Avainsana: poispyyhittävä kynä

Plan with Suvi – Note Mini

Postauksessa näkyviä leikekuvia, sivellinkyniä ja tarroja ostettu kaupallisessa yhteistyössä Klemmarikellarista

Lämpimästi tervetuloa tuunaamaan kanssani pikkiriikkiseen Note Miniin kaksi aukeamaa! Minulle on syntynyt kelpo rutiini aukeamien luomiseen ja esittelen sen nyt teille.

Kun pääsen niin sanotusti asian äärelle, otan föliin hyvää juomista tai pientä naposteltavaa, yleensä kahvia ja Digestive -keksin. Sen jälkeen esiin kaivetaan washiteipit ja mieluisa tarrakirja.

Kaivan esiin seuraavat tyhjät viikot, ja kumitan tarvittaessa rakkaan tyttäreni tekemät harakanvarpaat. Nyt on kerran käynyt niin, että kumitin myös kohtuutärkeän menon lisäämättä sitä enää takaisin, joten varmuuden vuoksi pidin lähellä ruutupaperia, johon kirjasin kaikki pois pyyhkimäni oikeat asiat siksi aikaa kun tuunasin aukeamia.

Tuunaukseni peruspilarina toimii kapeat washiteipit, joilla rajaan pystypäivät. Washiteipin väri puolestaan toimii perustana koko aukeaman värimaailmalle. Joskus käy kuitenkin niin, että tuunauksen edetessä nypin lopulta jotkut teipit kokonaan pois, mutta näille aukeamille kaikki alkuperäiset teipit jäivät.

Washiteippien jälkeen kiinnitän aukeamalle valitut tarrat tai leikekuvat, tässä ensimmäisessä aukemassa käytin Craft O’Clockin itseleikattuja kurpitsakuvia ja tyttöä sateenvarjon kanssa. Yleensä käytän liimakynää, mutta nyt käden ulottuvilla oli nopeammin teippirolleri.

Ikään kuin boksitarrojen tilalla käytän usein Zig Clean Color Real Brush-sivellinkyniä. Maalaan siis kynällä ”lootan”, johon sitten kirjaan esimerkiksi tyttäreni hoitoajat tai muut menot.

Kerrankin todella innostuin tuunaamisesta ja siksi tähän postaukseen syntyi kaksi aukeamaa. Jälkimmäiselle osui täysikuu nimeltä Maissikuu, joten lähdin kuutarralla hakemaan fiilistä aukeamaan. Peitin kokonaan yläreunan alkuperäiset merkinnät washiteipillä, ja tein ne sitten uudelleen pikkuisten viiritarrojen ja Sharpien permanenttitussin avulla. Ja joo, kuultavathan nuo alkuperäiset tekstit läpi, mutta en jaksa siitä niin kovasti välittää.

Sama sivellintussitemppu tapahtui tällekin aukeamalle, ja kuutarran kaveriksi valikoitui ”me time”-tarra. Itsestä huolehtiminen on läpi lasteni vauvavuosien ollut tärkeä teema, jota yritän ylläpitää eri tavoin; tuunaushetket, rauhalliset suihkut, yksin kaupassa käynti, kavereiden näkeminen, psykiatrisen sairaanhoitajan tapaamiset jne.

Ja tässäpä olisi kaksi tällä kertaa valmistunutta aukeamaa! Kalenterimanian YouTuben puolelta löytyy useampi tekemäni Note Mini -tuunausvideo, ja yritän nyt kerätä rohkeutta tehdä voiceoverin seuraavalle tuunausvideolle. Katsotaan kuinka käy!

Tuunailuterkuin, Suvi

Kalenterimafian ystäväkirja – Janita V.

Nimi, ikä, paikkakunta

Janita aka Nanna, 31 ja Tampere

Mottoni

Sinä riität.

Ensimmäinen kalenterini

Muistaakseni ensimmäinen kalenterini taisi olla Suosikin lukuvuosikalenteri tai Demi -kalenteri. Molemmat ovat kyllä olleet peruskouluaikoina käytössä vuoron perään. Jostain laatikosta varaston perukoilta ne voisi vielä löytyä elleivät ole jossain muutossa eksyneet roskiin.

Unelmieni kalenteri

Kyllä mun täytyy vastata tähän, että Hobonichi vastaa unelmieni kalenteria lähes kaikessa.

Kolme tarviketta, joita ilman en tule toimeen

Ensimmäisenä on sanottava pinsetit. Ilman niitä, tarroja ja washiteippejä on aivan mahdoton saada laitettua alas oikeassa kulmassa maapalloon ja tähtien asentoon nähden. Seuraavaksi täytyy mainita pois pyyhittävät geelikynät. Ilman niitä allekirjoittanut olisi saanut monta hermoromahdusta aikaan, koska omaan käsialaan ei voi koskaan olla riittävän tyytyväinen. Viimeisen mainittakoon ne tarrat, jotka ovat vuosia olleet kalenterin tuunauksessa peruskulmakivi.

Vaaka- vai pystypäivät?

Olin jo vastaamassa, että ehdottomasti team pystypäivät. Kunnes aloinkin miettiä asiaa tarkemmin. Minulla on nyt muutaman vuoden ajan ollut molemmilla layouteilla kalenteri käytössä ja pidän kummastakin. Ehkä silti kallistun pystypäiviin, jos tässä nyt toinen on pakko valita.

Keräilen salaa

En tiedä onko tässä mitään salaista, mutta olen vuosikausia keräillyt persoonallisia postikortteja. Silloin, kun postimerkki ei vielä maksanut ison kahvikupin verran lähettelin niitä ystäville eteenpäin. Nykyisin kaikki ostamani kortit päätyvät, joko kollaasitauluun seinälleni tai unohduksiin laatikkoon. En tiedä kehtaanko tosin myöntää, että siellä laatikossa on monta lähettämätöntä onnittelukorttia niillä kalliilla postimerkeillä varustettuna.

Kauanko olen ollut Kalenterimaniassa?

Olen liittynyt Kalenterimaniaan keväällä 2016 ja hieman myöhemmin minusta tuli osa ylläpitoa.

Olenko ollut Kalenterimanian miitissä tai haluanko joskus osallistua?

Olen osallistunut vuosien varrella useampaan kerran vuoteen järjestettävään suurmiittiin sekä pienempiin muutaman hengen miitteihin. Viimeisin miitti johon osallistuin, oli täällä Tampereella Sokoksen kahvilassa viime viikon keskiviikkona.

Paras muistoni Kalenterimaniaan liittyen?

Mieleen painunein muisto Kalenterimaniaan liittyen on se, kun yövyimme osan ylläpidosta kanssa Miran luona Ruissalon miittiä edeltäneen yön. Muistan sen yhteenkuuluvuuden tunteen ja lukemattomat naurut. Vaikka moni asia sen jälkeen on muuttunut, tuo muisto tuo edelleen hymyn kasvoille.

Tunnustan tässä ja nyt, että olen aina halunnut

Olen vuosien varrella halunnut niin montaa asiaa, että juuri nyt on vaikea lähteä erittelemään niistä yhtä. Mieleen kuitenkin nousee yksi. Olen nimittäin aina halunnut olla se tyyppi, jonka kalenterin aukeamat täyttyvät upeista piirroksista ja teksteistä. Valitettavasti en ole mestari piirtämään ja inhoan käsin kirjoittamista.

Terveiset

Toivon teistä jokaiselle aurinkoista, lämmintä ja ihanaa kesää!

-Janita