Avainsana: post it

Minun kalenterini

Täällä kirjoittelee melko tuore kalenterimaanikko, hei! Kaikki alkoi alkukesästä, kun vanha kalenterini loppui, enkä halunnut ostaa tylsää kaupan kalenteria. Päätin askarrella kalenterin itse. Kiekot kalenteriin ostin Heidin Korttipajasta ja paperit kalenteriin leikkelin joskus Lidlistä ostetusta paperikosta. Rei´ittimellä tein siihen reijät, ja saksilla leikkasin pienet lovet, jotta paperin saa liu’utettua paikoilleen. Tykkään kalenterini sivujen liikkuttelusta. Siivous-trackerit ja lasten lukujärjestykset seuraavat perässä, kun kuukaudet menevät eteenpäin.

Eksyin kerran YouTubessa Amandarachlen kanavalle, jonka kautta tutustuin bujoiluun ja kalenterin koristelemiseen. Sittemmin löysin tieni Facebookin kalenteriyhteisöihin – nyt vähän harmittaa, etten tiennyt tällaisten olemassaolosta aiemmin! Olisin kalenteriholistina ja tussimaanikkona tehnyt kalenterini melko toisenlaiseksi kuin nyt. Sittemmin olenkin joitain sivuja kalenteriini uusinut, koristellut enemmän ja lisäillyt kuukausitrakkereita.

Siitä päästäänkin tämän viikon viikkoaukeamaan! Tombown tussit ovat uusin intohimoni, ja kirjoittelu ihanan värisillä tusseilla on vain niin terapeuttista. Väriksi valikoitui uusimpien tussieni joukosta kaunis ja utuinen sävy: Mist purple 553.

Viikonpäivät kirjasin niin, että Clas Ohlsonilta ostetun sticky note-paperiteipin leikkasin kolmeen kapeaan soiroon, ja kiinnitin paperille.  Teipin päälle kirjoitin viikonpäivät, ja revin teipin pois. Näin sain aikaiseksi efektin boordista, joka on letteringin eli kirjoituksen ”edessä”.

Samaa tekniikkaa käytin to do-listan ja ruokalistan reunuksissa. Teippasin kohdat ja ympärille piirtelin lehtiä. Ruokalista jäi vielä kuvausvaiheessa suunnittelematta, mutta ehkäpä sunnittelen sen myöhemmin..  Sivun sisäreunoihin laitoin vähän washia tuomaan väriä muuten aika vaaleaan viikkoaukeamaan. Viikonlopun kohdalle kirjottelin tuollaisen pikku muistutuksen, että myös itsestään täytyy pitää huolta, ja rakastaa myös itseään.

Pienet koulubussit olen piirrellyt koneella, tulostanut ja leikannut muotoonsa.  Viikko-aukeamasta tuli mielestäni oikein nätti. Viikonloppuna sen askartelin, värit ja kaikki jotenkin kuvastavat minun sen hetkistä olotilaa, olin hieman alakuloinen. Muutenkin syksy ja sen pimeys sekä sateet saavat minut hieman masentumaan. Täytyy ensiviikolle tehdä jotain oikeen reippaita värejä, jospa siitä mielikin kirkastuisi!

Syysterveisin, Jolanda

Uuden kalenterin käyttökokemuksia – Kokuyo Jibun Techo

Aloitin heinäkuun alussa käyttämään My Indie & Co:lta kokeiluun saamaani Kokuyo Jibun Techo -kalenteria enemmän kuin innoissani. Kesälomani sijoittui heinäkuulle, enkä ole lomani aikana koskenutkaan varsinaiseen planneriini, sillä tämä kevyt ja kätevä tyyppi on vienyt minut mennessään. Ajattelin kalenterin saatuani, että se tulisi toimittamaan vähän kaikkien hommaa – post-it-lappujen, aikatauluttamisen, muistilistojen, ja varsinaisen kalenteritoiminnan. Vaikka seuraavat kuvat ovatkin monen silmään varmaan enemmän kuin kaoottisia, on niissä minulle tarkat infot hyvinkin selkeästi.

