoin näyttämään siltä miltä pitääkin. Kerroin edellisessä postauksessani, miten tykkään pitää Hobonichi Cousinin hillittynä ja selkeänä, jotta kaoottisessa arjessa olisi edes jokin paikka ja asia mikä ei enää lisäisi omaa mieleni kaaosta ja ylikierroksilla käymistä. Näin menettelen myös kirjoituspöytäni ja sen ympäristön kanssa.

Pyrin käyttämään työpöydän sisustamisessa luonnonläheisiä värejä ja kierrätettyjä materiaaleja. Muistitauluna esim. toimii vanha kanaverkko, kynäpurkkina lasinen säilykepurnukka, säilytysrasioina pahvipakkaukset tilauksista. Toki uuttakin mahtuu joukkoon mukaan, kuten tekniikka ja kukkaruukut.

Myös kasvit ovat tärkeänä osana työpöytääni, ja niiden kannalta onkin hyvä että saan pidettyä pisteeni ikkunan alla. Toki luonnonvalo on muutenkin plussaa!

Vaikka pöytäni on suhteellisen iso, meinaa siltäkin loppua välillä tila kesken ja vähän väliä joutuu raivaamaan tilaa. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä tärkeintä on, ettei tuunailukamat ole enää joka puolella talossa ja tavaroillani on vihdoin paikka johon saan jättää ne levälleen ilman että ovat muun perheen tiellä. Tästä olen, sattuneesta syystä, saanut kiitosta myös mieheltäni.

Näin olen saanut rakennettua itselleni oman ”Happy placen”, jonka eteen on mukava istahtaa tuunailemaan ja merkkailemaan asioita ylös kalenteriin. Ajatuksille on tilaa ja aika tuntuu pysähtyvän. Maltan tuskin odottaa kesäisiä sadepäiviä ja rentoja askarteluhetkiä veden ropinaa kuunnellessa!

Tykkäätkö sä panostaa omaan työpöytääsi?

-Piritta

Höpönä Hoboon

On kulunut jo vuosia, kun tämä rakas harrastus asteli elämääni. Olin raskaassa kuopassa ja valonpilkahdustakaan ei ollut näköpiirissä. 2019-2020 vaihteessa tilanne muuttui; törmäsin Youtubessa bujoa tekevään nuoreen naiseen ja ostin Suomalaisesta kirjakaupasta Victoria’s secretin pistesivuisen kirjasen, tilasin netistä Tombown sivellintusseja ja ne saatuani aloin raapustelemaan sivuille tulevan vuoden viikkoja. Haparoivaahan tuo oli, ja sivellintussien käyttöä oli harjoiteltava, mutta saatuani puoli vuotta valmiiksi, uskaltauduin luottamaan omiin piirustustaitoihini sen verran, että ostin Leuchtturm 1917 -muistikirjan ja lähdin luonnostelemaan Barbara Haeger esikuvanani.

Bujo-kokeilu jäi vain yhteen vuoteen, kun löysin postauksen Hobonichi Cousinista. Ahmittuani lähestulkoon kaikkea, mitä kyseisestä brändistä löysin, tilasin sen vihdoin ja viimein. Riemu oli sanoinkuvaamaton, varsinkin kun vielä löysin netin syvistä syövereistä the Coffeemonsterzcon.

Tämä vuosi on jo toinen peräkkäin, kun Hobonichi kulkee mukanani, tosin pikkusiskon saaneena rinnalleen. Weeks alkoi myös täyttää tarpeitani kulkien mukanani sekä isommissa että pienemmissä laukuissa. Kalenterin sivuja on alkanut koristaa myös omatekemät Banni©-tarrani. Se onnellisuus ja turvallisuuden tunne, jonka järjestelmällisyys tuo mukanaan kalenterin muodossa, on sanoinkuvaamatonta. Ylpeys itsetehdyistä tarroista, sivujen koristeluista ja kokonaiskuvasta on mittaamatonta. Cousin-versiossa on kaikki mahdollinen, mitä ihminen voi tarvita; kuukausi-, viikko- ja päivänäkymä. Päivänäkymä on itselleni todella tärkeä, koska voin sinne purkaa päivittäin ajatuksiani ja tunnetilojani. Kyseinen kalenteri taipuu niin uskomattoman moneen!

Tomoe river -paperin tultua tutummaksi alkoi mustetäytekynien ilmaantuminen mielenkiinnon kohteiksi. Ei varmaan yllätä ketään, että inspiraation lähteenä toimi jälleen kerran Helen/The Coffeemonsterzco herself. Mustekynistä siirtymä oli helppo; kummassakaan kynää ei tarvitse painaa saadakseen
väriä paperiin. Mustetäytekynien harrastaminen ei välttämättä ole halpaa puuhaa, ja siksi suosittelen tutustumaan rauhassa asiaan ja hankkimaan laatukyniä, joita saa suht. edullisestikin. Kalliita ja toinen toistaan kauniimpia brändikyniä on netti pullollaan, mutta itse ainakin henkilökohtaisesti kannan mieluummin mukanani edullisempaa kynää, jonka hukkaaminen ei vie kaikkia yöunia, kuin vahdin silmä kovana herkeämättä reppuani. En koskaan silti kirjoita kalenteriini ulkona ollessa, niin pelko on melko lailla turhaa, mutta eihän sitä koskaan tiedä, missä inspiraatio iskee!

Omassa kokoelmassani tällä hetkellä tähtiä ovat Pilot, TWSBI, Kaweco, Majohn ja Jinhao. Kaksi jälkimmäistä ovat kiinalaisia kopioita alkuperäisistä Pilotista ja Sailorista. Sailor on seuraavana toivelistallani, mutta hintaa valitettavasti tekee huimasti lisää esimerkiksi terän kultaukset. 21K terä olisi silti huippua kokea elämänsä aikana, koska sellaisella kirjoittaminen on kuulemani mukaan jotain todella ainutlaatuista. Ehkä vielä jonakin päivänä minuakin kohtaa sellainen onni.

-Susanna