Jibunin kanssa on enemmän kuin helppoa siirtyä värikoodaamisen ihmeelliseen maailmaan, joka on ollut lempitapojani merkata menojani jo yli kymmenen vuoden ajan, mikäli tarrat eivät ole käytössä. Olen värikoodannut yläasteikäisestä asti kalentereitani, joten oli suorastaan nautinto päästä toteuttamaan sitä jälleen. Työajat olen merkannut violetilla, kun taas unen määrä on saanut sinisen sävyn omakseen. Eli toisinsanoen ensimmäiset kynät, jotka pöydältäni löysin. Unimerkinnöistä voi lukea hyvin sen, miten onneton unirytmi voikaan ihmisellä olla, kuten myös sen, miten loman alkaminen vaikutti unirytmiini hyvin vahvasti. Aion tilastoida nämä tunnit vielä erilliselle sivulle Jibuniini, kunhan keksin, miten niitä haluan tilastoida.

Kynien käytön suhteen en ole ottanut stressiä, ja merkinnät kirjaankin sillä, mikä nyt ensimmäisenä sattuu käteen löytymään. Kalenteri toimii minulla pikaisten merkintöjen, muistiinpanojen yms alustana, joten tiettyihin kyniin sitoutuminen heikentäisi motivaatiotani kirjata asiat ylös, mikä taas aiheuttaisi sen, että hilloaisin kaikkia näitä pieniä asioita aivoissani tuskastumiseen asti. En ole aiemmin käyttänyt muistilappuja, ja normaalisti hilloamistekniikka on ollut se mun juttu, mutta voitte kuvitella millainen ahtaus aivoissa alkaa olemaan, kun pakottaa itsensä muistamaan jokaisen pienenkin tapahtuman yli kuukauden ajan jokaiselta päivältä. Jibunin myötä näin ei pääse käymään, ja voin täyttää nuo muistitilat jatkossa jollain astetta hyödyllisemmällä.

Yksi omista suosikkijutuistani tämän kalenterin suhteen on saatavilla olevat, täydellisesti mitoitetut muistilaput. Ihanan värikkäät minilaput näyttävät silmääni jotenkin enemmän kuin miellyttävältä, ja niiden päälle on helppo kirjoittaa. Plussaa myös todella hyvästä liimapinnasta! Sain Jibun Techon muutamia oheistuotteita myös kokeiluun kesän aikana, ja nämä post-itit ovat tulleet käytössäni jäädäkseen. Näillä on niin helppo korostaa tärkeimpiä menoja ja asioita, ja ne nyt ovat vaan pirun somia.

Japanilaisen tilaihmeen etutaskuista löytyvät korttiosiot kantavat todella kätevästi rakkaita muistilappujani. Taskusta ne on myös näppärä löytää tarvittaessa. Ajattelin sijoittaa muihin taskuihin ajan myötä mm. washisampleja, tarpeellisia käyntikortteja ja muuta pientavaraa, mitä nyt sattuisi menossa mahdollisesti tarvitsemaan.

Jibun Techo on tullut selkeästi jäädäkseen omaan kalenteriarsenaaliini, ja on hyvin todennäköistä, että tämän loppuessa sijoitan uuteen yksilöön. Onneksi loppumisesta ei tarvitse ihan vielä olla huolissaan, ja saan nauttia kalenteriseuralaisestani vielä kuukausien ajan.

Joko teitä on kalenterikärpänen purrut japanilaisten mallien suhteen? Mikäli teitä jäi Jibun Techo kutkuttelemaan, muistakaa käydä seuraamassa My Indie & Co:n Instagram– sekä Facebook-sivuja, niin mahdolliset uutuudet eivät jää huomaamatta!

– Milja